Kuinka paljon omat isovanhempasi hoisivat lapsenlapsiaan

kouluaikana aina, koska vanhempani eivät halunneet minun olevan pitkiä päiviä yksin kotona.



Lisäksi mummolaan pääsin aina yöksi, kun tahdoin.



Oma lapseni on isovanhemmillaan ehkä kolme yötä vuodessa. Ei siksi, että ei saisi mennä, mutta ei vain ole nyt ollut .

mutta olivat paljon kanssamme. Isoisää tuskin näin kun olin pieni, mutta kun täytin 18v ja sain ajokortin , kävin kylässä 2 krt/kk 100 km päästä.



Omat vanhemmat samanlaisia eli ei mitään hoitopalvelua vaan yhteistä elämää.

kouluaikana aina, koska vanhempani eivät halunneet minun olevan pitkiä päiviä yksin kotona.

Lisäksi mummolaan pääsin aina yöksi, kun tahdoin.

Oma lapseni on isovanhemmillaan ehkä kolme yötä vuodessa. Ei siksi, että ei saisi mennä, mutta ei vain ole nyt ollut .

kävin isovanhemmillani joka viikonloppu. Vielä lapsenikin kanssa kävimme samalla tavalla, siihen saakka, kun viimeinenkin isovanhempani pari vuotta sitten kuoli.

Välimme olivat erittäin läheiset.

paljon eli sopivasti, mutta olivat kotiäitejä ja pappat eläkeläisiä, joten tilanne oli otollinen. Myös voimissaan ja terveitä. Meitä lastenlapsia oli molemmissa suvuissa vain 2, joten täysi huomio ja hellyys taattu! Omat lapseni eivät saa ihan yhtä hyvää palvelua isovanhemmilta, mutta yritän sen ymmärtää ja ottaa kiitollisena vastaan se mikä saadaan. joskus silti väkisinkin mielessään vertaa

isä armejassa ja äiti 18 v.

Mummo ja ukki ottivat luokseen, hyssyttelivät, hoisivat ja rakastivat.



Nämä teinivanhemmat ovat nyt ukki ja mummo ja ottavat oman lapseni mielellään luokseen, hyssyttelevät, hoitavat, rakastavat ja hemmottelevat.

kerran tai kaksi kertaa vuodessa käytiin ja käydään edelleen isovanhempieni luona. Asuvat monen tunnin ajomatkan päässä, siksi niin harvat vierailut. Tuppaa kyllä harmittamaan tuo välimatka, mukavia vanhuksia ovat ja olisi kiva viettää enemmän aikaa yhdessä vielä kun ovat olemassa..



Toisista isovanhemmistani oli isoäiti kuollut jo ennen kuin kukaan meistä lapsista oli syntynyt. Minä kävin yksin asuvan isoisän luona joskus, en kyllä muista kuinka usein. Hän kävi kerran viikossa meillä, kunnes kunto huononi. Nyt kun miettii niin aika outoa, ettei me lapset käyty siellä päässä useammin, samalla paikkakunnalla kuitenkin asuttiin.. Äitini ainakin kyllä siellä ravasi isoisää hoitamassa, mutta noin muuten.



Mitään oikeaa hoitoapua ei siis ole ollut.

kauheasti hoitaneet, koska molempien vanhempieni vanhemmat olivat aika vanhoja ja lisäksi äidin vanhemmat asuivat kaukana. Toinen mummoista hoiti kyllä paljon naapurissa asuvia serkkujani.



Mun äiti sen sijaan on todella omistautunut lapsenlapsilleen.



Ps. Hoisivat on puhekielessä ihan normaali muoto, tiedoksi ihmettelijälle. Johtuu kielihistoriasta. Jos ti-si-vaihtelu kiinnostaa, perusta oma ketju, tähän en ala OT:nä selittää.

Asuimme isovanhempien kanssa maalla koulun aloitukseen asti. Äiti tuli lauantaisin bussilla meitä katsomaan, lähti sitten sunnuntaina takaisn kaupunkiin. Eli äidin kanssa 1vrk/vko.

Ei me kyllä mitään yhdessä ommailtu-talon töitä äiti sen päivän teki, saipa ainakin nukkua äidin vieressä sen yhden yön.



Koulun aloituksen jälkeen olimme kaikki vapaat mummolassa. Kevätjuhlapäivänä meidät vietiin mummolaan ja takaisn tultiin kun koulu alkoi.



Omat vanhempani auttavat harvoin lasten kanssa, mutta aina kun pyydämme.

Samoin mieheni on käytännössä mummonsa kanssa kasvanut.

hoiti oma mummo aina kun olin kipeä, ja näin oli todella usein. Kesäisin oltiin tätien kanssa pari viikkoa maalla ilman vanhempia. Miestä ja sisaruksia on varmasti koko suku ollut hoitamassa.



Meidän lapsiamme eivät sukulaiset ole hoitaneet. Omilta vanhemmilta olen pyytänytkin ja äitini vastasi ettei tule kuuloonkaan, koska heillä on niin paljon tehtävää. Ovat siis eläkkeellä ja kehittävät itselleen remontteja ym. Miehen suku asuu kaukana, muka auttaisivat jos asuttaisiin lähellä, mutta siellä vieraillessamme ei ole siltä näyttänyt. Anoppia ei tunnu kiinnostavan oikeasti yhtään nämä lapsenlapset, on varmaan depressoitunut jne.



Nykyajan isovanhemmilla on ihan omat kiireensä. Itse pitää kaikkien pärjätä. Ja sitten tulee vielä näitä kommentteja, että kun ennen ei ollut vaippoja ja kaikki piti pestä ja vettä jos halusi lämmittää niin piti ekaksi tuli tehdä ja vesi kantaa jne. Yritä siinä nyt sitten jotenkin pyytää apua, pullamössösukupolvi kun ei olisi yhtään selvinnyt niissä oloissa, nyt on kaikki pelit ja vehkeet!! Mutta niihin rankkoihin aikoihin sukulaisia ja kyläläisiä oli lähellä, oli niistä varmaan jotain apuakin. Nyt asutaan tiheästi vierekkäin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei niitä tunneta ja jos tunnetaankin, ei kehtaisi pyytää ei sitten millään.

Äidinäitini ei hoitanut ollenkaan. Kävimme toki kylässä, mutta niistä vierailuista on jäänyt jotenkin "virallinen" muistikuva: istuttiin sohvalla siisteissä vaatteissa ja piti muistaa sanoa kiitos ja ole hyvä.



Samoin nyt oma äitini ei hoida. Käymme toki kylässä, mutta en muista, että hän olisi kertaakaan oma-aloitteisesti pitänyt sylissä nyt 4kk vauvaani. Muutaman kerran on pyynnöstä pitänyt, kun olen itse esim. laittanut kengät jalkaan. Hän ei myöskään leiki 2-vuotiaamme kanssa, vaan odottaa lapsen itse viihdyttävän itseään.



Isän äitini asui naapurissa ja hoiti meitä todella paljon. Tai siis saatoimme vain alakouluikäisinä itse mennä kylään ja mummu vei meitä metsäretkelle, teimme pipareita yhdessä, pyöritti hyppynarua jne.



Aivan saman oloinen on nyt mieheni äiti, todella lapsirakas, joka itse pyytää, että koskas tämä 2-vuotias voisi taas tulla yökylään, leikittää lasta ja juuri viime vierailulla nukutti vauvan päiväunille syliinsä "kun se näytti väsyneeltä".

että sinne sai aina mennä ja olla yötä. En muista tarkalleen kuinka usein olin, aika usein kuitenkin. Aika paljon mummo meitä hoiti, mutta ei ollut sellainen että olisi kuljettanut uimahallissa, puistoissa.. oltiin lähinnä mummolla ja käytettiin hänen koiraa lenkillä ja aina lauantaisin oli sauna:)



Oma äitini ei hoida meidän lapsia, asumme sen verran kaukanakin

Toiset isovanhemmat olivat lapsuudessani jo niin vanhoja, että siellä en ollut ikinä hoidossa.



Toisilla isovanhemmilla olinkin sitten hyvin paljon hoidossa. Olivat maanviljelijöitä, joten aina kotona töissä. Siellä oltiin pienenä kaikki loma-ajat, kun vanhemmat töissä. Kun oltiin kipeitä, niin vietiin sinne hoitoon, koska vanhemmat eivät pystyneet olemaan kotona.



Asuivat sen verran lähellä meitä, että vaikka olinkin siellä yötä, niin saatoin olla myös kotona yötä.



Edelleen olemme todella läheisiä, ja ottavat mielellään minut sinne edelleen "hoitoon", mikäli vain ehteisin :)



En koskaan ollut mielestäni liikaa isovanhemmillani, ja heille toisaalta saatoin myö kiukutella.

tai vain muutaman kerran. Isän puolen isovanhemmat asuivat toisella paikkakunnalla ja olivat iäkkäitä ja huonokuntoisia jo kun olin pieni. Äidin puolelta minulla on aina ollut vain isoäiti, jota kyllä näimme säännöllisesti viikottain, mutta hän ei koskaan hoitanut minua. Olen tainnut kerran kouluikäisenä olla hänellä yökylässä.



Minusta on ihanaa, että oma äitini haluaa olla aktiivisesti osa lastemme elämää ja auttaa mielellään silloin tällöin hoitamisessa vaikka asuukin toisella puolella Suomea.

Isovanhempamme hoitivat meitä 2-4 iltana viikossa. Sekä lisäksi 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja kesällä kokonaisen kuukauden. Näin koko lapsuutemme ajan.



Vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan ollenkaan. Aluksi koin tämän vääryydeksi ja ärsytti. Sitten ymmärsin: eiväthän he hoitaneet edes omia lapsiaan, joten luonnollista lienee ettei lastenlasten hoito kiinnosta.

Äidin vanhemmat melko valikoiden :)



Oma äitini ei ole ollut suuremmin avuksi. Isäni oli siihen asti kunnes sairastui vakavasti. Eli niin kauan kun isä oli terve, tuli hän mm tarvittaessa lapsenvahdiksi. Äitiä ei "huvittanut". (Isäni kuoli joitakin vuosia sitten.)



Mutta joo: minä olen ollut mummolassa mm. kaikki hiihtolomat hoidossa. Samoin viikon kerrallaan isän ja äidin lomaillessa jne.



Omista lapsistani kaksi vanhinta on ollut mummolla yökylässä pari kertaa. Nuorimmat eivät koskaan ja nuorinkin on nyt 7-vuotias.



Ero on melkoinen siis. Äitini on itsekeskeinen tyyppi :), isovanhempani eivät olleet. Minä aion vakaasti olla oman mummoni kaltainen sitten jos joskus saan lapsenlapsia.

7 lastenlasta ja kyllä se aikaa antoi ja hoisi ja auttoi.

Sillä oli tapana viedä meitä myös lomille. Otti aina mukaan pari muksua, käytiin mökillä, etelässä jne.

Mulla ei ollut kuin tuo yksi mummi, mutta oli kuolleet.



Mun lapsien isovanhemmat ovat myös jeesineet jos on tarvinnut apua ja halunneet muutenkin olla lasten kanssa.

Meidän keskimmäinen muksu on tälläkin hetkellä mummolassa, äitini pyysi sen sinne leipomaan.

Isänäiti hoiti meitä paljon, asui samassa taloudessa. Nyt eivät kummankaan vanhemmat hoida meidän lapsiamme.

Meilläkin oli kummatkin mummulat sellaisia, että piti istua kauniisti ja letit ojennuksessa. Ei käyty koskaan ilman vanhempia siellä.



Mun äiti hoitaa ja auttaa mielellään, tekee ruokaa pakkaseen jne. Isäni ei ole oppinut lasten kanssa olemaan, ei osannut olla meidänkään, eikä nyt lastenlastenkaan kanssa.