Lue keskustelun säännöt.
Pohditteko koskaan sellaista että tämä keho ja tämä aika ovat ainoat mahdollisuutesi joista käsin ikinä pystyt havainnoimaan tätä maailmaa?
06.06.2026 |
Jotenki hullua ja itsestäänselvää samaan aikaan.
Enkä voi käsittää miten on mahdollista että joku voi menettää tämän mahdollisuutensa aivan liian pian.
Kommentit (12)
Toki. Ajattelen samoin, että tämä keho on minun "avaruusalukseni" tällä planeetalla ja on oikeastaan väärin sanoa, että joku menetti henkensä, kun kehonsahan hän on menettänyt tai se on lakannut toimimasta.
On pidettävä kehostaan huolta. Iskä ja äiskä eivät voi enää uutta sinulle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mutta onneksi meillä ihmisillä on kyky kommunikoida kielellä ja tallentaa tietoa sen avulla. Niin pääsemme käsiksi myös toisten eri paikoissa ja eri aikoina tekemiin havaintoihin.
Kyllä ajattelen. Ajattelen kuinka lyhyt pisimmilläänkin on ihmisen elämä - esim. äitini on ihan loppusuoralla ja se vetää hiljaiseksi. Ihmisen kohtalo on hetken täällä ihmetellä maailmaa ja kaikkea sitä mitä menneet sukupolvet ovat tehneet ja kokeneet. Tulevaisuutte emme tule näkemään tai tietämään. Mutta se, että ylipäätään synnyin ja sain mahdollisuuden kokea tämän, on jo ihme.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta onneksi meillä ihmisillä on kyky kommunikoida kielellä ja tallentaa tietoa sen avulla. Niin pääsemme käsiksi myös toisten eri paikoissa ja eri aikoina tekemiin havaintoihin.
Joo tämäkin on erikoista että pystyn jollakin teknisen laitteen avulla havainnoimaan tässä omassa olohuoneessani jonkun menneen ajan tapahtumia siinä silmieni edessä. Ei onnistu joltain hevoselta tämmöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvitushan mahdollistaa aivan rajattomasti toisen nahkoihin asettumista. Tähän kirjojen lukemisen nautinto perustuu.
Eikö aloittaja lue kirjoja jotka on kirjoitettu vaikka jollain toisella vuosikymmenellä tai sijoittuvat historiaan, vai mistä moinen mielikuvitukseton, jopa omituinen aloitus?
Eikö tuon pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys, mitä sitä märehtimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen. Olen miettinyt sitä, että olen ainoa ihminen, joka on katsonut maailmaa minun silmilläni, näillä kokemuksilla. Ja jokainen vastaantulija, jokainen ihminen elää samalla tavalla minä-elämää, josta en voi tietää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan sieluni nousevan taivaaseen tämän aineellisen elämäni päätyttyä. Miten sitten havainnollistan maailmaa, en tiedä.
Ihminen ei ole elävä olento