Lue keskustelun säännöt.
Vanhan ystävän näkeminen välirikon jälkeen
03.06.2026 |
Ystäväni pisti välit poikki kanssani joitakin vuosia sitten. Noin viisi vuotta sitten otin häneen yhteyttä ja olisin halunnut sopia meidän asiat. Hän ei kokenut tarvetta selvittää asioita, ja sanoi, että ystävyydestä ei tule enää mitään. Hän kuitenkin sanoi, että hän ei halua vihoitella minulle. Asia jäi siihen.
Eilen näin hänet sattumalta ja näin jo kauemmalta etäisyydeltä, että hän hymyili minulle ja tervehti. Menin koko tilanteesta jotenkin hämilleni. En tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Tervehtimisen jälkeen jutella vielä jotakin muuta?
Samat tunteet nousee pintaan, kuin viisi vuotta sitten: miksi emme voineet sopia asioita? Kunpa olisit vielä ystäväni.
Kommentit (14)
Et oikein voi asialle mitään. Jos hän ei halua vihoitella, pystyy moikkaamaan, mutta ei halua sen enempää välejä lämmitellä, niin minkäs teet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan luonnollistakin, että osa ystävyyksistä jossain kohtaa hiipuu kokonaan. Joskus myös huomaa, että yhteys katoaa ja voi tuntua, ettei enää ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan luonnollistakin, että osa ystävyyksistä jossain kohtaa hiipuu kokonaan. Joskus myös huomaa, että yhteys katoaa ja voi tuntua, ettei enää ole mitään yhteistä.
Näin. Itselläni ei ole oikeastaan ketään ystävää jäänyt lapsuudesta / nuoruudesta.
Tuntui, että olin jo päässyt yli asiasta, mutta tuo ystävällinen kohtaaminen hämmensi täysin. -ap
Voi olla opittua esim asiakaspalvelijana tai muuten työmoodissa. Julkisella paikalla hymy ja tervehtiminen riippumatta siitä, kuka on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on kantansa sanonut jo aiemmin, hän tuskin tarkoitti mitään muuta.
Eikö se ole kuitenkin hyvä, että tavatessaan voi toista tervehtiä? Ei ehkä täysi sovun ele, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksessä on ns "HOA Karen", kierrä kaukaa.
No juttelitteko muuta vai loukkasiko vain nopsasti matkan päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juttelitteko muuta vai loukkasiko vain nopsasti matkan päästä?
Siis *moikkasiko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juttelitteko muuta vai loukkasiko vain nopsasti matkan päästä?
Siis *moikkasiko
Ei hän muuta jutellut. Tätä jäin itse pohtimaan, olisiko pitänyt. Menin jotenkin hämilleni koko tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei voi ystäväksi pakottaa. Ehkä hän koitti viestiä, ettei tosiaan halua sinulle vihoitella. Tiedän, että tuntuu pahalta, olen itsekin menettänyt hyvän ystävän. Koita muistella hyviä aikoja.