Lasten kavereiden syömiset, saako/voiko syödä teillä?
Tuli mieleen, että miten teillä on tapana, saako lasten kaverit syödä teillä, ja jos/jos ei, niin minkälaisissa tapauksissa?
Meillä saa syödä luonnollisesti silloin, kun tulee yökylään, tai tulee vaikka lauantaina aamupäivästä, niin lounasta tarjotaan. JOs koulun jälkeen tulevat suoraan, niin välipalaa tarjoan jne.
Mutta, normiarkena meillä ei tehdä niin isoja annoksia ruokaa, että siitä oikeesti riittäisi jaettavaksi monelle. Esim. jos teen jauhelikastikkeen 400g:n jauhelihapaketista, niin kyllä meidän perhe sen kaiken syö. No toki siitä nyt saisi pienen määrän ylimääräiselle syöjälle, mutta ei paljoa, koska en taas ymmärrä miks oman perheen pitäisi jäädä nälkään.
Esim tapauksessa,jossa lapseni tuli koulusta n. 13.30 aikaan kahden kaverin kanssa, tarjosin heille välipalan. Sitten varttia vaille viis kun ruoka oli valmis, kaverit marssivat pöytään ja ottavat lautaset (tässä vaiheessa en ollut ketään kutsunut vielä syömään). Sanoin sitten, että nyt tein vaan omalle perheelle, että kotio syömään.
Toiminko mielestänne tyhmästi? Ruoka oli sellasta, että siitä riitti yhdeksi kerraksi meidän perheelle. Ja mielestäni, vaikka ruokaa olis ollut yllin kyllin, niin jos tullaan suoraan koulusta ja välipala tarjotaan, niin eikös ne vanhemmat jo viiden aikaan vois kaipailla lapsiaan kotiin syömään.
OMalleni sanon aina, jos menee koulusta kaverille, että neljäks kotiin, koska oletan että neljästä alkaen varmaan perheissä ruvetaan syömään, ja sillon voi sitten tulla kotiin syömään.
Kommentit (23)
Monta lasta ja päivittäin kavereita, mutta aina tarjoan samalla kun omillekin.
Ollaan vanhempien kanssa sovittu yhteisesti, että jokainen ruokailee kotonaan. Joskus poikkeuksia mutta niistä sovittu erikseen. Käytännön hyvä puoli on ettei voi väittää syöneensä jo kaverillaan. Kenelläkään ei kotilautasen ääreen pitkä matka.
Sen haluisin vielä tietää Sinulta, joka tarjoat ruoan lapsen kavereille, joskus usammallekin, että teetkö aina varmuudeksi valtavan annoksen, vai onko teillä aina kavereita kylässä ja automaattisesti ajattelet heidätkin syöjien määrään, kun ruokaa kaupasta ostat? Ja jos, niin miksi ihmeessä?? AP
on meillä usein leikkimässä, asuvat kävelymatkan päässä sekä ovat samanikäisiä omieni kanssa.
Usein tulevat heti aamupalan jälkeen, ja ovat iltaan saakka. Luonnollisesti istuvat myös ruokapöytään, kun on sen aika. Kuitenkin hyvin hyvin useita kertoja, olen sitten itse jäänyt ilman ruokaa, kun on pitänyt jakaa ruoka kahdelle lapselle enemmän. Olen ruokkinut näitä pieniä sukulaisia niin paljon, että tekis mieli lähettää lasku jo ;)
Vieraille lapsille on paljon helpompia pyytää odottamaanmeidän ruokailumme ajan, tai lähettää smalla kotiin syömään. Toki monesti, jos ruokaa on paljon, esim keittoa, voin kutsua pöytään.
Mutta aina pitää soittaa kotiin ja kysyä lupa. Jospa nicopetterin äiti on just laittamassa kurmeeta mussukalleen.
ELi jos meillä on ruoka-aika, kun on vieraita, myös vieraille tarjotaan.
Minä en koskaan laita sellaista ruokaa, jota ei ole tarpeeksi talossa silloin olijoille. Ts, jos jauhelihaa on vain 400g, pistän sitten sekaan kasviksia, joita läytyy aina vähintään porkkanaa ja pakasteita. Meillä myös syödään paljon patoja ja keittoja, eli ruokaa, jota on helppo jatkaa, juuri jollain pikavihanneksilla ja tomaattimurskalla - vähemmän mitään pihvejä tms mitä kappaleittain syötäisiin. Jos sattuisi olemaan pihvipäivä nii nettä olisi kavereita kylässä, eikä olisi vieraille tarjota, venyttäisin ruoka-aikaa siksi kunnes ovat lähteneet ja tarjoaisin välissä yhden tai kaksi välipalaa (jota olisi tarpeeksi kaikille).
Mä oon köyhästä perheestä enkä KOSKAN, tule itse niin köyhäksi,e ttei olisi vieraille vara tarjota ruokaa.
Mutta lapset on jo niin vahoja, että kaverit useinkaan eivät syö.
lapsen huoneessa tai lähtevät kotiinsa, kun meillä on ruoka. Lapseni kanssa olen sitten sopinut vastaavasti, että hän ei meni toisten perheiden ruokapöytiin. Jos erityisesti kutsutaan ja maanitellaan pöytään, niin aina on soitettava vanhemmille ja kysyttävä lupa, saako syödä kaverillaan.
Mä oon köyhästä perheestä enkä KOSKAN, tule itse niin köyhäksi,e ttei olisi vieraille vara tarjota ruokaa.
Onko sillä mitään tekemistä köyhyyden kanssa, että jos kaupassa käydessäni ostan jauhelihaa 400g josta tarkoitus tehdä perheelle kastike keskiviikkona. Ja sitten keskiviikkona onkin kavereita tupa täynnä. Eli ei tämä riipu edes siitä onko varaa, köyhyyttä tai mitä, vaan ihan käytännön asia!
Ei sita oo sen koommin nakyny. Joskus kaytavalla kalpeena tuli vastaan ja toi enkelikiiltsikoita kirjekuoressa. Olispa kiva nahda livena pitkasta aikaa. Syotiin siis kakkua ja mehua. Oli teekestit. Aidin mielesta se olis ollu ihan kaunis nuori nainen ja ihmetteli, etta mika silla yhtakkia tuli.
Mä oon köyhästä perheestä enkä KOSKAN, tule itse niin köyhäksi,e ttei olisi vieraille vara tarjota ruokaa.
Onko sillä mitään tekemistä köyhyyden kanssa, että jos kaupassa käydessäni ostan jauhelihaa 400g josta tarkoitus tehdä perheelle kastike keskiviikkona. Ja sitten keskiviikkona onkin kavereita tupa täynnä. Eli ei tämä riipu edes siitä onko varaa, köyhyyttä tai mitä, vaan ihan käytännön asia!
Ihan ohiksena: kyllä tuo on minusta köyhää. Jos tiedät että se 400g riittää nippa nappa, niin ettei yhtään ylimääräistä annosta jää - mikset osta vaikka 600g ja jos silloin ei olekaan ylimääräisiä syöjiä tai teidän perheellä on vähemmän nälkä, laita loput pakkaseen. Minusta outoa ja epätaloudellista.
Että heidän ruokkimisensa ei ruoan kokonaiskulutuksessa niin näy. Mutta teen aika riittoisaa ruokaakin.
Teen usein muutenkin isoja satseja ja niistä sitten osan joskus pakastan tai sitten niistä syödään useampia kertoja. Nykyään teen lihapulliakin kilosta jauhelihaa.
Meilläkin usein lasten kavereita, koulusta tultua tarjoan ihan tukevan välipalan mutta varsinaisesta ruuasta ei tosiaan aina riitä, jos on vaikka lukumäärällisesti tietty määrä porsaankyljyksiä tai vastaavaa. Minusta on vanhemmilta tökeröä jos eivät ohjeista tulemaan kotiin syömään.
sai aina kaverit syödä. Pidin sitä ihan tavallisena, ja oli outoa että esim. yhden kaverini piti kotonakin kysyä lupaa, että saako jotain syödä. Meillä sai ihan vapaasti käydä jääkaapilla, kavereiden kanssa tosin ei kai saanut napostella.
Jos itse saan lapsia, en halua että naapurin kakarat käy syömässä kaapit tyhjäksi. Ei ensinnäkään ole varaa ruokkia montaa suuta, eikä ole haluakaan. Opiskelijana ei hirveästi leikitä supermammaa.
Jos pitäisi vielä lasten kaverienkin ruokailuita miettiä niin mulla olisi kyllä vatsahaava. Ärsyttää oma poika, joka ei selityksistä huolimatta tajua, että meillä ei useinkaan ole tarjolla ruokaa kuin omalle porukalle. Ihän mielellään tarjoaisi kavereilleenkin. Meillä on nuorimmaisella erityisruokavalio, jonka vuoksi joudun tekemään hänelle omat ruoat tai sitten käyttämään kalliita gluteenittomia ja maidottomia raaka-aineita muidenkin ruoissa. Oma ruokavalionikin on rajoittunut, joten meillä on aika ihmeellistä syötävää välillä. Monesti myös otetaan pakastimesta annoksittain tai on suunniteltu ruoanlaittopäivät harrastusten mukaan ja ruoan lasketaan riittävän seuraavana päivänäkin, jolloin ei ehditä tekemään ruokaa. Ja leivät tykötarpeineen ovat kallista syötävää, jota meillä ei myöskään ole kilokaupalla vierasvaroiksi. Eli sanoisin, että aika mahdotonta meidän perheessä olisi huomioida ylimääräisiä syöjiä.
Toki jos meille tulee kaveri jostain kauempaa, meillä saa ruoan, mutta noita lähellä asuvia kavereita en ruoki.
Jos ovat esim. yökylässä, silloin tietysti saa myös ruokaa. Tai jos itse syömme herkkuja, niin silloin tarjotaan myös kavereille.
Enkä tosiaan oleta, että kukaan muu ruokkisi meidänkään lapsiamme.
lasta leikkimässä (naapuruston lapsia) kahden omamme lisäksi. En todellakaan ole valmis ruokkimaan heitä päivittäin. Lähes joka päivä joku vieras lapsi syö täällä joko ruokaa tai välipalaa, usein on myös yövieraita, mutta kyllä pyrin pitämään normitilanteen sellaisena, että kun päivällinen alkaa, pöytään istuvat vain oman perheemme jäsenet.
sekä illallisen. Tänään lapseni söi heillä välipalan ja illallisen, ja kaverin lapsi söi meillä taas iltapalan. Mä ainakin syötän kaikki, jotka on meillä ruoka-aikaan ja oletan, että omani syö missä syö.
Kyse on tutuista lapsista ja tutuista aikuisista ja vuoroin vieraissa on menty monen perheen kanssa. Viedään harrastuksiin vuorotellen ja hoidetaan toistemme lapsia omien harrastusten ajan sovitusti.
t. yh
Silti ihmettelen ketjua. Jos käytössä on 400 g jauhelihaa, siitä tekee hyvän aterian isolle porukalle! Jauhelikastikkeen tilalta tehdään makaronilaatikkoa, keittoa tai jotain pataa. Makaronit ja perunat ovat halpoja. Voi myös tarjota pelkkää kasvisruokaa, puuroa tai lämpimiä voileipiä. Vähän luovuutta peliin! En kuitenkaan sano, että pitäisi ruokkia kaikkia kavereita. Kannattaa miettiä, mitä itse haluaa ja jaksaa.
isoja annoksia, että koko kylän lapset syöttäis. Ihan puhtaasta hyväntahtoisuudesta.
asuvat aivan naapurissa, ja heillä syödään säännölliset ateriat, joten viikonloppuisinkin parin tunnin välein pinkaisevat kotiin syömään.
Muut kaverit käyvätkin meillä harvemmin, ovat neljän kilometrin päästä, ja toki tarjoan ruokaa jos täällä ruoka-aikana ovat. Joskus syövät joskus eivät.
Kun maalla on niin pitkä matka, ettei ihan noin vaan pistäydytä kaverilla kylässä, pitää ruokailuihin varautua.
Meillä riittää aina leipää ja jotain muuta, jos ei ole osattu oikeaa ruokaa varata tarpeeksi.
Aika röyhkeää mennä ihan noin vaan ottamaan ennen kuin on edes kutsuttu syömään. Mutta jospa siinä on joku kulttuuriero, ja lapset ovat tottuneet sukulaisten ja muiden tuttujen luona käymään pöytään kyselemättä ja kutsumatta, kun ruoka on ollut valmista.