Lue keskustelun säännöt.
Onko kenellekän muulle lakkiaispäivä vaikea? (Ehkä hölmöstä syystä mutta silti)
31.05.2026 |
Vuosi vuodelta lakkiaispäivä kirpaisee ja ankeuttaa mun mielen. Niin upeita tuloksia ja kauniita nuoria kuin kaikkialla onkin, omassa päässä jotenkin velloo pahimman kautta se kaikki, mitä itseltä ei ole onnistunut. Ja toisaalta kun kuuntelee puheita, jossa vanhemmat ylpeästi esittelee nuoria ja kertoo heidän saavutuksistaan samalla kun puitteet ovat upeat; mietin niitä tuttuja, joiden elämä ei todellakaan ole ’’mennyt kuin Strömssössä’’
Tekee mieli kirkua kaiken kahtiajakoisuutta ja sitä, kuinka tuntuu ettei onnekkaat tajua omaa onnekkuuttaan. Tunnen paljon tosi lahjakkaita, paljon töitä tekeviä, fiksuja ihmisiä, jotka kuitenkaan eivät ole joko syntyneet vanhan rahan perheisiin tai muuten vaan ties mistä syystä eivät ole onnistuneet yhtä hyvin kuin Kauniaisten kermakakut. Siellä mennään sukupolvi toisensa perään Aalto-yliopistoon tai lääkikseen kun tähän ajatukseen ja kuplaan on siinä ympäristössä kasvettu ja kasvatettu. Ulkopuolelta se on aika paljon karumpi ja vaativampi tie eikä itsestäänselvyys.
Samalla omat väärät valinnat joskus nuorena kaduttaa ja harmittaa edelleen, omien lasten näennäinen vähäisempi menestys tai erilaiset elämänvalinnat surettaa. Osa tunteesta on kateutta mutta surumielistä ja masentunutta sellaista. Fiilis että ilman oikeisiin piireihin syntymistä mikään ei ole oikeasti mahdollista. Ja vanhempiaan ei tosiaankaan voi valita.
Kommentit (59)
Granilaiset tekevät ihan yhtä lailla töitä tulostensa eteen. Yo-tutkinto on kaikille sama.
Miksi tämä pitää sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen teet vääriä valintoja. Ei menneisyyttä voi muuttaa, tulevaisuutta voi. Menneitä harmittelemalla pilaa vain tulevaisuutensa.
Kannattaa opetella iloitsemaan muiden onnen puolesta. Se ei tarkoita, että väheksytään sinun vastoinkäymisiäsi. Toivo onnea kaikille, niin itsellesi kuin muille.
Tein eilen aloituksen samasta aiheesta. Koko eilinen päivä meni itkiessä ja tänään olen onnellinen siitä, että tuo juhlahärdelli on nyt taas tältä vuodelta ohi!
Vierailija kirjoitti:
Tuo oikeisiin piireihin syntyminen on ihan huuhaata. Esim. mieheni syntyi duunariperheeseen pienelle tehdaspaikkakunnalle. Hänen vanhemmilla oli siten vain amistutkinnot eikä heillä rahalla mällätty. Hän opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon ja nyt hänen nimi löytyy vuosittain verokalenterista. Mitään hän ei ole ilmaiseksi saanut vaan tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiedän muitakin "köyhistä" oloista ponnistaneita hyvätuloisia ja vielä enemmän keskiluokkaisista perheistä tulevia. Menestystä ei tule ilman vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Osalle sitä ei vain jostakin syystä tule vaikka kaikki olisi kohdillaan.
Just näin. Mun lukioaikaisissa kavereissa on kaksi tohtoria, molemmat kotoisin pienistä maataloista keskeltä ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, joka väittää ettei syntyperällä ole vaikutusta, ei tiedä todellisuutta. Kun kaikki kaverit ja kavereiden perheet on samoista piireistä, joku tietää aina jonkun, jolta voi kysyä työpaikkaa/suosituksia mitä milloinkin. Se Taka-Hikiällä kasvanut lähtee ihan eri lähtökohdasta kuromaan eroa kiinni, opettelee sosiaaliset ympyrät ja tutustuu piireihin. Ja just tätä takamatkaa pk-seutulaiset eivät ymmärrä. Sitä ei todellakaan pysty paikkaamaan kovalla työllä, oikealla asenteella tai millään muullakaan. Kaksi nuorta samoilla yo-arvosanoilla, samalla tahdonvoimalla, sitkeydellä, yritteliäisyydellä ja älykkyydellä ei oikeasti kisaa samassa lajissa.
En ymmärrä ongelmaasi. Ryhdy opiskelemaan vaikka iltalukiossa, jos olet töissä ja jos et, mene ammattikouluun. Opiskele siinä ohessa jo jotain sellaista avoimessa yliopistossa, jota haluat mennä opiskelemaan.
Ja sitten vaan korkeakoulututkintoa suorittamaan.
Suomi on kaikessa epätasa-arvoisuudessaan kuitenkin siinä mielessä tasa-arvoinen, että ihan jokaisella on mahdollisuus opiskella kykyjensä, halujensa ja omien varojensa mukaan, olipa syntynyt pakolaisperheeseen, työttömien alkoholistien perheeseen (niin kuin minä) tai Kauniaisiin toimitusjohtajan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, joka väittää ettei syntyperällä ole vaikutusta, ei tiedä todellisuutta. Kun kaikki kaverit ja kavereiden perheet on samoista piireistä, joku tietää aina jonkun, jolta voi kysyä työpaikkaa/suosituksia mitä milloinkin. Se Taka-Hikiällä kasvanut lähtee ihan eri lähtökohdasta kuromaan eroa kiinni, opettelee sosiaaliset ympyrät ja tutustuu piireihin. Ja just tätä takamatkaa pk-seutulaiset eivät ymmärrä. Sitä ei todellakaan pysty paikkaamaan kovalla työllä, oikealla asenteella tai millään muullakaan. Kaksi nuorta samoilla yo-arvosanoilla, samalla tahdonvoimalla, sitkeydellä, yritteliäisyydellä ja älykkyydellä ei oikeasti kisaa samassa lajissa.
Riippuu tavoitteista. Jos haluaa vaikkapa papiksi tai opettajaksi kotiseudulleen Takahikiälle, niin ei mitään eroa. Jos tavoite on suuren kansainvälisen yrityksen toimitusjohtajan paikka, niin siinä voi vaikuttaa.
Miksi kaikkien edes pitäisi olla niin hirveän menestyneitä? Myös ihan hyvä, kunnollinen, keskinkertainen elämä riittää, ja sitä nimenomaan suurin osa ihmisistä elää. Pitää vain osata asennoitua siihen, että elämä ei mene hukkaan, vaikkei olisikaan korkeakoulutettu ja tienaisi sataa tonnia vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Ryhdy opiskelemaan vaikka iltalukiossa, jos olet töissä ja jos et, mene ammattikouluun. Opiskele siinä ohessa jo jotain sellaista avoimessa yliopistossa, jota haluat mennä opiskelemaan.
Ja sitten vaan korkeakoulututkintoa suorittamaan.
Suomi on kaikessa epätasa-arvoisuudessaan kuitenkin siinä mielessä tasa-arvoinen, että ihan jokaisella on mahdollisuus opiskella kykyjensä, halujensa ja omien varojensa mukaan, olipa syntynyt pakolaisperheeseen, työttömien alkoholistien perheeseen (niin kuin minä) tai Kauniaisiin toimitusjohtajan perheeseen.
Missä sanoin ettei minulla olisi korkeakoulututkintoa? ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo oikeisiin piireihin syntyminen on ihan huuhaata. Esim. mieheni syntyi duunariperheeseen pienelle tehdaspaikkakunnalle. Hänen vanhemmilla oli siten vain amistutkinnot eikä heillä rahalla mällätty. Hän opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon ja nyt hänen nimi löytyy vuosittain verokalenterista. Mitään hän ei ole ilmaiseksi saanut vaan tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiedän muitakin "köyhistä" oloista ponnistaneita hyvätuloisia ja vielä enemmän keskiluokkaisista perheistä tulevia. Menestystä ei tule ilman vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Osalle sitä ei vain jostakin syystä tule vaikka kaikki olisi kohdillaan.
Tilastot kertoo kuitenki toista.
Jos olet opiskellut, ymmärrä kyllä ettei sinun kokemuksesi tai havaintosi oli totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, joka väittää ettei syntyperällä ole vaikutusta, ei tiedä todellisuutta. Kun kaikki kaverit ja kavereiden perheet on samoista piireistä, joku tietää aina jonkun, jolta voi kysyä työpaikkaa/suosituksia mitä milloinkin. Se Taka-Hikiällä kasvanut lähtee ihan eri lähtökohdasta kuromaan eroa kiinni, opettelee sosiaaliset ympyrät ja tutustuu piireihin. Ja just tätä takamatkaa pk-seutulaiset eivät ymmärrä. Sitä ei todellakaan pysty paikkaamaan kovalla työllä, oikealla asenteella tai millään muullakaan. Kaksi nuorta samoilla yo-arvosanoilla, samalla tahdonvoimalla, sitkeydellä, yritteliäisyydellä ja älykkyydellä ei oikeasti kisaa samassa lajissa.
Minä olen lähtenyt sieltä Taka-Hikiältä köyhästä perheestä pienen paikkakunnan ainoasta lukiosta (sisäänpääsykeskiarvoraja 6,5) ilman mitään suhteita. Ei se estänyt minua menemästä 400 kilometrin päähän TKK:lle opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Pääsykokeet olivat kaikille samat. Omista kurssikavereistani tiedän tasan kaksi, jotka ovat jotenkin hyötyneet suhteistaan.
Paljon suhteita enemmän taustassa vaikuttaa kodin asenne koulunkäyntiin ja opiskeluun. Se on ihan totta, että nuorena voi tehdä vääriä valintoja, jos kotona asenne opiskeluun on ollut nihkeä.
Ota nyt viimein vastuu itsestäsi ja lopeta tuo määkiminen. Käytät perhettäsi tekosyynä omalle laiskuudelle ja saamattomuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä tuollaista kirjoittelua. Jos omat rahkeet eivät ole riittäneet lukion käymiseen, niin mitä sitten, opiskeluja voi suorittaa montaa muuta kautta tai aloittaa vaikka sen aikuislukion vielä. Jokaisella on ihan samat mahdollisuudet opiskella. Onhan se toki mukavampaa se opiskelukin, jos pappa betalar ja voi lomilla vähän purjehtia ja lillua vanhempien uima-altaassa, mutta siihen, että opiskeluihin on kaikilla samat todistus-ja pääsykoevalinnat, ei raha ja suhteet vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Ryhdy opiskelemaan vaikka iltalukiossa, jos olet töissä ja jos et, mene ammattikouluun. Opiskele siinä ohessa jo jotain sellaista avoimessa yliopistossa, jota haluat mennä opiskelemaan.
Ja sitten vaan korkeakoulututkintoa suorittamaan.
Suomi on kaikessa epätasa-arvoisuudessaan kuitenkin siinä mielessä tasa-arvoinen, että ihan jokaisella on mahdollisuus opiskella kykyjensä, halujensa ja omien varojensa mukaan, olipa syntynyt pakolaisperheeseen, työttömien alkoholistien perheeseen (niin kuin minä) tai Kauniaisiin toimitusjohtajan perheeseen.
Missä sanoin ettei minulla olisi korkeakoulututkintoa? ap
No jos sinulla on korkeakoulututkinto, mitä sinä sitten enää johonkin lukioon haikailisit.
Aikuislukioon voi mennä vanhemmallakin iällä.
Tuttuja tunteita. Kirjoitit hyvin.
Olen syntynyt juuri sellaiseen kultalusikka suussa- perheeseen ja elänyt lapsuuteni, nuoruuteni ns akateemisessa, menestyneessä suvun ilmapiirissä. Olen suvun ainoa, joka ei pärjännyt koulussa saati olisin edes ollut sopiva lukioon. Olen enemmänkin käytännö ihmisyyppi Minua ei ole varsinaisesti syrjitty suvun sisällä, mutta minut jätetään herkästi keskustelujen ulkopuolelle ja jonka tavallaan ymmärrän heitä yhdistävien työasioiden tai mitä lie aiheiden vuoksi. En edes ymmärrä kaikkea, mitä he sanovat.
Mietin usein juuri lakkiaispäivien, valmistujaisten yhteydessä eniten juuri sitä, miten helppoa lähiomaisillani on sukupolvesta toiseen samassa kuplassa. Ongelmat ovat pieniä, niihin suhtaudutaan suurella tunteella ja kun minä sairastuin, puolisoni kuoli, menetin kotin yms elämän vastoinkäymistä emme vain kohtaa toisiamme lähiomaisteni kanssa. En ole valittajatyyppiä, osaan pyytää apua, mutta olen ikään kuin selviäjä sukulaisteni silmissä ja sitten vain näytetään selkää. Ja kaiken sen myllerrykseni keskellä pitäisi muistaa joka lakkiaiset . Ja myös teen sen,koska joskus rakkaus läheisiään kohtaan on myös hyväksyä heidän menestyksensä, onnellilnen kuplaelämänsä, vaikka se tekeekin kipeää.
MInua helpotti se, etten vertaa enää muihin mitä minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oikeisiin piireihin syntyminen on ihan huuhaata. Esim. mieheni syntyi duunariperheeseen pienelle tehdaspaikkakunnalle. Hänen vanhemmilla oli siten vain amistutkinnot eikä heillä rahalla mällätty. Hän opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon ja nyt hänen nimi löytyy vuosittain verokalenterista. Mitään hän ei ole ilmaiseksi saanut vaan tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiedän muitakin "köyhistä" oloista ponnistaneita hyvätuloisia ja vielä enemmän keskiluokkaisista perheistä tulevia. Menestystä ei tule ilman vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Osalle sitä ei vain jostakin syystä tule vaikka kaikki olisi kohdillaan.
Särähti korvaan! "vain amistutkinnot...".
Minä kannustin oman lapseni lukioon ja otimme yksityistunteja lisäksi haastavissa aineissa, kun koronavuonna oppiminen jäi enemmän oppilaan vastuulle. Olemme vähävaraisia, mutta säästimme sitten kaikesta muusta.
Tuo oikeisiin piireihin syntyminen on ihan huuhaata. Esim. mieheni syntyi duunariperheeseen pienelle tehdaspaikkakunnalle. Hänen vanhemmilla oli siten vain amistutkinnot eikä heillä rahalla mällätty. Hän opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon ja nyt hänen nimi löytyy vuosittain verokalenterista. Mitään hän ei ole ilmaiseksi saanut vaan tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiedän muitakin "köyhistä" oloista ponnistaneita hyvätuloisia ja vielä enemmän keskiluokkaisista perheistä tulevia. Menestystä ei tule ilman vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Osalle sitä ei vain jostakin syystä tule vaikka kaikki olisi kohdillaan.