Miehelleni ei saa soittaa työaikana.

kyllä meillä ainakin saa puhua puhelimessa esim tauoilla ihan huoletta ja samoin mies. Myöskin olen ilmiottanut että lasten takia pidän puhelimeni töissä mukana koska ovat vielä sen verran pieniä että koulun jälkeen voi sattua jotain ja apua on heidän saatava.

sen vaimo oli ällöttävä roikkuja, joka asiaan puttuja sillä tavalla, että se halusi kaikki pikkuasiatkin kotona käydä läpi miehensä kanssa - tyyliin laitetaanko lapsille kumisaappaat vai goret tänään -mutta samalla se itse päsmäröi aivan kaikesssa, olisi halunnut päsmäröidä jopa miehen työpaikan asioissa. Mies joutui siis laatimaan tuon säännön, että sai edes jotain tehtyä rauhassa.



Niillekin sattui joku tuollainen,e ttä sitten kerran olisi ollut oikeasti tarvis saada apua. En voi olla ajattelematta satua Pekasta ja sudesta. Oli aika lailla naisen oma syy.

useita kertoja päivässä työaikana.

Jos on just sillon huono hetki; ei vastata, mutta soitetaan sitten hetikohta takaisin, kun tilanne sen antaa myöten.

Mutta me olemmekin onnellisen höpsähtäneen rakastuneita, edelleen kahden lapsen usean avioliittovuoden jälkeen.

ärsyttää, kun soittaa jotain tärkeää asiaa (muuten ei todellakaan tee mieli soitella!) niin vastaukseksi saa murahtelua ja tiuskimista ja joskus jopa luuria korvaan. Oon sanonutkin et jättäis vastaamatta jos kerran ei koskaan pysty siellä puhumaan.

saati jos tulee puhelu kesken kokouksen



jos ei puhelu tavoita, niin entäs tekstarit?

En minä ainakaan koskaan soita miehelle töihin. Hän saattaa joskus pikaisesti kysyä minulta jotain puhelimitse. Puhelin on yleensä äänettömällä (kun on kokouksia tai luentoja). Ehtiihän ne asiat illalla hoitaa.

mua ahdistaa ihan helvetisti puhua avokonttorissa jotain omia juttua. Ja muutenkin, en viitsi useinkaan kesken ajatystyön katkaista "flowta" ja vastata puolison tms puhelimeen.



Jos soittajalla on tärkeää asiaa niin se laittaa SMS:n perään, tai meiliä tms...

ei saa puhua yksityisasioita työaikana, asiakkaat ei tykkää.

Toisilla on kadehdittava taito olla höpöttämättä joutavia työaikana, niillä tulee yleensä työtkin tehtyä. Itse en kuulu heihin ja netissäkin tulee näköjään roikuttua liikaa.



Pientä viilausta vaan siihen, että jos oikeasti asiaa, niin silloin puhutaan.

En tiennyt mihin laitan lapset, kun menin lääkäriin.

Onneksi naapurini ennätti hoitamaan heitä.

Olen nainen, IT-konsultti ja töissä yleensä joko oman firman avokonttorissa tai asiakkaan tiloissa. Ja en todellakaan halua henkilökohtaisia puheluita työaikana, ellei ole oikeasti hätä. Tämän olen tehnyt selväksi niin miehelle, lapsille kuin muillekin tutuille ja onneksi on mennyt perille. Ei ole mukavaa että ajatus katkeaa puhelun takia, eikä myös avokonttoritiloissa muiden kuunnella toisten henkilökohtaisten asioiden puhelimessa pölötystä.

Olen joutunut jakamaan työhuoneeni usean ihmisten kanssa. Pahimpia ovat olleet (järjestyksessä):

- keski-ikäinen mies, joka soittaa sen seitsemän kertaa aamulla ja iltapäivällä lapsilleen ja tarkistaa onko ne muistanu lähteä kouluun jne.

- vanhempi mies, jonka vanha äiti soitteli monta kertaa päivässä ja oli enemmän tai vähemmän sekaisin.

- vanhempi nainen joka kirjoitteli tekstareita näppäinäänet päällä.



Lisäksi on ollut pari helppoa ja mukavaa työkaveria, joiden puhelinelämästä ei ole ollut mitään haittaa. Siis max yksi henk.koht. puhelu päivässä - sisältäen asiaa eikä samaa jaaritusta joka päivä monta kertaa. Pitkät / rasittavat puhelut tajutaan mennä puhumaan muualle.

kielletty työaikana.



Miehellä ei toimi puhelin työaikana.



Joten emme soittele työaikana.

Olen ihan samaa mieltä. Ei työajalla huvita puhua siviiliasioita eikä se ole työnantajaakaan kohtaan reilua. Edellisessä työpaikassa kuuloetäisyydellä istui lähes koko työpaikan johto niin puhukaapa siinä nyt sitten yksityisasioita.... Todellisessa hätätilanteessa voi soittaa sitten vaikka firman vaihteeseen jos ihan pakko on saada tieto perille.

jonka vaimo soittaa monta kertaa päivässä. Sitten siinä puidaan päivän ruoka, ostoslistat ja kaikki mahdollinen. Ja työkavereita naurattaa.

Tuollaisista tulee mieleen, että eivätkö he näe toisiaan aaamuisin ja iltaisin, että ihan normiasiat voisi sopia?

Ja en todellakaan halua henkilökohtaisia puheluita työaikana, ellei ole oikeasti hätä. Tämän olen tehnyt selväksi niin miehelle, lapsille kuin muillekin tutuille ja onneksi on mennyt perille.

työsuhdepuhelin, johon tulee sekä yksityiset että työpuhelut, vai miksi et vain pidä omaa puhelinta äänettömällä?

Minua ärsyttää eniten ihmiset (en sano että lainaamani kirjoittaja olisi välttämättä sellainen), jotka eivät koskaan pidä puhelinta kiinni tai äänettömällä, vaan suuttuvat kun soittaja ei tiedä milloin vastaajalle ei sovi puhua puhelimessa. Ja ärsyttää myös määräily koska saa soittaa ja koska ei. Toki voi sanoa, milloin ei todennäköisesti vastaa, mutta vastuu puhelimen käytöstä on kuitenkin aina omistajalla.