Lue keskustelun säännöt.
Jokohan on aika luovuttaa.
07.10.2008 |
Mä oon yrittänyt pysyä yhdessä mieheni kanssa ihan sen takia ku en halua kuulua siihen nykyään niin suosittuun ero buumiin, mut mä en jaksa enään!
Mul on ollut tänään 16.00 asti koulua ja ku tulin kotiin niin en ole laittanut ruokaa. Mies ku tuli myöhemmin kotiin niin alkoi huutaa ku en ole laittanut ruokaa. Sit se haukku mut pystyyn... mä oon laiska ja ei tiiä mitä Jumala on ajatellut ku on mut luonut jne...
Tätä ennen on ollut vaik kuin monta yhteyden ottoa ja mun omatunto painuu niin alas et tulee itsetuhosia ajatuksia. Poden masennusta. Jokohan on aika erota vai räyhäskö mies mulle aiheesta?
Niin ja mielestäni meil ei oo ruoka-aineksia ja mul ei ollut rahaa. Opintotuki päätös tuli vasta tänään postissa. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Kommentit (17)
Tapahtuuko sitten jotain jos sanot, jotain kauheempaa? Ootko puhunut sille sun masennuksesta vai kiinnostaako sitä edes? Sano sille vaikka, että minä olen jo syönyt eikä ollut nälkä, tee ite ruokasi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä hyviä hetkiä?
Jos mies nyt vaan saa joskus raivareita, vaikka nälkäisenä, niin ehkä asiasta voi puhumalla päästä jonkinlaiseen hyvään lopputulemaan, mutta jos miehen kaikki tarmo menee sun nitistämiseen niin ota jo vauhtia.
Tuon tekstin perusteella on vaikea edes arvailla, onko mies nyt vaan niitä herkästi tulistuvia luonteita, jotka kuitenkin osaavat olla ihania ja rakastavia ja pystyvät jopa oppimaan itsehillintää vai onko kyse ihan vittumaisesta persoonasta.
Onko se mies ollut aina tollanen, vai muuttunut ajan myötä? Ootteko naimisissa, ootteko kauan olleet?
Kylhän se teki sit ite ruokansa mut oli sitä mieltä et mun ois pitänyt tehdä koska olin eka kotona.
n. 5v ollaan oltu yhessä ja on 4v lapsi.
mut masennuksen takia ne ei kauheesti jää mieleen vaan ainoastaan huonot hetket. Mä oon kuulemma ainoo nainen maailmassa joka on niin laiska et ei laita ruokaa. Se polkee mun omatuntoa kokoajan alas.
Kyl se tietää mun masennuksesta mut ei kait välitä. Huusin sille et tapan itteni niin totes et "tapat tai et mut meidän yhteiselämä ei tuu jatkumaan".
Ei olla naimisissa...
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on saanut itsetuntonsa taas kuntoon, voi miettiä, missä meni vikaan ja oppia kokemuksistaan. Sitten yrittää pitää huolta, ettei joudu samanlaiseen suhteeseen enää ikinä. Ota aikaa itsellesi!
Pitääköhän mies sua itsestäänselvyytenä, johon voi purkaa pahantuulisuuttaan? Miten kohtelee lastanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi et kaikki oli hyvin mut ku tuli kotiin niin tuli katastrofi. Se on hyvä isä ja se tässä mietityttääki et jos tulee ero niin poika kärsii koska ei nää isäänsä niin usein... on kiintynyt isäänsä enemmän mitä muhun.
t:ap
millaisen äijän kanssa haluat elää. Et ainakaan tuollaisen. Etsi oma asunto ja muuta sinne. Olet varmaan ajautunut jossain ihastuksen huumassa saman katon alle ja tietty ikävää että hän on lapsesi isäkin, mutta oman mielenterveytesi vuoksi, pitäskö nyt ottaa aikalisä? Millanen isä se jätkä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei maailma voi kaatua, jos ruoka ei ole valmis. Onko miehesi suomalainen?
räyhäskö aiheesta?
Täytyykö mun tehdä joka päivä ruokaa jos satun tulee ennen häntä kotiin? Mä en oikeesti jaksa. : ( Mä olin suunnitellut muuta menoa illaks mut jätin menemättä koska olin ihan poikki.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin hyvä isä ku olla vaan voi pojalle. Voi ku ois hyvä puolisoki. *huokaus*
on suomalainen...
t:ap
Tuntuu niinkuin antaisit toisen ihan luvallasi polkea sua. Kuule, voi sanoa, että "Voitasko sopia vaikka niin, että se joka tulee ekana kotiin tekis ruokaa, mitä mieltä olet?" Ja sulla on lupa sanoa: "Muuten ihan hyvä idea, mut mä oon nyt niin väsynyt, etten oo jaksanut tehdä, voisitko tehdä itse".
mutta räyhääminen on vallankäyttöä, ja kuvailemasi sanat ovat henkistä väkivaltaa, toisen nitistämistä. Sun täytyy odottaa mieheltä kunnioittavaa käytöstä, ei tollanen vetele. Tuntuu että olet aivan kynnysmattona. Ei ihme että itsetuntosi on nollassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oloni jotenki helpottu luettuasi viestisi. Mä oon ajatellut et oon täys paska. Hän sanoo että en kunnioita häntä ja mulla taas on semmoinen olo et hän ei kunnioita mua.
t:Ap
Mekin saadaan suht usein riitaa just siivouksesta tms.
On ukkokin kehannu mulle sanoo et oon sotkunen ihminen, opetelkoo ite imuroimaan ja siivoomaan ni sit saa tulla aukoon päätään tai jos alkaa sanoo ettei puhtaita vaatteita oo ni oon vaan tokassu ettei pyykkihuolto nähtävästi pelaa.. :) Ja se on yleensä riittäny.
Pää asia on et lapsella on ruokaa ja puhtaita vaatteta.
Älä alistu miehes sanoille, kerää rohkeutes ja sano vastaan.
oloni jotenki helpottu luettuasi viestisi. Mä oon ajatellut et oon täys paska. Hän sanoo että en kunnioita häntä ja mulla taas on semmoinen olo et hän ei kunnioita mua.
t:Ap
että miehes syyttää sua omista ongelmistaan? Että sulla on sellainen olo, että sulle tehdään pahaa, mutta kuitenkin toinen syyttää, että itse olet paha. Kuuntele hetki sitä omaa sydäntäsi! Tee ihan vaikka listaa siitä, mikä kaikki ei ole oikein. Vaadi ihan oikeesti, että nyt on menon muututtava. Onko mies väkivaltainen? Uhkaileeko hylkäämisellä tms?
Onko lapsia?