Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kylmä totuus iski vasten mun kasvoja; Mies ei sano ikinä mitään hyvää minusta!
10.01.2012 |
Tajusin tän n. viikko sitten... Mies on töissä ja minä aloitin juuri äitiysloman, eli mulla on aikaa puuhailla kaikkea pientä. Nimenomaan pientä kun ei aina voimat riitä isompiin projekteihin.
No, tuossa siis yks päivä sit tunsin oloni normaalia energisemmäksi, ja pyykkäsin kaikki vauvan vaatteet (vaikka niitä ei nyt niin kauheesti olekaan) ja lakanat. Järjestelin myös vaatehuoneen niin että sain omat vaatteet ojennukseen ja luovuin kaikista vaatteista mitä en enää käytä, sekä järjestelin liinavaatehyllyn. Miehen puoleen en koskenut koska a) on melko siistissä kunnossa ja b) en tiedä miehen haluamaa järjestystä.
No, mies tuli kotiin ja vein heti vaatehuoneelle ja ylpeänä näytin aikaansaannostani. Myönnän että miehen puoli näytti mun siistien rivien vieressä ei-niin-siistiltä, siksi mies huudahtikin että miksi et siivonnut munki puolta?!
No, sit se huomas et olin pyykänny ihan urakalla, tulikin sit roikottaen jotain treenihousujaan että et sit viittiny näitä pestä. Totesin että en halua laittaa vauvan valkoisten vaatteiden sekaan tummia mutta antaa olla siinä niin voin laittaa ne huomenna omieni vaatteiden joukkoon... Mies vaan totes "just" ja minuu alkoi oikeesti ottaa tosi pahasti päähän kun kuitenkin olin monta tuntia järjestellyt kaappejä ja pyykänny (niin, vaikka edelleen se pesukone sen työn tekee).
Tuli sit vähän itku ja mies suuttui siitä itkusta (välillä turhautuu kun itkeny oon tosi paljon tän raskauden aikana) ja lähdin sit lenkille jossa aloin miettimään asiaa tarkemmin. En oikeesti muistanu että milloin mies ois jotain positiivista tai hyvää sanonu MISTÄÄN mitä teen.
Otin asian puheeksi miehen kanssa, mutta hän sanoi että sanoo kyllä positiivisiakin asioita, ei vaan just nyt muista mitä..
No, olen tässä nyt viikon ajan tehnyt erinäisiä hommia, joillekin varmaan itsestäänselvyyksiä, mutta silti, ja ihan tarkkaan kuunnellut mitä mies sanoo... esim tänään;
1) Olin aamuyöllä jo valveilla ja laitoin miehelle eväät töihin, kun mies tuli töistä, kysäisin miltä voileivät maistui, vastaus oli; Miks siellä ei ollut kurkkua ja tomaattia välissä (siellä oli jokaisen leivän välissä 2 vpl kurkkua ja 1 vpl tomaattia)
2) Imuroin kun mies siitä puhunut jo monta päivää, koska imurointi on "hänen hommiaan" kun en siitä normaalisti tykkää.. Totesin että imuroin, totes vaan että joo, huomasin.
3) Vein mainokset roskikseen. Sekin on miehen hommia kun halusi ottaa "ei mainoksia" lapun pois vastusteluistani huolimatta, kysyttäessäni mies vaan sanoi että hyvä että olet vähän ulkoillutkin tänään...
Tää tuntuu niin naurettavalta tää mun kehujen kerääminen mutta hitto kun iski niin pahasti tajuntaan että en saa kiitoksen sanaa mistään, vaikka kaikkeni teen miellyttääkseni miestä!!!!! Pillukarvatkin tänään ajoin kun mies niistä puhunu taas viikkotolkulla, vaikka se ei tän mahan kanssa enää mitää helppoo hommaa oo ja veri vaa lens!!! Siihen mies ei edes sanonu mitää.
En tiedä pidättekö minua pikkumaisena ja lapsellisena, vai ihmettelettekö että mistä tuollaisia miehiä löytää... itse mietin noita molempia, että miten en ole aiemmin tajunnut että yritän miellyttää ihan liikaa... Osittain yritän miellyttää siksikin kun mies käy töissä ja minä olen vaan kotona... Hieman pelottaa mitä tapahtuu sitten kun vauva tulee? :/
Ps. Niin ja tuli mieleen, kehun kyllä miestäni, mielestäni kokoajan, tekee nimittäni tosi hyvää ruokaa, kyyditsee mua aina kun tarvis... (luulin et tähän tulis pitempi lista, mutta tajusin nyt tämänkin että mitä muuta se mies oikein tekee? Työnsä hyvin?) :o :o "Kiitos kulta kun jaksat käydä töissä"
Hei mulla räjähtää pää ku alan miettii näit asioit ihan uudessa valossa!!!
Kommentit (14)
Ja ei, en todellakaan arvosta kotona oleskelua yhtä paljon kuin työntekoa... Vaikka viihdyn kotihommissa paremmin kuin töissä, mutta eihän tässä tienaamaan pääse!! (vaikka meillä meneekin kulut täysin puoliksi vaikka mies tienaa enempi, ja tämä siksi koska haluan niin (ilmeisesti lieventääkseni huonoa omaatuntoa, näin ajateltuna?))
ap
Viheliäistä joo, ymmärrän hyvin tunteen. Kaikki eivät kotiin sopeudu.
Oloa voisi helpottaa se että hankit töitä ja alat ansaitsemaan. Ei tarvitse enää sen jälkeen tuntea itseänsä yhtään huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei, en todellakaan arvosta kotona oleskelua yhtä paljon kuin työntekoa... Vaikka viihdyn kotihommissa paremmin kuin töissä, mutta eihän tässä tienaamaan pääse!! (vaikka meillä meneekin kulut täysin puoliksi vaikka mies tienaa enempi, ja tämä siksi koska haluan niin (ilmeisesti lieventääkseni huonoa omaatuntoa, näin ajateltuna?))
ap
Viheliäistä joo, ymmärrän hyvin tunteen. Kaikki eivät kotiin sopeudu.
Oloa voisi helpottaa se että hankit töitä ja alat ansaitsemaan. Ei tarvitse enää sen jälkeen tuntea itseänsä yhtään huonommaksi.
Aloitti juuri aitiysloman.
Se on miehen huonoutta, jos ei ole saanut parempaa akkaa.
Jos olisi hyvä mies, olisi saanut niin hyvän vaimon, että voisi välillä kehua.
Näillä sanoilla olen aina muistuttanut omaa ukkoani todellisuudesta, kun olen ollut hänen mielestään kovin kelvoton.
Mitään hyvää ei voi sanoa, kun muutenhan toinen ylpistyy!
(voi luoja mitä logiikkaa... tuon on keksinyt joku, joka ei yhtään tajua miten ihmisiä käsitellään ja manipuloidaan)
haluaisitko kehuja nimenomaan kotitöistä vai eikö mies muutenkaan kehu sinua (ja olisiko se sulle tärkeää)? t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kirjoitin vaan kotona olemisen sen takia kun ap oli sen itse kirjoittanut omaan viestiinsä niin. Ja minusta se kuulosti jotenkin oman tekemisensä aliarvioimiselta tai syyllisyydeltä siitä että on kotona.
Minä laitan miehelleni yleensä eväät ja toisinaan kiittä toisinaan ei. Riippuu kuinka paljon olen nähnyt vaivaa ja onko miehellä mielessä muuta esim. kiire jonnekkin kun lähtee/tulee. Mutta kyllä meillä mies huomioi minun tekemisiäni ja toisaalta olen ollut niin monta vuotta kotona että olen asian kanssa sinut ja en tarvitse ketään todistamaan että minulla on oikeus olla olemassa vaikka olenkin vain lasten kanssa kotona.
Tsemppiä ap;lle. Kirjoita vaikka lappunen miehellesi eväsrasiaan jossa kirjoitat jotain kivaa miehestä ja lisäät että sinustakin olisi kiva kuulla tänään jotain positiivista mieheltäsi...
Olet ehkä jo raskauden monessa eri vaiheessa ollut hermoherkkä, itkuinen niin kuin itsekin sanoit ja mahdollisesti jotain pientä hormonihirviön poikastakin. Ehkä mies ei enää oikein osaa suhtautua sinuun tai ehkä nimenomaan sinä et osaa suhtautua asioihin niiden vaatimalla tasolla. Joka tapauksessa ota ainakin huomioon, että mahdollisesti joitain asioita ei kannata vatvoa ja pohtia vaan voi vaan ajatella, että olipas se mies ajattelematon.
Toisaalta pisti kyllä minutkin ihmettelemään se, että mies vastaa aina negatiivisesti, kun yrität kalastaa kehuja. Miksi? Voisihan sitä vastata neutraalistikin, että aijaa, vai pesit pyykkiä tai joo, oli hyvät eväät. Eihän tuokaan kiitosta ole, mutta mies ilmiselvästi moittii sinua tekemisistäsi, vaikka oletkin selvästi tehnyt paljon työtä.
Mitä vastasit, kun mies moitti voileipiä? Ylipäätään kommentoitko heti kärkkäästi vai nieletkö kiukun ja itseksesi harmittelet.
Ihan hyvin voisit nimittäin nostaa kissan pöydälle ilman itkuja ja huutoja ja asiallisesti keskustella, miksi mies kokee tarpeekseen arvostella sinua asioista, joita olet tehnyt häntä miellyttääksesi (tosin se vaatekaapin siivous ja vauvan vaatteiden pesu vähän niin kuin mielestäni kuuluikin sinulle mutta asiallista ei ole vastata huutamalla, miksi et ole pessyt hänenkin vaatteitaan). Ei ole normaalia vinkua kurkun ja tomaatin puuttumisesta, kun puoliso on tehnyt eväät valmiiksi. Eikä ole normaalia vastata vähättelevästi, että hyvä kun olet saanut raitista ilmaa. On syytä tosiaan keskustella miehen kanssa, miksi hänen on vaikea sanoa, että kiitos kun teit tuon tai olipas kivasti tehty. Vähintään hän voisi vastata edes vähän neutraalimmin.
Silti kehottaisin sinua myös miettimään omaa suhtautmistasi asioihin. Voisiko mies olla noin tympeä, koska on kyllästynyt herkkänahkaisuuteesi ja oikkuihisi raskauden aikana? Silti mielestäni hän käyttäytyy ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku hyvä sana edes jostain, mutta vaikka kuinka mietin ja mietin, en keksi mitään asiaa mistä mies ois sanonut edes että Kiitos kun teit/laitoit... Siksi mä tässä nyt mietinkin että oonko ihan pilkunnussija vai mitä ihmettä.
Ja ei, en todellakaan arvosta kotona oleskelua yhtä paljon kuin työntekoa... Vaikka viihdyn kotihommissa paremmin kuin töissä, mutta eihän tässä tienaamaan pääse!! (vaikka meillä meneekin kulut täysin puoliksi vaikka mies tienaa enempi, ja tämä siksi koska haluan niin (ilmeisesti lieventääkseni huonoa omaatuntoa, näin ajateltuna?))
ap
Miehesi on aika ymmärtämätön, jos valittaa jopa tekemistäsi eväistä. Ylipäätään jokainen ihminen tarvitsee positiivista palautetta tekemisistään.
Exäni oli miehesi kaltainen, äitiyslomalla laitoin ruuan joka päivä (tietenkin) miehelle valmiiksi. Mies ei löysi aina jotain vikaa ruuasta, ei koskaan mitään hyvää (olen ihan normaali ruuanlaittaja).
Nykyinen mies (oltu naimisissa 10 vuotta) huomaa aina kun olen siivonnut, ja sanoo myös siihen jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä ajatuksen että jos olet kotona, niin hoidat suurimman osan kotitöistä ja teet tuollaisia isompia siivouksia jne. Mutta meillä sellaista arvostetaan ja se myös näytetään toisille. Esim jos olen siivonnut koko kämpän ja mies tulee kotiin, niin hän lähestulkoon aina sanoo "onpas täällä siistiä" ja pussaa. Mut en sit tiiä ollaanko me jotenki lapsellisia tän asian suhteen? Sama homma jos mies korjaa mun pyörän, niin kiitän ja kehun sitä aina. Ruokaa kehutaan usein, varsinkin jos toinen on tehnyt toiselle eväät. Itsekkin välillä teen miehelle evästä, ja aina jälkikäteen tulee kehua että oli hyvää (vaikka tuskinpa aina edes niin hyvää on) ja kiitos. Mun mielestä kiittäminen ja kehuminen ei ole keltään pois ja parantaa arkea paljon.
Ehkä miehesi on jollain tapaa katkera että sinä "saat"olla kotona, kun hän joutuu olemaan töissä? Tai ainakin minun korvaan tuo kuulostaa siltä. Välillä kun itse kullekkin tulee semmonen marttyyriasenne, missä aletaan pohtimaan vain muiden tekemättä jättämisiä. Itsekin syyllistyn siihen satunnaisesti. En edes usko että kyse on sinun hormoneista, koska minäkin loukkaantuisin tuollaisesta, jopa kyyneeleen saattasin tirauttaa (olen kylläkin aika herkkä).
Varmaan kannattaa ihan avoimesti ja normaalilla äänensävyllä (ei itkuisella, koska ilmeisesti miehesi kuvittelee että sen avulla keräät sääliä), jutella asiasta, ja kysyä ihan suoraan vaivaako hällä jokin kun pitää olla tympeä.
Eli on raskauden myötä alkanut suhtautua vaimoonsa kuten äitiin(sä), joka teki leivät ja siivosi... Pistä nyt sille rajat tai saat olla aina passaamassa. Miehet ei oikeasti tajua kuinka ilkeitä ovat, ennen kuin niille antaa omaa lääkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia ap:n viestissä kuulostaa niin tutulta, että olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta. Kehuuko, ap, miehesi esim. ulkonäköäsi? Taitojasi työssäsi ym.? Luuletko, että miestäsi ärsyttää tuo "kehujen kerjääminen" ja jättää siksi kehumatta?
Sinä siis olet vaan kotona ja haluaisit mieheltä kehuja ja oikeutuksen sille että olet kotona ? Vai ?
Kyllähän tuo vähän kurjalta kuulostaa. Tietty mies saattaa olla niin uppoutunut työhönsä jne ettei oikein huomaa ajatella toisen tekemisiä jne.
Ehkä sinun pitäisi kuitenkin ensin koettaa hyväksyä se että olet arvokas ihminen vaikka oletkin kotona. Eikä kannata liikaa laskea kenen työ mikäkin on. Tuntuuko sinusta että mies ei ole kiinnostunut siitä mitä teet kotona ?
Toki minäkin toivon että kun mies kohta tulee töistä niin hän kommentoi esim. kiva kun olit laittanut tulet niin saan illalla pellin kiinni pannuhuoneella ajoissa. Meillä siis mies yleensä lämmittää mutta nyt kun on kylmää minä laitoin miehen pyynnöstä tulet jo iltapäivällä. Tai jotenkin huomioi toisen tekemisiä.
Alue: Aihe vapaa
t: Narsistimiehen kanssa yhdessä toistaiseksi oleva