Opiskelu pilasi elämäni
Biokemian opiskelu oli elämäni suurin virhe. Opiskelemaan oli melko helppoa päästä, ja opiskelu oli mielekästä ja yhteishenki oli hyvä fuksivuotena. Fuksivuosi olikin opiskeluajan ainoa valopilkku. Tulevaisuus oli valoisa ja ura auki. Opettajat lupailivat meille suuria, mutta ne osoittautuivat valheiksi.
Mitä pidemmälle opintoja edettiin, niin sitä ahdistavammaksi koko opiskelu muuttui. Opinnot muuttuivat paljon stressaavammaksi kun tajusi, että alan työpaikkoja on oikeastaan todella vähän siihen nähden kuinka paljon meitä koulutetaan.
Kesätyöhauissa en koskaan päässyt ensimmäistä haastattelukierrosta pidemmälle. Keskiarvoni on 4,1, ja hylkäyskirjeissä mainittiin aina, että olit hyvä ja motivoitunut ehdokas, mutta valintamme ei kohdistunut teihin. Liian vähän työkokemusta.
Nyt olen maisterin papereita vaille valmis biokemisti, ja ainoa työkokemus kaikesta vaivannäöstä huolimatta on kurssiassistentin ja jouluapulaisen työt kaupassa. Velkaa tutkinnosta on noin 20 000 €.
Olotilaani helpottaa vähän se, että todella monet kurssitoverini ovat samassa jamassa. Harva on saanut alan töitä, suurin osa alityöllistettyjä sekä joillekin tohtorikoulutus oli ns. varaventtiili, kun maisterintutkinnolla ei töitä löytynyt.
Pitää varmaan ensi keväänä hakea lähihoitajaksi.
Luonnontieteistä kiinnostuneille vinkki: Hakekaa lääkikseen, pitäkää vaikka muutama välivuosi, mutta hakekaa lääkikseen.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Miksi teet jatkuvasti tän saman aloituksen?
Miksi ei ?
Tee opinnot loppuun ja lähde ulkomaille. Kyllä jostain töitä löytyy.
Näin on. Itse muistan vielä hyvin senkin, kun meille koululaisille koulussa opettaja kertoi, että tulee olemaan työvoimapula ihan just kohta!
Vierailija kirjoitti:
Tee opinnot loppuun ja lähde ulkomaille. Kyllä jostain töitä löytyy.
Tämä.
Mikäli sinulla ei ole perhettä tai muita huolehdittavia, niin paperit ulos vain ja ihan maailmanlaajuinen työnhaku käyntiin.
Suomi on menestyvän yrityksen rakentamisean vihoviimeinen paikka, minkä vuoksi tämänkään alan työpaikkoja ei ole tarpeeksi.
Sen sijaan maailmasta löytyy paljon sijainteja, joilla biokemian asiantuntijoille on kysyntää.
Kävin lisäksi toisen asteen kouluksen ja en ole päivääkään tehnyt yliopistoa vastaavaa työtä. Ei se pilannut elämääni. Opiskelijaelämä oli hauskaa.
Onko ap miettinyt miten lääkärin ammatti muuttuu noin viiden-viidentoista vuoden sisällä automaation ja väestörakenteen muutoksen johdosta?
Entä sitä, mistä syystä vastavalmistunut lääkäri voi tienata palkkatyössä pk-firman toimitusjohtajaan verrannolliset tulot? Mitään riskiä näköpiirissä?
Itse suosittelen tekniikan ja humanismin, kaupan tai taiteen yhdistelmää matemaattisesti motivoituneelle.
Ihmisille tulee helposti opiskeluissa virhevalintoja. Pahinta on, että ne maksavat aikaa ja rahaa. On kova paikka opiskella vaikkapa 4-5 vuotta väärää alaa. Siinä menee nuoruuden parhaat vuodet hukkaan. Ja sitte vaihdat alaa opiskelet taas 5-6 vuotta ja olet liian iäkäs saamaan töitä.
Moni nuori tekee viisasti heti peruskoulun jälkeen töihin ja työn lomassa kouluttautuu lisää. Ehtii perustamaan perheen ja vaikkapa tekemään töitä ulkomailla ja parantamaan kielitaitoa. Se la Vie!
Ei minullakaan ollut ennen valmistumista juuri työkokemusta, ja valmistumisen jälkeenkin olin vähän aikaa työttömänä mutta nyt olen ollut monta vuotta vakitöissä.
Sama homma. Opiskelin nuorena niin jouduin menemään töihin. Vuoden yritin välillä olla työttömänä, mutta ei sekään onnistunut. Opiskelu ei kannata tai ainakin huolella valittava että löytyy ala mikä ei työllistä
Työpaikkojen löytäminen on hankalaa. Niitä on, mutta työttömien hakurumban myötä niitä ei ilmoiteta avoimeen hakuun. Näin ollen haut menee verkostojen kautta. Opiskelijalla verkostoja ei ole.
LinkedIn on myös huijaus. Siellä ei synny oikeita verkostoja. Oikeat verkostot syntyvät vain face to face -suhteissa.
Jos olet kuitenkin tykännyt alasta, niin ei se mikään virhe ole. Ihan vvarmasti jotain löytyy jossain vaiheesss.
Tekoäly on jo nyt parempi kuin keskivertolääkäri.
Sama itsellä. 5 vuotta DI:n papereihin keskiarvolla 4. Sitten 3 vuotta työnhakua, ja ei kiitosta vain. Sitten hain ammattikouluun ja kum valmistuin sieltä, töitä riittänyt. Hukkasin elämästä 8 vuotta. Jäi rahat tienaamatta ja perhe perustamatta.
Miksi teet jatkuvasti tän saman aloituksen?