Lue keskustelun säännöt.
Olenko kamala ihminen, jos en viikonloppuisin vastaa puhelimeen?
01.01.2012 |
Kaveri veti herneet tosi pahasti nenään, kun huomasin vasta nyt että oli yrittänyt soittaa mulle useampaan otteeseen eilen ja tänään (ei mitään tärkeää asiaa).
Puhelin oli alakerrassa takin taskussa (tiesin sen kyllä mutten jaksanut hakea) ja saattaa olla mulla viikonloppuisin usein myös ihan äänettömällä. Saan viikolla puhua töissä ihan tarpeeksi joten en vapaa-ajalla jaksa aina puhelinta kytätä, mulla on muutakin tekemistä.
Oletteko te muut aina puhelimen ulottuvilla ja valmiina vastaamaan?
Kommentit (5)
mutta varmasti säilytät paremmat suhteet ihmisiin, jos kerrot tästä periaatteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ellei soittajana ole avomieheni, vanhempani tai siskoni. Ystäville vastaan vähän niin ja näin.
Useinmiten en vastaile puhelimeen, tilanne ei ole sopiva, en jaksa puhua tai jostain muusta syystä. Laitan sit joskus vaikka tekstarin tai soitan takaisin. Tai en soita, jos en muista. En tykkää puhua puhelimessa, silloin harvoin kun saan olla rauhassa, niin haluan olla rauhassa. Mun kaverit on kyllä tähän tottuneet, eivätkä sitten mulle juuri soitelekaan :). Tekstiviestit on parempia.
...on samanlainen. Onhan se ärsyttävää. Joskus laitan tekstaria, tiedän että lukee ne vaikkei niihinkään välttis vastaa. Olen päättänyt, että niin tärkeästä asiaa mulla ei hänelle ole, että vaimokkeelleen soittaisin.
En minä itsekään aina jaksa vastata, jos ei huvita ja tietää että toinen vaan lörpöttelis jotain tyhjää.
Enkä koskaan soita takasin, en kenellekään. Aina on asiat saatu hoidettua, vaikka sitten vähän myöhemmin.
Isäpuolelle laitoin oman soittoäänen, kun alkoi äitini omaishoitajaksi. Jos hän soittaa, hänellä on ASIAA, joten on huomaavaista vastata.
En ole tavoitettavissa, soitan sitten takas, kun muistan.