Lue keskustelun säännöt.
Lapsi lopetti R- ja S-kirjaimen lausumisen parhaan kaverinsa vuoksi. Mitä tehdä?
19.05.2026 |
Minulla on 3-vuotias lapsi, joka oppi kauan sitten lausumaan R-kirjaimen kunnon pärinällä ja myös S:n. Hän käytti näitä kirjaimia sujuvasti, ennenkuin päiväkotiryhmään tuli R- ja S-vikainen kaveri.
Heistä tuli parhaat kaverit, mikä on ihanaa. Kaveruus lienee johtanut siihen, että lapseni haluaa nykyään lausua R:n kuin L ja S:n kuin T - aivan kuin kaverinsa. Lapseni voi sanoa esim. "Tiinä te lotkitauto on" (Siinä se roskisauto on). Kun kysyn, miksi hän lausuu noin, perustelu on aina "Koska X sanoo niin". Kyse on siis jonkinlaisesta kaverin ihailusta.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Miten rohkaisen lasta sanomaan taas nämä kirjaimet, kuten hän sanoi ennen? Hän välillä unohtaa matkia kaverinsa puhetapaa ja sanoo kirjaimet kunnolla. R- ja S-vian teeskentelyä on jatkunut nyt muutaman kuukauden. Toivon asiallisia vastauksia. Sanon myös, että tottakai lapseni saa viettiä aikaa parhaan kaverinsa kanssa kuten ennenkin :)
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut teeskennellä, ettet ymmärrä häntä, jos lausuu kirjaimet väärin? Tai kysyä päiväkodista vinkkejä?
Olen kokeillut. Muutaman kerran saa "esittää tietämätöntä", kunnes hän korjaa ääntämistapansa. Tuntuu aika työläältä metodilta :/ t. aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi parempi sen kaverin opetella puhumaan yhtä selkeästi kuin lapsesi? Kerro omalla lapsellesi, että kaverikin oppii sitten paremmin, kun hän itse puhuu kunnolla.
Sano, että on ruma tapa matkia kun toinen ei osaa. Se ei tunnu yhtään kivalta. Ja teeskentele ymmärtämätöntä, ihan ystävällisesti. "En ymmärrä, mitä sanoit. Sanopa sama isojen kielellä".
Eihän teille ole juuri syntynyt tai tulossa pikkusisarusta?
Johan on taas ongelma, kolmivuotias ei vielä styylaa kenenkään kanssa yleensä kaveerataan. Kun lapsi osaa puhua, antaisin hänen puhua, olevan ylpeä ärrästään. Entäs jos kohtaa hiekkiksellä muita kieliä puhuvan, lopettaako äidinkielen puhumisen kokonaan?
Otat molemmat lapset yhdessä "puhutteluun". Sanot lapsellesi, että tämä puhuu niin kuin hänen kuuluukin puhua myös kaverin kanssa. Sanot sille kaverille, että tämän tulee käydä hänelle. Sitten tulee kaikille selkäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johan on taas ongelma, kolmivuotias ei vielä styylaa kenenkään kanssa yleensä kaveerataan. Kun lapsi osaa puhua, antaisin hänen puhua, olevan ylpeä ärrästään. Entäs jos kohtaa hiekkiksellä muita kieliä puhuvan, lopettaako äidinkielen puhumisen kokonaan?
Onhan toi meno aika vetelää, mutta kun kaveri puhuu etelää levikset reppee man
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsi adoptioon ja tee uus paremmilla geeneillä.
Anaa puhua miten puhuu. Korjaantuu aikanaan, kun ei ole mistään puheviasta kyse.
Oman lapsen paras (ainoa samanikäinen) leikkikaveri täällä suomenruotsalaisessa käpykylässä oli ruotsinkielinen, joka osasi jotenkin myös suomea koska isänsä oli suomenkielinen. Oman lapseni kanssa puhuivat suomea, koska lapseni ei silloin vielä osannut ruotsia.
Lapselleni tarttui kaverilta kummallisia kielivirheitä ihan jokapäiväiseen puheeseen, tyyliin "minä tykkään tämä kakku". Olivat pahimmilaan juuri joskus 3-4 v. iässä,vaikka sitä ennen oli puhunut oikein. Emme puuttuneet niihin mitenkään ja jäivät itsestään pois jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin pienellä lapsella siitä ei varmaankaan ihan hirveästi haittaa ole. Mutta isompien lasten kohdalla se puhevikainen voisi ottaa tuon jopa kiusaamisena, kun toinen matkii puhevikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että on ruma tapa matkia kun toinen ei osaa. Se ei tunnu yhtään kivalta. Ja teeskentele ymmärtämätöntä, ihan ystävällisesti. "En ymmärrä, mitä sanoit. Sanopa sama isojen kielellä".
Eihän teille ole juuri syntynyt tai tulossa pikkusisarusta?
Pikkusisarusta ei ole, joten sellaiseen ei liity. Kiitos kuitenkin asiallisesta vastauksesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmillä vähän vauhdittaisin asiaa
Lapsi ei enää tapaisi sössöttäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että menee itsellään ohi vaikka et tekisi mitään. Toki ymmärrän miksi asia vaivaa. Pääasia lienee että lapsesi osaa sanoa kirjaimet halutessaan oikein.
Kielihäiriöisen lapsen äitinä pyydän että et kuitenkaan lopeta kaveruutta tämän takia. Se tuntuu olevan monen vanhemman ratkaisu.
Ootko kokeillut teeskennellä, ettet ymmärrä häntä, jos lausuu kirjaimet väärin? Tai kysyä päiväkodista vinkkejä?