Nuoruuden ihastuksen kanssa

Mahtavaahan se olis nyt kun se osaa.  Hän kun olis niin halukaskin ollut ja pyysi oikein .  Muuten en tiedä olisko  yhteiselämä sujunut.  

No mulla on nuoruuden ihastuksia, joiden kanssa en tod. haluaisi mitään, mut on yks, joka kiinnostaa kyllä vieläkin ihan valtavasti. Mulle just jäänyt mieleen kaikki ne nuoruuden sähläämiset sen yhden kanssa, muistot, joita en haluaisi luopua, ne on hyviä sellaisenaan. Se, kun varovasti kerrottiin omia fantasioita, joita ei ois edes uskaltanut toteuttaa, koska ne koski just sitä ihastusta mut ei uskaltanut silloin sitä sille toiselle selkeesti kertoa, vaikka halua olikin. Tai se, kun mittailtiin paikkojamme ja vertailtiin sopivuuksia. 

Ei siitä ois silloin mitään tullut, mut kyl mä leikin ajatuksella, et löydettäis toisemme näiden vuosien jälkeen ja päästäisiin toteuttamaan niitä fantasioita yhdessä. Nyt, kun oikeesti tietää, mitä seksi on tai voi olla.

No eipä ole tarvinnut haikailla, kun vaimon kanssa koettu  kaikki se nuoruuden kiima ja himoiset nainnit milloin missäkin. Ei pystytty pitämään näppejämme irti toisistamme, eikä myöskään päästämään toisiamme irti. Vaimo hetken yritti mutta palasi entistä kiimaisempana. Kun nyt sitten oltu alusta lähtien parhaita kavereitakin niin sillä menty koko ikä, eikä suhteessa ole edelleenkään mikään muuttunut. 

Tutustuin sattumalta hänen puolisoonsa lastemme kouluasioiden kautta. Emme siis koskaan ole olleet yhdessä kyseisen miehen kanssa, mutta nyt minusta tuntuu kuin hän olisi ollut juuri sitä mitä kuvittelin. Olen nimittäin ystävystynyt tämän naisen kanssa. 

Siis teini-ikäisen minäni ihastuksen nykyisen puolison kanssa. 

En tiedä sitten kuinka tervettä tämä ystävyys ja perhetuttavuus on, mutta kuvittelen usein itseni tuon naisen tilalle.

Viime aikoina ystäväni on alkanut avautumaan myös heidän kahdenkeskisestä suhteestaan ei pelkästään lasten asioista. Minusta tuntuu kiusalliselta kuunnella, mitä hän kertoo sillä hän ei tietenkään tiedä, että olen ollut ihastunut hänen mieheensä nuorempana. Myöskään mies ei tiedä, vaikka uskon että hän kuitenkin arvasi aikoinaan että näin oli. Kaikkein kiusallisinta on kuunnella tarinoita makuuhuoneesta, kuinka ihanaa heillä on. 

Vaikka tietysti pitäisi muistaa, että nämä tarinat voivat olla värittyneitä, silti pohdin omaa tilannettani ja peilaan naisen kokemuksia itseeni. Hänen elämänsä on kuulemani perusteella juuri sitä mitä haluaisin itselleni ja totta puhuen en nyt nykyisen mieheni kanssa koe.

Tuntuu kauhealta kirjoittaa näin ja ajatella näin, mutta totta se on ainakin sen perusteella mitä kuulen. Mies on juuri sellainen ultramaskuliininen mitä hänen kuvittelinkin olevan. Taidan olla ihastumassa uudelleen häneen tai paremminkin ihastus ei ole mennyt koskaan ohi. En ole silti vamppaamassa miestä itselleni, kierolla tavalla kuitenkin nautin siitä, että saan olla hänen lähellään yhä siten, että tapaamme usein ja käymme toisissamme kylässä, lapsemme ovat kavereita ja heillä on yhteisiä harrastuksia.