Lapsettomien ystävien tökeröimmät kommentit/neuvot?

Tämä ei ole tökerö vaan hauska:



Esikoinen saatiin hoidoilla, oli koliikkikeskonen ja vei kaikki voimat. Toinen lapsi syntyi ihanana yllätyksenä perässä 1v6kk ikäerolla (hurjalta tuntui ensin, koska olimme ihan poikki mutta vauva oli tyytyväinen ja helppo).



Kuopuksessa ollessa noin vuoden sanoin, ettei olekaan tullut hiihdettyä moneen vuoteen... raskaanakaan en hiihtänyt. Tämä kaveri ihmetteli ja sanoi sitten: lapsi rinkkaan ja menoksi!



Yövalvomista kuitenkin oli useampi vuosi emmekä ihan noin reippaita tosiaan olleet.



Hän sai myöhemmin lapsia ja päivitteli, miten iso ponnistus mihinkään lähteminen on. Tarvittiin isompi auto ja voi sitä pakkaamista! Meillä ei muuten ollut autoa silloin lainkaan.

ja vauva ei tuota hommaa 24/7. Ja kyllä ainokaisella on suurempi taipumus päätyä hemmotelluksi kakaraksi...

ap siitä loukkaantuikaan. Miksi miehen pitäisi päästä kaljalle ja nainen jää sitten siivoamaan?!

Ja minusta taas on hieman omituista jos toinen lapsi tehdään vain ettei ensimmäisestä tule hemmoteltua.

kanssa voi olla todella väsynyt jos se on koliikki. Tai äidillä on raskauden jälkeinen masennus. Syitä on monia.

Mulla on onneksi niin fiksuja tuttavia ettei ne lauo tyhmyyksiä oli lapsia tai ei. Ei viisaat ihmiset siitä viisaammiksi synnyttämällä muutu. Suurin osa ihmisistä tajuaa asioita ihan muutenkin, ei siihen lapsia tarvita.

Joillekin vauva tuottaa hommaa enemmän kuin tarpeeksi ja vauvaan on sidottu se 24/7, ainakin itse koin raskaaksi max 40 minuutin unenpätkät ja sen jälkeen herätyksen, jotka jatkuivat monta kuukautta. Väsymystä oli sen verran, että siitä seurasi minulle muutama ikävä fyysinen sairaus pitkäksi aikaa.



Mitä tulee typeriin kommentteihin, sellaisia voi saada usemmankin lapsen äidiltä tai isältä, ei se lapsiluku autuaaksi tee tai sen fiksummaksi näissäkään asioissa. Jos ei pysty kriittiseen ajatteluun ei pysty, ja jotkut eivät opi kokemuksistaankaan.

onko hemmoteltu kakara. Ootko jotenkin lukutaidoton?



Miten se sidoksissa olo estää siivoamasta??

mallia, ettei ihmiset, joilla on lapsia saa puhua lapsiin liittyvistä asioista.



Eli tietokoneisiin ei saa kehittää lapsilukkoja, koska sehän tarkoittaa, etten aio valvoa lapsiani.



Jos haluan (miehenä) viettää aikaa lapsei kanssa ml. perhehuone synnytyksen jälkeen, olen huono isä, koska olen selvästi epävarma - lasta pitäisi ilmeisti osata kasvattaa ilman, että lapsen kanssa on tekemisissä jne.

vasta saanut tiedon raskaudestani ja kerroin siitä ystävälleni. Katsoi minua päästä varpaisiin ja tokas "no on sulla kyllä jo perse levinny".



Samanen kaveri soitti joku viikonloppu toisen kaverini kanssa yöllä baarista: "arvaa missä me ollaan ja vähänkö on hauskaa, tule sinäkin"!



Nämä kaverit kyllä jäikin sitten elämästäni pois kun vauva syntyi. Olinhan mennyt ihan pilalle kun en enää päässyt baareihin yms humputuksiin. Vasta usean vuoden jälkeen ollaan ystävystytty uudelleen, kun he ovat saaneet lapsia. Aika yksin sitä jäi nuorena äitinä :/

noin rv8. Toisesta lapsesta sama henkilö kysyi ihan ensimmäisenä asiana: oliko se suunniteltu, mun täytyy saada tietää?



Mutta ai että miten hienoa nähdä, miten muuttui ääni kellossa kun hän sai itse lapsia.

että siitähän se oppii! lapsen kummi siis vaatii että jätän 5kk vauvan yöhoitoon, että minäkin pääsisin viihteelle. vai siitä se oppii. taitaa tämä neuvo jäädää toteutamatta..

jotenkin pahalta, kun ystäväni, joka auliisti myöntää ettei pidä lapsista, sanoi että voisi pitää pikkulasta noin kaksivuotiaaksi ja sitten antaa pois, koska ne eivät ole sitten enää söpöjä



ja toisaalta naurattaa, koska 0-2 v on se lapsuusiän hankalin/työläin aika

kaveri tokaisi, kun mentiin heille kylään, että "ei kai teille oo toinen tulossa!". Sanoi tämän selkeästi paheksuvalla äänensävyllä. En ollut raskaana ja olin synnyttänyt lapseni vasta pari kuukautta aiemmin, joten pieni pömppis vielä oli vatsan alueella. Tämä jäi kyllä niin mieleen..

Minä kuvittelen aina, että lapsesta on ihan hirveästi vaivaa ja vastuuta. Kun sanon, etten omia halua, moni lapsellinen on sitä mieltä, että ei se lapsi muuta elämää paljon mitenkään. Siitä vaan lasta hankkimaan, vaikkei edes etukäteen haluaisi.



Ihmekö sitten, jos lapsettomilta tulee vähättelevää kommenttia jos on tuollaista propagandaa saanut.

Öh, ei yhden lapsen kanssa oikeesti voi olla kovin väsynyt ja vauva ei tuota hommaa 24/7. Ja kyllä ainokaisella on suurempi taipumus päätyä hemmotelluksi kakaraksi...

mutta lapsetonkin voi olla kovin väsynyt, ihan oikeasti.

lapseton ystävä sanoi "sinun pitäisi liikkua enemmän", kun kärsin vaikeasta raskausajan pahoinvoinnista ja väsymyksestä. Pahimmillaan kärsin tasapainovaikeuksista ja näin kaiken kahtena. Ystävän mielestä lenkillä käyminen olisi ollut ratkaisu tuohon ongelmaan ö.ö



Lastenhoitoon liittyviä neuvoja onkin sitten tullut lapsellisilta. Ovat neuvoneet mm. totuttamaan vauvaa mm. nukkumiseen ja autoiluun. Pitää vaan olla reagoimatta vaikka vauva kuinka huutaisi. Ei se montaa yötä/reissua jaksa huutaa ö.ö

Ihan nuoria ihmisiä ovat nämä neuvojen tarjoajat olleet, vaikka neuvonsa kovin vanhakantaisia ovatkin.

Kaveri tuli katsomaan vauvaa ekaa kertaa ja totesi että onhan se ihan suloinen, kun ei oo oma.

Mä kun luulin että se on suloinen just siks että se on oma.



Valitin kavereille väsymystäni, kun vauva oli todella itkuinen, huono uninen ja muutenkin todella temperamenttinen. Kaverit pyörittelivät päätään että eikä ole, kaikki lapset kiukuttelee, kummin kaiman kakarakin sai kauheen kiukkukohtauksen kun oltiin kylässä.. jne. Tunsin oloni tosi huonoksi äidiksi, kun kehtasin puhua jotain negatiivista meidän arjesta. Siitä lähtien pidin sitten väsymykset omana tietonani.

Tässä muutaman lapsettoman hauskoja kommentteja (ja minun mielestäni nämä todella on hauskoja, koska kommentoijat on niin iloisesti pihalla lapsiperheen elämästä ja lapsista ylipäänsä).



- lapsesta otettiin valokuvaa. Lapsi katsoi kameraa ja räpsytteli silmiä koska tiesi että kohta välähtää. Lapseton kysyi: onko noi räpsyttelyt tic-oireita? Onko tuolla muitakin ongelmia?



- kaveri pyysi minua kyläilemään omaan kaupunkiinsa, ja suunnitteli, että sitten mennään kahdestaan shoppailemaan. Vauvan (joka ei voinut jäädä kotiin miehen kanssa) voisimme viedä hänen tuttavalleen joka voisi sitä hoitaa sen päivän. Hänestä oli tosi outoa, ettei tullut mieleenkään antaa pientä vauvaa täysin tuntemattomalle ihmiselle päiväksi hoitoon. :D



- lapsi oli tosi sairas (tarvitsi sairaalahoitoa). Kaveri lähetti viestin jossa kysyi, olemmeko kokeilleet lapselle suolavesitippoja ja silputtua sipulia sängyn vieressä.



- lapsettomalla kaverillani on melkein samanikäinen kummilapsi kuin mitä meidän nuorin. Viimeksi käydessään hän vertaili koko vierailun ajan näitä kahta vauvaa. Totesi lopuksi, että meidän lapsi(7kk) taitaa olla vähän hitaasti kehittynyt, kun kummilapsi (10kk) nousee jo tukea vasten pystyyn, vaikka on vain kolme kuukautta vanhempi.

ei lapsia eikä edes parisuhdetta ole ollut moneen vuoteen. Tämä ei tietty estä häntä soveltamasta omaa keittöpsykologiaansa ja jakelemasta kaikenlaisia neuvoja. Jakelee niitä muuten ihan kaikilta aloilta, tosi rasittavaa.



No mutta, meidän iltatähti kun syntyi, niin sanoi synnytyksen jälkeen, että mieheni näyttää seestyneeltä (tai jotain sen suuntaista, en nyt muista tarkkaa sanaa), koska sai pojan. En mä kyllä mitään erikoista huomannut, mutta lähinnä oli tietysti helpottunut, että vauva syntyi terveenä ja kaikki meni hyvin.



Mies käy myös jatkuvasti tsekkaamassa meidän esikoisen, 13 v tyttö, kirjoituksia fb:ssä ja raportoi ihan kaikesta. Meidän pitäisi sitten huolestua (ilmeisesti?) ja ryhtyä johonkin toimiin. Mun mielestä siellä on ihan normaaleja ton ikäisten tyttöjen hömpötyksiä.



No sitten heillä on kaveriporukassa yksi yhteinen kaveri, jolla on neljä lasta. Vaimo on ehkä vähän mustasukkaisempaa sorttia ollut aina, eikä mies pääse lähtemään kaikkiin heidän kotkotuksiin mukaan. Siitä jaksaa kanssa jatkuvasti piikitellä, ihmetellä ja taivastella, kun ei Heikki pääse taaskaan, kolmantena viikonloppuna peräkkäin, baariin. Oon useamman kerran sanonut miehelle ja sen kaverille, että hoitakaapas kuulkaa ite neljää asta vaimon jatkuvasti bilettäessä, niin varmasti olisitte vähän happamana itsekin! :/

kommentit tyyliin "jättäisitte ne kakarat kotiin kauppareissun ajaksi, ei tarvi tuoda julkiselle paikalle kiljumaan". Juu, sehän varmasti onnistuu joka ikisenä kauppareissukertana ainakin 5 vuoden ajan, että lapsi jäisi kotiin jommankumman vanhemman kanssa. Kyllä.