Säälin ihmisiä, jotka tekevät uudenvuodenlupauksen laihtumisesta (ov)
aloittavat liian kovaa, käyvät salilla ja tunneilla sen kaksi viikkoa ja palaavat vanhaan. En usko, että mitään voi tuolla tavoin luvata, jos ei ole sitä jo pitempään kypsytellyt ja hankkinut realistisen suunnitelman elämänmuutokseen.
Kommentit (14)
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä.
Nauratti kun tuolla Kiloklubissakin on jo pari viikkoa ollut ketju 1.1.2012 aloittaville. Hetihän ei tokikaan voinut aloittaa kun joulu ja uusivuosi mässäilyineen odotti.
Itse aloitin elämäntapamuutoksen vuonna 2009 ihan tavallisena sunnuntaipäivänä. Kohta kolme vuotta eikä tarvitse pelätä mitään joulukiloja kun osaa syödä kohtuudella silloinkin.
Jokainen kato taplatkoon tyylillään, onko sulla jotenkin köyhä elämä ap? Miten heidän lupauksensa sun elämää niin radikaalisti muuttaa.
Terkuin, normaalipainoinen, jos ei vähän alikin (tämä siksi, ettei tule itse olet läski plaah...)
mahanpohjasta. Oikeasti ihmisiä ei kiinnosta toisten läskin sydänjuuria myöten yhtään, ellei niissä ole omat rahat kiinni tai kyse omasta häpeästä, esim. lihoneesta puolisosta/lapsesta.
Pidä siis vain huoli omasta navastasi.
Minä ainakin laihdun kun syön vähemmän.
Mitä se sääliminen auttaa? En tarkoita, että pitäisi olla välinpitämätön tai kovapintainen. Uskon että olet jopa oikeassa. Kyse on siitä, että mitä tuo sääliminen auttaa. Entä jos kannustaisit aidosti? Osaatko? Tuntuuko liian vaikealta olla väheksymättä tai jakamatta ohjeita jotka kaikki tuntevat kuitenkin, ja kysyä vaikka vain, että kuinka dieetin kanssa sujuu?
Ihan sama aloittaako tammikuussa, kesäkuussa, elokuussa kuin joulukuussa.
Neuvona uusille laihduttajille sanoisin ettei muutosta kannata mainostaa ystäville, työkavereille tai tutuille.
Uuden vuoden lupaus voi olla sekin pitkällisen harkinnan ja valmistelun tulos. Laihtumiselle voi olla todellinen motiivi ja lupaus vain viimeinen sysäys. Aivan samalla tavalla kuin millä tahansa muulla lupauksella.
Ihan samalla tavalla uuden vuoden lupauksella voi olla realistinen suunnitelma kuin millä tahansa muulla muutoksella elämässä.
Minä olen luvannut opetella hyväksymään kroppani. Se ei tapahdu kerralla, eikä välttämättä koko vuoden aikana, mutta työn kohti hyväksyntää aloitan nyt. Määrätietoisesti, suunnitelmallisesti. Eikä päätös ole yhtäkkinen, vaan olen tavoitellut jo sitä pitempään, mutta vailla aikataulua tai menetelmiä tai suunnitelmaa.
jotka kenties hampaat irvessä kestävät ilman sidukkaa ja sivistyneitä viinilasillisiaan just ja just kuukauden. Sitten vedetään kahta kauheemmin koko viikonloppu ja ollaan ylpeitä "raittiudesta"; mulla ei ole ongelmaa, vietin tipattoman.
minä taas onnistun parhaiten, kun pidän laihisajatukseni salassa. Haluan ikään kuin "yllättää" tuloksilla vasta sitten kun niitä alkaa näkyä. Sama juttu minulla myös kirjoitusharrastuksen kanssa. Jos paljastan etukäteen mistä olen ajatellut kirjoittaa, idea on jo jotenkin vesittynyt eikä tekstiä synnykään.
Mutta varmaaan yksilöllistä.
Uuden vuoden lupaus voi olla sekin pitkällisen harkinnan ja valmistelun tulos. Laihtumiselle voi olla todellinen motiivi ja lupaus vain viimeinen sysäys. Aivan samalla tavalla kuin millä tahansa muulla lupauksella.
Ihan samalla tavalla uuden vuoden lupauksella voi olla realistinen suunnitelma kuin millä tahansa muulla muutoksella elämässä.
Minä olen luvannut opetella hyväksymään kroppani. Se ei tapahdu kerralla, eikä välttämättä koko vuoden aikana, mutta työn kohti hyväksyntää aloitan nyt. Määrätietoisesti, suunnitelmallisesti. Eikä päätös ole yhtäkkinen, vaan olen tavoitellut jo sitä pitempään, mutta vailla aikataulua tai menetelmiä tai suunnitelmaa.
Omalla salilla vaan näkyy vuodenvaihteessa ne ruuhkat. Samoin olen ollut postissa töissä ja siellä näkyy sama, tilataan kotiin se kuntoilulaite tammikuun alussa. Maaliskuussahan se laite on jo pölynkerääjä.
En tosiaankaan ole ihmisten elämänmuutoksia vastaan mutta ärsyttää tuo meno syklien mukaan. Ja naistenlehdet tietysti tukemassa asiaa kaikenmaailman tammikuun tehodieteeillä. Mieluummin kohtuus koko vuoden ajan tai ainakin realistisemmat käsitykset, ei siis voi puoli vuotta syödä ihan mitä sattuu ja odottaa että asia korjaantuu jollain parin viikon ihmekuurilla.
t: ap
Jotkut jatkavat elämäntapamuutostaan ja jotkut eivät. Usein näinä ajankohtina on myös hyviä tarjouksia, joihin tartutaan. Ihan inhimillistä.
Jätä sääli pois ja anna ihmisten elää
Jos laihduttaminen olisi niin helppoa mitä se on (syö vähemmän kun kulutat) niin lihavia ihmisiä olisi paaljon vähemmän. Kyse on kuitenkin jostain muusta. Jostain ihmisaivojen monimutkaisesta kummallisuudesta, mielihyvähormoneista..