Koira lapsiperheeseen! Rotua mietitty tässä kuukausi ja nyt on enää kaksi vaihtoehtoa

Oli kyllä ihana koira, mutta välillä aika itsepäinen :)

Käsittääkseni mäyrikset ainakin haukkuvat koko ajan.

ja nylkyttää kinttua molemmat ;))



Muuten molemmat on suloisia varmaan villis tulee paremmin lasten kanssa toimeen .

edes harrastelutasolla - selkä on arka paikka. Samoin, kun lapsia on useita ja meno voi olla sen mukaista, valitsisin jälleen sen selän vuoksi villiksen. Mäyriksellä voi esimerkiksi luiskahtaa välilevy tms. Villis on terve koira, ja turkki on helppo hoitaa itse, kun ostaa koneen ja opettelee ajelemaan sen "lampaaksi". Karvaa ei villakoirasta lähde ja se on vilkas ja eloisa, lapsiperheelle passelli. Minulla oli nuorempana saksanmetsästysterriereitä ja kk. mäyräkoiria, mutta nyt kun talo on täys lapsia, otin aivan toisesta ääripäästä (metsästysharrastus kun jäi sittemmin vähemmälle) ja valitsin isovillakoiran - enkä voisi olla tyytyväisempi!

mäyräkoirissa on edelleen paljon metsästysviettiä jäljellä. En tunne yhtäkään mäyräkoiraa, joka ei karkailisi aika ajoin....

Mikään koira ei hauku "koko ajan", jos koulutus on kunnossa - nämä on tällasia IS:n Hauvakoneen tasoisia kommentteja.

Käsittääkseni mäyrikset ainakin haukkuvat koko ajan.

noista kahdesta. Mäyris on hirmaava, mutta enemmän kissamainen, itsepäinen ja hauska puuhailija. Ihan luonteenkaan takia en suosittele agilityyn muuta kuin hupimielessä. Ja tuosta anatomiasta oli jo edellä. Yksilöeroja toki on, mutta yleisesti mäyris ei ole sillä tavalla iloinen ja helppo perhekoira, enemmän yhden ihmisen omalaatuinen kaveri. Hienoja persoonia heissä kyllä löytyy...

olen tismalleen samaa mieltä mäykyn luonteenpiirteistä; usein ovat "yhden naisen koiria" ja nauttivat pitkistä metsälenkeistä ja rauhassa sohvankulmassa makailemisesta, kun taas meillä tuo isovillis pinkoo lasten perässä joka soppeen, on selkeästi perhekoira ja nauttii vilinästä.

Meillä oli pari vuotta sama homma eli mietittiin kun edellisistä otuksista aika jätti(2x sakemanni). Meillä lapset 10v, 7 v, ja tällä hetkellä 3kk. Asumme kerrostalossa ja mietimme mäyriksen ottoa ja kävimme jopa kasvattajalla katsomassa koiraa, mutta sitten "puun takaa" ilmestyi rotu Australianterrierijohon sitten päädyimme ja tässä hieman perusteluita. Rotu on erittäin terve verrattuna mäyrikseen ja vaikka on terrieri niin on erittäin ihmisystävällinen ja lapsirakas ja meidän ipanat pystyvät myös ulkoiluttamaan sitä loistavasti pienenkoon myötä. Ainakin meidän tapaus on ulkona ja harjoituskentällä todella energinen ja helposti koulutettava ja sitten kotioloissa melkoinen sohvaperuna.Aussi ei ole mikään "räkyttävä" pikkupiski vaan todellinen työkoira ja koska asumme kerrostalossa niin haukkuminen ei saa olla jatkuvaa räkytystä.Meillä ainakaan haukkuminen ei ole ollut ongelma haukahtaa kun ovikello soi mutta muuten ei rähise.Vanhempani asuvat omakotitalossa ja mökilläkin Aussimme on aina vapaana ja pysyy hyvin opetellulla alueella.Käy katsomassa Aussin sivuja ja tutustu rotuun. Ainakin meillä ollaan oltu erittäin tyytyväisiä tähän valintaan ja harrastusmahdollisuuksia riittää agilitystä aina metsäjälkeen asti

Vihaisia yksilöitä tietenkin mahtuu joka rotuun.

Jos on, unohtakaa mäyräkoira. Sen selkä joutuu liian koville, jos on paljon portaita.



Meillä on ollut lukuisia mäyräkoiria. Kaikki erilaisia, tietenkin, persoonoitahan ne on aina.

Jos koulutus kunnossa, eivät hauku muita koisia enempää, aivätkä ole sen äksympiä kouin muutkaan. Täysin käsittelystä ja koulutuksesta kiinni. Mäyräkoira ottaa helposti herruuden talossa, jos se huomaa sen olevan mahdollista...

Mäykyt on niiiiin ihania.

Mäyräkoiralla on saalisviettiä ja olisi tieten ihanteellinen, jos pääsisi metsään hyödyntämään sitä.



Villakoiran kanssa saisitte harrastaa vaikka juuri agilityä :)

Itselläni löytyy omakohtaista kokemusta tosin vain mäyräkoirasta, karkeakarvaisesta sellaisesta. Meidän mäykky oli kyllä aivan hurmaava kaveri, ei haukkunut kuin vieraita hetken ja metsästysviettiä nyt ei hirveesti havainnut (paitsi jos karkailu laitetaan tän piikkiin;). Nopeasti oli koko perhe kiedottu tassun ympärille ja luonnetta riitti ihan isoksi koiraksi asti. Jotenkin itsestäni tuntuu, että juuri karkeakarvaiset omaavat enemmän "iso koiran" piirteitä, en sitten tiedä. Haukkukin oli matala eikä mikään kimeä räksytys. Vihainen ei ollut koskaan ja oli varsinainen sylihiiri. Sinänsä siis tätäkin rotua voisin suositella.



No mutta vaikka kuinka mäyräkoiria rakastankin, jos tosissaan mietit tuota agilityä, pudottaa tämä rodun heti pois. Meillä ei mäyris ainakaan päässyt edes korkeaan sänkyyn ilman apuja ja tosissaan hyppyyttämistä ei edes suositella.

Tuttavan villis ei pidä lapsista lainkaan (vaikka perheessä on lapsi). haukkuu ja murisee kaikille. Ärtyinen. Ota sekarotuinen lapinkoira :-)

Ensinnäkin se on fiksu ja helppo kouluttaa, kun taas mäyris on itsepäinen. (Villakoirakin oli muuten ennen metsästyskoira...) Toisekseen mäyriksien rodulle tulee usein selkäongelmia ja peräpään halvauksia. Villakoira on seurallinen luonne, joten lapsiperheeseen hyvä valinta.



Kun sitten valitsette sitä koiraa, ottakaa se hyvämaineisesta kennelistä, jossa on hermotestatut koirat.