Meillekin tulee ero!

kannattaa miettiä todella millainen on mies joka jättää vaimon kun perheessä vauva ja lähtee uuden matkaan, aika vastuun tunnoton mies ja mies voi puhua uudelle ihan mitä vaan mutta totuus voi olla jotain ihan muuta!!!ja millainen nainen yleensä lähtee miehen matkaan joka jättää perheen kun vauva talossa ja ero menossa??!!ei kuulosta kumpikaan ihan normaalilta vastuulliselta ihmiseltä!

meillä ainakin mies vain lihonut ja rumentunut että se nuorekkuudesta!!!

jos kerran on mennyt päin seiniä,ja ilm. sääliseksi kyseessä?

vauva on masussa ja pysyy(vielä hetken). ei se jossittelu jeesaa kenenkään tilanteeseen. tapahtunutta ei saa tekemättömäksi.

mutta kun toinen ei tee mitään, ei siis mitään muuta kun makaa sohvalla ja viikonloppuna kun on istunut koneen ääressä yli kaksitoista tuntia eikä edes tiedä mitä perhe minä ja kaksi lasta ollaan touhuttu, hän odottaa että olen ihan valmiina seksiin, jota olla edes harratettu aikoihin.. Odotan kolmatta ja mulla on nyt aika paha nasennus ja kun sanoin käyneeni lääkärillä ukko vaan,et"sä et m itään lääkkeitä rupee syömään tai toinen oli ei kai ne sua mihkään laitokseen laita?".. Ja sen enempää ei asiata puhuttu.. Olen jo kaksi vuotta sanonut, että jos asioihin ei tule muutosta niin mä otan lapset lähen lätkii, mutta tää ei ota tosissaan mitään mitä sanon.. Parisuhdeterapiakin olis aika vaikeeta, jos toisen mielestä kaikki on hyvin..

mieshän voi kertoa ihan mitä vain!! entä jos mies onkin jättänyt vaimon yksin henkisesti ja ennenkin tehyt syrjähyppyjä jne.. jos mies ei olekaan arjessa se ihana suloinen ymmärtävinen mies...kyllä voi pitkään esittää ihanaa ja ymmärtäväistä siinä alku huumassa arki vain voi olla jotain ihan muuta!ja nainen joka lähtee miehen matkaan tällaisessa tilanteessa taitaa olla jotenkin reppanan tai ei saa muuten miestä itselleen vaan pitää ottaa kenet vain saa... ja entäs jos siellä kotona onkin ollut ja on edelleen sitä seksiä vaikka mies puhuu uudelle mitä....

ehkäisystä huolehdittiin. En tiedä miten oon voinut raskaaksi siitä huolimatta tulla. ja aika myöhään tajusin asian, kun en pitänyt sitä edes mahdollisena. Itse en olisi kolmea lasta enempää muutenkaan halunnut, mutta miehen mielipide SILLOIN oli että ei omaa lasta voi abortoida. Sit kun viikkoja oli 15, se sanoikin et kaikkien kannalta olisi kuitenkin parempi jos abortti tehdään. En ollut silloin sitten enää siihen valmis.

Meillä viimevuosi oli erityisen raskas minulle, kun joka aamu piti herätä puoli kuudelta koiria hoitamaan (mies nukkui, kunnes 15 min ennen kuin hänen bussi lähti. Nousi ja hoiti itsensä kuntoon), sit mun piti saada lapset puettua ja autoon ja ite piti keritä täysin vastakkaiseen suuntaan kouluun. Koulu kesti joka päivä puol viiteen, jonka jälkeen hain lapset, tein ruoan ja olin heidän kanssaan ja hoidin koirat. Mies meni töiden jälkeen joka päivä treeneihin ja tuli sitten kotiin puol kahdeksalta. Siinä oli sitten lasten nukkumaan laitot ym touhut MULLA. Ja sen jälkeen olis pitänyt jaksaa vielä hoidella se mieskin.

Että seiska, ei ole täysin mun syy että on sitä samaa arkea. Kyllä meillä mieskin sitten viikonloppuisin ja kun lopetti treeneissä käymisen osallistui, mutta mä olin jotenkin niin uupunut, että olisin varmaan tarvinnut johonkin saumaan kuukauden levon. Ja me vielä asutaan kaukana mistään tukiverkosta, ni ei ole lapsille hoitajiakaan ihan tosta noin vaan saatavilla. Et sais kahdenkeskistä aikaa. Kyllä minäkin yhdessäoloa ja läheisyyttä kaipasin ja varsinkin nyt kaipaan, mutta yritin asennoitua niin, että tämä pikkulapsi aika ei kestä ikuisesti. Harmi ettei mies siihen kyennyt.

Meillä noita miehen pettämisiä on ollut monesti, aina jäänyt välillä kiinni. Ei nyt hetkeen kyllä mitään fyysistä, mutta soitteluja ja maileja milloin kellekin. Ja silti meillä mies on se joka on ihan sairaan mustasukkainen, ihan joka asiasta (ollut koko meidän seurustelun ajan), enkä mä oo koskaan tehnyt mitään. En edes uskalla miehiä nykyään silmiin katsoa, elleivät ole jonkun kaverin miehiä tai jotain, ettei vahingossakaan kukaan voisi tulkita sitä miksikään.

Niin että mistä päin Suomea seiska oot kotoisin? Onko sulla lapsia? JOs nimittäin todella tämä mieheni hoito oot, ni olis kiva kuulla mitä se meidän suhteesta sulle on sanonut. Sä tiedät varmasti mun nimenkin, ni ku mäkin tiedän sun, ni laita vaik facebookin kautta.

älä jää yksin asian kanssa vaan hanki apua.

voisitko jutella esim.neuvolassa tilanteestasi? ja sitä

kautta ohjattaisiin apua saamaan.

nyt olisi tärkeää lastenkin kannalta ja myös itsesi takia että

uskaltaisit hakea apua.

perheneuvolaan voi myös soittaa ja puhua.

voimia ja jaksamista!

Se kyllä auttoi hetkellisesti, mutta iltaan mennessä ahdistus palasi. Miten mä pärjään yksin. Varsinkin sen tulevan kanssa. Tällä hetkellä en tunne sitä kohtaan mitään.

Auttaisi jos olisi joku kaveri täälläpäin, tai joku joka kokisi tai olisi kokenut samaa. Mutta ei ole ketään kelle vois livenä purkautua vaikka kahvikupin ääressä. Puhelinlaskukin on varmaan melkoinen, ku tuntuu et jonkun kanssa oon vähän päästä puhelimes. Ja tosiaan en silti halua miehenkään siltoja polttaa ympäriltä, joten sanojani saan koko ajan varoa. Sehän kuitenkin lopulta olisi parasta, että tultais hyvin toimeen jo ihan lastenkin vuoksi.

...Voi kuinka paljon helpompaa olisikaan erota jos lapsia ei olisi. En haluaisi puhua sen kanssa sitten enää ikinä mitään. Ja mennä huitelisin vaan jossain unohtamassa. Nyt huolehdin täällä arjestä ja mielessä pyörii koko ajan tää juttu.

Kyllä sä selviät niin selvisin minäkin. Tie on pitkä ja kivinen, mutta kuljettavissa. Hän on VAIN mies.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsesi on omaa lihaa ja verta. Kyllä sinä selviät ja huomaat vielä pärjääväsi hienosti.

Koet vielä ylpeyttä siitä ettet ole riippuvainen kenestäkään.



Eroperhe.net saat vertaistukea. Sen palsta auttoi minuakin.

minulla se tilanne että lähdettiin terapiassa hakemaan apua parisuhde ongelmiin mutta mies otti nuoren tytön itselle uudeksi rakkaaksi. minä olin raskaana nyt vauva 4kk ja muutenkin iso perhe.. välillä tuntuu että elämä loppuu eikä valoa ole tunnelin päässä mutta lasten vuoksi pakko jaksaa,,,,ja ei ole paljon toivoa että löytäisi vielä joskus uuden suhteen koska iso perhe ja aika rajallista joten yksin tässä saa tallata.voimia sinulle

Ja kuinka ollakaan, miltei kaikki sanovat sen rämmittyyän tuntevansa itsensä voimakkaammiksi, kyvykkäämmiksi, itsenäisemmiksi ja ONNELLISEMMIKSI kuin huonossa suhteessa ennen eroa (ja jotainhan siinä suhteessa huonosti on, jos eroon päädytään). Suurin osa löytää myös sen uuden rakkauden (lapsia tai ei kolmonen) ja usein uusi suhde on tasapainoisempi ja onnellisempi, koska ero on niin rankka prosessi, että siinä pakosti oppii jotain tuhoutuneen suhteen virheistä ja omista toimintamalleistaan ihmissuhteessa.



Kyllä te pärjäättä ap ja kolmonen. Monta itkua varmaan itkette ja monta kertaa kiristätte hampaitanne, mutta aika aikansa kutakin, jossain vaiheessa kipu hellittää ja elämä alkaa voittaa ja jonain päivänä tulevaisuudessa olette taas onnellisia.



Sanoisin, että antakaa itkujen tulla, PUHUKAA läheisillenne ja hommatkaa vaikka vertaistukea. Askel kerrallaan. Kannattaa aina muistaa, että tämän elämänvaiheen on moni muukin käynyt läpi, ja jos he ihan tosissaan sanovat, että siitä kyllä selviytyy ja vieläpä voittajana, niin miksi tilanne olisi eri teidän kohdallanne? Luottakaa siis tulevaisuuteen.



terv: been there, done that

Meillä myös tämä on siis neljäs lapsi, ja olo on epätoivoinen et en varmaan itse ikinä ketään löydä, ja miehellä on jo nyt toinen.

Kun löytäiskin sitä vertaistukea, jonka kanssa vois livenä puhua ja tukea toistaan.

kyllä tämä on kova ja kivinen tie ja ei ole itselläkään ketään samassa tilanteessa olevaa. välillä tuntuu että pää räjähtää kun mies kulkee uuden luona ja nauttii uudesta onnesta ja itse rämpii suossa,,, jos haluat jutella laita vaikka sähköposti osoite tänne...

Kaikki oli teillä sitä samaa aina....

nyt uudet tuulet puhaltavat huomaatko kuinka miehesi on paljon nuorekkaampi.

ja aivan ihana vuoteessa(sinä et osaa nauttia)

Voisivat ehkä järjestää sulle jotain apua. Älä yritä selvitä tästä "rakkaudella". Sulla on oikeus tunteisiin, vihaan, katkeruuteen, pelkoon... suruun. Pidä tärkeänä nyt jatkossa omaa mielenterveyttä - että saat lepoa, sitä keskustelua, yksinoloakin. Vain sillä tavoin jaksat olla äitinä lapsille. Myötätuntoiset terveiset sulle.

c-vitamiinia vahvempaa troppia...

Olen pahoillani! Voi kun minäkin muistaisin, että lapsi on omaa lihaa verta ja suhde siihen pysyy, mutta miehen kanssa suhdetta pitäisi myös pitää yllä...