Vasta isäni kuoleman jälkeen pystyin olemaan rennompi ja onnellisempi

Ei se ole mikään tabu.

Pystyyköhän Hannu Mäkelänkin poika olemaan rennompi ja onnellisempi vasta isänsä kuoleman jälkeen?

Ei se mikään tabu ole. On hyvää käytöstä ja hienotuneisuutta olla hieromatta muiden naamaan sitä, että itse oli huonoissa väleissä vainajan kanssa. Ei ole yksipuolisesti huonoa suhdetta, kyllä siinä kaksi on outoja toisilleen. Tosin vanhemman ja lapsen välillä se on aina tragedia ja aika harvoin lapsen syy.

Itselläni oli vaikea suhde äitiini. En vieläkään tajua, mikä oli se paksu lasiseinä välissämme. Mutta se vaikutti niin, etten edelleenkään osaa ottaa vastaan rakkautta. En luota siihen että kukaan oikeasti minusta välittäisi ja se on varmaan rankkaa niille, jotka yrittävät minua rakastaa.

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Narstin otteesta ei noin vain lähdetä mihinkään varsinkin jos se kyseinen narsisti on oma vanhempi niin eihän sinua ole ikinä kasvatettukaan edes omanarvoon tuntoon ja itsesi puolustamiseen. Voi kun ihmiset olisivat ymmärtäväisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Ei ole helppoa päästä irti jos vanhus vaatii säännöllistä yhteydenpitoa. Kyseessä entinen alkoholisti joka piti vaimoan ja lapsiaan pelossa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Ei ole helppoa päästä irti jos vanhus vaatii säännöllistä yhteydenpitoa. Kyseessä entinen alkoholisti joka piti vaimoan ja lapsiaan pelossa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. 

Ei varmasti ole helppoa, mutta kyllä siitä irti voi päästää jos vaan päättää niin. Ei se vaadi sitä, että kuolemaa pitää odotella.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Lue ensin Hannun elämästä ja kommentoi sitten.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Ei ole helppoa päästä irti jos vanhus vaatii säännöllistä yhteydenpitoa. Kyseessä entinen alkoholisti joka piti vaimoan ja lapsiaan pelossa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. 

Ei varmasti ole helppoa, mutta kyllä siitä irti voi päästää jos vaan päättää niin. Ei se vaadi sitä, että kuolemaa pitää odotella.

Sinulla ei taida olla omakohtaista kokemusta asiasta, tai vaikka olisikin niin muilla voi olla erilainen tilanne. Esimerkiksi voi olla niin, että vaikka ei haluaisi olla isänsä kanssa missään tekemisissä, niin äiti edelleen asuu isän kanssa ja heillä on yhteistä omaisuutta. Lapsi haluaa auttaa ikääntynyttä äitiään, mutta siinä pakosti joutuu jonkinlaiseen kontaktiin myös isän kanssa. Tai jos on omia lapsia, jotka haluavat tavata isovanhempiaan. Perhesuhteet eivät todellakaan ole kovin yksinkertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Ei ole helppoa päästä irti jos vanhus vaatii säännöllistä yhteydenpitoa. Kyseessä entinen alkoholisti joka piti vaimoan ja lapsiaan pelossa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. 

Ei varmasti ole helppoa, mutta kyllä siitä irti voi päästää jos vaan päättää niin. Ei se vaadi sitä, että kuolemaa pitää odotella.

Asiat eivät ole noin mustavalkoisia.

Itse en ole nähnyt isääni tai kuullut hänestä sen jälkeen kun täytin 10 vuotta. Hän on ollut minulle siitä asti taakse jäänyttä elämää, enkä ole häntä pahemmin miettinyt, vaikka toki kannankin hänen tekojensa henkisiä ja fyysisiä jälkiä mukana loppuelämäni. Silti, kun loppuvuodesta minulle tuli tieto hänen kuolemastaan, tunsin jonkinlaista helpotusta. 

Kyllä se on myönnettävä että oman alkkis-isän kuolema vapautti enemmän kuin suretti. Joskus se menee näin. Tuskinpa kukaan helpottuu ilkeyttään kun oma vanhempi kuolee, vaan siinä on aina jotakin ongelmia siinä suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Omasta vanhemmasta on aika paheksuttua päästää irti niin, ettei hän haittaisi elämää.

Vanhuksen korkea ikä ei poista sitä mitä traumoja vanhus on jättänyt lapsilleen. Esim vaikka julmuus. Lapsi kantaa sitä mukanaan ikuisesti ja siksi vanhuksen poismeno auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Ei ole helppoa päästä irti jos vanhus vaatii säännöllistä yhteydenpitoa. Kyseessä entinen alkoholisti joka piti vaimoan ja lapsiaan pelossa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. 

Ei varmasti ole helppoa, mutta kyllä siitä irti voi päästää jos vaan päättää niin. Ei se vaadi sitä, että kuolemaa pitää odotella.

Itse pystyin katkaisemaan välit vasta, kun ainoa hyvä vanhempani kuoli. Niin kauan kuin hän oli elossa, olin panttivankina tilanteessa, jossa paha vanhempi manipuloi minuakin sen hyvän vanhemman kautta. Olisi ollut kiittämätöntä jättää se hyvä ja rakas vanhempi kärsimään yksin, enkä muutenkaan halunnut hylätä häntä vanhuutensa kynnyksellä.

Ei se mikään tabu enää nykyään ole, ja miksi tunteet pitäisi ulkoistaa, kun ne ovat kumminkin aika henk.koht. Jokakainen saa tuntea just sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Huvittavaa kun jotkut haluaisivat kontrolloida jopa toisten tunnekokemuksia, niin paljon että aletaan solvata lapselliseksi tms. 😆 

Rakkaus on pahinta, se sitoo kiinni kaikkeen hyvään ja kauniiseen sekä yrittämään viimeiseen asti edes jotain. Jotta edes jälkeenpäin olisi rauhassa itsensä kanssa, siitä, että on katsonut homman päätyyn asti, siinä laajuudessa, kun oma mielenterveys kesti, antanut toiselle aina uuden, pienen mahdollisuuden ja todistanut, että mikä läheisestä lopulta tuli. Siinä sivussa ehkä oppinut jotain siitä, miten asioita ei kannata tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään tabu.

Kyllä se on.

T. Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Näin on, ja aika itsekästä ajatella, että vain MINUN onnellisuudellani on merkitystä, olkoot siihen hintana vaikka jonkun kuolema.