Vasta isäni kuoleman jälkeen pystyin olemaan rennompi ja onnellisempi

Vierailija kirjoitti:

Pystyyköhän Hannu Mäkelänkin poika olemaan rennompi ja onnellisempi vasta isänsä kuoleman jälkeen?

Yksilökohtaista.

Ei se kaikille ole helpotus, vaikka joillekuille (monille?) on.

Olennaista on, miten vanhempi on toiminut eläessään.

Ahdistava kahle katkesi vasta kun isä kuoli 86v. Pirut elävät muiden kiusaksi. T. M61

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Ei ole helppoa päästä irti jos vanhus vaatii säännöllistä yhteydenpitoa. Kyseessä entinen alkoholisti joka piti vaimoan ja lapsiaan pelossa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. 

Ei varmasti ole helppoa, mutta kyllä siitä irti voi päästää jos vaan päättää niin. Ei se vaadi sitä, että kuolemaa pitää odotella.

Sinulla ei taida olla omakohtaista kokemusta asiasta, tai vaikka olisikin niin muilla voi olla erilainen tilanne. Esimerkiksi voi olla niin, että vaikka ei haluaisi olla isänsä kanssa missään tekemisissä, niin äiti edelleen asuu isän kanssa ja heillä on yhteistä omaisuutta. Lapsi haluaa auttaa ikääntynyttä äitiään, mutta siinä pakosti joutuu jonkinlaiseen kontaktiin myös isän kanssa. Tai jos on omia lapsia, jotka haluavat tavata isovanhempiaan. Perhesuhteet eivät todellakaan ole kovin yksinkertaisia.

Tämä tilanne minullakin. Toisen vanhemman takia pakko olla yhteydessä narsistisen vanhemman kanssa ja sitä ei kukaan ymmärrä joka ei ole itse kokenut miten helvetillistä se on. Miten ne pystyykin tuhoamaan toisen kokemuksen itsestään ja myös fyysisen terveyden. Kun vanhukset on riittävän vanhoja et käytännössä voi edes vältellä puheluja, pakko vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Näin on, ja aika itsekästä ajatella, että vain MINUN onnellisuudellani on merkitystä, olkoot siihen hintana vaikka jonkun kuolema.

Siinä tapauksessa, että vanhempi pilaa lapsensa elämää kohtuuttomalla käytöksellään, tuossa ei nimenomaan ole mitään itsekästä, siis lapsen puolelta. Muista ihmissuhteista pääsee irti helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kertoo ihmisestä itsestään paljon, että pitää odotella jonkun toisen kuolemaa ollakseen onnellinen, eikä osaa vaan päästää irti ja olla onnellinen ennen sitä, vaan se tarvitsee sen toisen ihmisen kuoleman. Lapsellinen tapa lähestyä asiaa.

Näin on, ja aika itsekästä ajatella, että vain MINUN onnellisuudellani on merkitystä, olkoot siihen hintana vaikka jonkun kuolema.

Siinä tapauksessa, että vanhempi pilaa lapsensa elämää kohtuuttomalla käytöksellään, tuossa ei nimenomaan ole mitään itsekästä, siis lapsen puolelta. Muista ihmissuhteista pääsee irti helpommin.

On vain yksi lapsuus eikä vanhemmilla ole oikeutta pilata sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on myönnettävä että oman alkkis-isän kuolema vapautti enemmän kuin suretti. Joskus se menee näin. Tuskinpa kukaan helpottuu ilkeyttään kun oma vanhempi kuolee, vaan siinä on aina jotakin ongelmia siinä suhteessa. 

Samaa mieltä