Mikä on ihanteellinen asumismuoto/elämäntyyli lapsiperheelle?

Rivitaloasunto pikkukaupungissa kävelymatkan päässä keskustasta. Tämän olen valinnut ja olen tykännyt.

MEIDÄN perheelle mieluisin ratkaisu on parvekkeellinen kerrostaloasunto kohtuu lyhyen matkan päässä keskikokoisen/ison kaupungin keskustasta. Auto on, mutta sitä käytetään harvoin lukuunottamatta kesää kun on maastotöitä, liikumme siis pääasiassa jalan, pyörällä ja julkisilla.



Tosi monelle muulle tämä olisi epämieluisaa, ja se paras ratkaisu se okt kauempana. Riippuu niin paljon siitä mitä asioita asumiselta haluaa.

omakotitalo koulun vieressä kaupungin keskustan kupeessa ja 2 autoa on ihan toimivaksi yhdistelmäksi havaittu.

Meillä on meidän perheelle sopiva asumismuoto. Asutaan ihan kaikkien palveluiden vieressä kerrostalossa. Mihinkään (paitsi töihin) menemiseen emme tarvitse autoa. Lähellä on ruokakaupat, kaikki vaatekaupat, leffateatteri, kulttuurisali, liikuntapaikat, uimahalli, keilahalli, hyvät julkiset liikenneyhteydet, lääkäriasemat (oliskohan 3 yksityistä ja 1 kunnallinen), neuvola, hammashoito, harrastusmahdollisuudet (esim. musiikki, useita musiikkiopistoja) ja useita kuntosaleja, pururatoja, metsää.



Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että me voimme asua niin kuin haluamme.



Mitä meillä sitten ei ole? Silmänkantamattomiin metsää, grillausmahdollisuutta omalla pihalla, mahdollisuutta leikata nurmikkoa ja tehdä lumitöitä ja mahdollisuutta ostaa huonekaluja kävelymatkan päästä sekä kilpailevia naapureita, jotka vahtii, että milloin tullaan ja milloin mennään tai milloin vihdoin vaihdetaan uusi auto.



En koe jääväni mistään paitsi.

Sellaisella asuinalueella, jossa jo on tarvittavat palvelut eli ei mikään uusi asuinalue. Löytyy ruokakaupat, vaatekaupat, liikuntamahdollisuuksia, julkiset liikenneyhteydet, terveyspalvelut, neuvola, päiväkoti, ala-aste, harrastusmahdollisuudet, luontoa, paljon lapsiperheitä, kesällä oma ihana piha. Ja ennen kaikkea, niin halutessaan oma rauha. Ei ole vuokraisäntä lähettelemässä lippulappusia eikä taloyhtiön asiat rasita.



Ja ihan yhtä lailla siellä kerrostalossa naapurit kyttäävät. Ei se niinkään liity asumismuotoon kuin ihmistyyppiin.

omakotitalo koulun vieressä kaupungin keskustan kupeessa ja 2 autoa on ihan toimivaksi yhdistelmäksi havaittu.

Meillä talo kaavan mukaan keskusta-alueella. No 1km ydinkeskustaan, jossa koulut ja kaikki palvelut. Silti harrastuksiin lapsia yleensä kuskataan, kavereille sitten ei pahemmin tarvi.

Siis koulujen läheisyys. En ikinä muuttaisi enää niin kauas koulusta että lapset joutuu taksikyyteihin tai tarpomaan pimeää maantietä kouluun. Harrastusten läheisyys on plussaa, mutta kuskausrumbalta on vaikea välttyä, usein harrastuspaikat on kuitenkin eri puolilla kaupunkia. Ei omakotiasuminen ole välttämättä mikään idylli vaan se voi olla työlästä, yksinäistä ja epäkäytännöllistä. Mukava kerrostaloalue voi olla parempi valinta, on paljon kavereitakin lapsille.

Meille se on rivitaloasunto lähellä kaupunkia ja harrastuksia. ( Kyseessä iso kaupunki. )Kuitenkin olemme joutuneet siinä tekemään kompromissin, että tällä alueella asunnot ovat kalliita, joten asumme kolmiossa ( neljän hengen perhe ), kun toisella alueella samalla hinnalla saisi neliön ja jopa viisi huonetta.

asumme suuren kaupungin ydinkeskustassa, autoa emme tarvitse, Stokkalle kävelee parissa minuutissa. Meille just hyvä.