Lue keskustelun säännöt.
Miksi ja missä asioissa olet kateellinen yksinhuoltajanaisille?
Kommentit (10)
en niin missään, säälin heitä
Minä ainakin elän ihanan mahtavaa ja täyttä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He saavat päättää itse asuntonsa sisustuksesta, jääkaappinsa sisällöstä ja jos hyvin käy, heillä on aikaa myös omille harrastuksilleen ja ystävilleen, kun lapset ovat isällään.
Onnellisuus on valinta.
Naapurissani asuu ihan yh. Hänellä on ainakin 5 muuta yh:ta, jotka hyökkäävät apuun jos lapsi on kipeä, tarvitaan vaatteita, yöhoitajaa, ruokakaupassa kävijää, tuulettumista konserteissa, seuraa juhlapäivinä tai mitä tahansa. Hänen turvaverkkonsa toimii aina, minä en pääse mieheni kanssa edes elokuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedä sitten ovatko ne tosia vai vain kuvitelmissani.. mutta siis:
- yh ei tarvitse siivota/pyykätä kuin omat ja lasten sotkut/vaatteet.
- televisiosta voi katsoa mitä haluaa (pl. lasten pikkukakkosaika tms.)
- voi itse päättää mitä musiikkia kuunnellaan, milloin, millä volyymillä (tietty lapsia pitää ajatella)
- ei tarvitse kysellä kenenkään "lupaa" tai vängätä aiheesta, jos haluaa maalata seinät tai tapetoida tai vaihtaa huonekalujen paikkaa
- ei tarvitse turhautua siitä, että odottaa jotain puolisoltaan eikä se kuitenkaan sitten toteudu (oli se mitä tahansa, odottamista että puoliso tulisi yhtäaikaa nukkumaan, siivoaisi omat jälkensä tai ylipäätään siivoaisi, tai haluaisi viettää aikaa kanssasi)
- ei tarvitse kuunnella töykeitä kommentteja/lipsahduksia esim. omasta painostaan tai muusta ulkonäköseikasta tai olemisestään/tekemisestään
- ei tarvitse harrastaa seksiä, jos ei satu huvittamaan
- ei tarvitse kestitä/tavata appivanhempia, puolison sukulaisia jne tai käydä heidän juhlissaan. Joulut ja juhannukset saa viettää missä haluaa.
- on vapaus ja mahdollisuus ihastua, rakastua ilman tunnontuskia ja mahdollisuus jopa edetäkin asian kanssa jos siltä tuntuu
Nämä nyt tuli ekaksi mieleen.
On tosin myös asioita, joita EN kadehdi yksinhuoltajien elämästä, ja joiden vuoksi olen iloinen että olen parisuhteessa, mutta niitä tässä nyt ei kysytty, joten jätetään ne toiseen kertaan :)
En todellakaan haluaisi olla YH.
Peesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein hirveintä parisuhteessa oli se odottaminen, ja juuri noita muitakin mainitsemiasi asioita. Odotellaan vaan että jonain päivänä se puoliso haluaisi viettää aikaa yhdessä (jopa siis ihan oma-aloitteisesti), odotetaan nukkumaanmenoja, odotetaan koko ajan jotain kuten kivaa tulevaisuutta jota ei koskaan tule kun jätkällä on aina parempaa tekemistä, oli kyse kuinka pienistä asioista vain:)
No, minä lopetin odottamisen, tee mitä tykkään ja elämä on ihanaa.
Ainoa huono puoli yksinhuoltajuudessa oli se, kun lapset olivat pieniä, kun ei ollut ketään jonka kanssa jakaa asiat, jolle lasten opitut asiat ja elämä olisi ollut yhtä tärkeää kuin mulle, ei ketään jolta olisi saanut varmasti apua, ja sitä omaa aikaa ei ollut yhtään, kun olin 24/7 sidottu pieniin lapsiin. Kukaan ei halannut eikä auttanut. Se oli joskus hirveää, ihan hirveää.
Löysin sittemmin puolison, josta pitkän liiton jälkeen erosin, juuri täysin nro 8 luettelemista syistä, ja nyt elämä on täydellistä. Lapset isoja, fiksuja, elämässä pärjääviä, ja kun ne eivät enää sido mua kuten pienet lapset, parasta on se, että viihdyn kotona ja heidän kanssaan joka sekunti. Miehestä oli vain haittaa.
T:Yh. Joka kuitenkaan ei haluaisi kokea sitä katkeraa ja myös taloudellisesti hyvin vaikeaa pikkulapsivaihetta yksin enää koskaan, mutta kun siitä selvittiin, yksinhuoltajuus on parasta.
että niillä on lapsi/lapsia! Olen erittäin kateellinen siinä asiasta jokaikiselle yksinhuoltajalle.
en niin missään, säälin heitä