Rakastatko aidosti lapsiasi vai luuletko vain rakastavasi?
Ovatko lapsesi sinulle rakkaita vaikka eivät olisikaan sellaisia kuin sinä haluaisit heidän olevan tai vaikka kasvaisivat arvostamaan täysin eri asioita kuin sinä?
Monelle tutulle on ollut kova paikka kun lapsi onkin itsenäistyttyään lipsahtanut vanhemman kontrollin ulkopuolelle.
Kommentit (63)
Narsistit eivät kestä sitä että lapset eivät ole oman minuuden jatkeita vaan itsenäisiä erillisiä yksilöitä.
Siksi yksi ainakin on se mustalammas, syntipukki.
Lasten on tarkoitus kasvaa ja itsenäistyä, irtautua fyysisesti ja psyykkisesti lapsuudenperheestään ja luoda oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai aidosti, vaikka mitä typeryyksiä tekisivät.
Jos mur haavat jonkun? Sinusta oma kultamussu on yhä söpö ja rakas?
Kyllä on aito rakkaus ja välittäminen. Lapset ovat jo aikuisia. Saavat olla sellaisia kuin ovat.
On vain yhtä laatua rakkautta, itserakkautta. On itsepetosta kuvitella että muunlaista rakkautta olisi olemassa..
Itserakkaudelle on ominaista toisen hyväksikäyttäminen muodossa tai toisessa, esim. taloudellisesti, psykologisesti tai seksualisesti, yms.
Osa hankkii tavasta ja koska vanhemmat haluaa isovanhemmiksi.
No, olenhan omien tarpeideni vuoksi tuominnut heidät kuolemaan.. Miksikä tuota sitten kutsuisi?
Vierailija kirjoitti:
Narsistit eivät kestä sitä että lapset eivät ole oman minuuden jatkeita vaan itsenäisiä erillisiä yksilöitä.
Siksi yksi ainakin on se mustalammas, syntipukki.
Ja välien katkaisu on heille suuri loukkaus josta ei selviä syntipukkia haukkumatta ja mustamaalaamatta.
Vierailija kirjoitti:
No, olenhan omien tarpeideni vuoksi tuominnut heidät kuolemaan.. Miksikä tuota sitten kutsuisi?
Itsekkyydeksi. Moni sekoittaa sen rakkauteen.
Oma lapsi lipsahti vuosiksi ulkomaille niin työhön kuin opiskelemaan, olen hyvilläni.
On rakas. Olen viime aikoina miettinyt vammaisen lapsen saamista, jos sellainen osuu kohdalle. Häntä pitäisi rakastaa ihan samalla tavalla. Uskoisin pystyväni siihen, mutta tavallaan mahdolliseen vammaisuuteen liittyvä elämänmuutos pelottaa.
Rakastan enemmän kuin mitään muuta. Itseni mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi lipsahti vuosiksi ulkomaille niin työhön kuin opiskelemaan, olen hyvilläni.
No entäs jos olisi vaan jäänyt kaupungin yksiöön juomaan kiljua ja pelaamaan tietokoneella?
Vierailija kirjoitti:
Rakastan enemmän kuin mitään muuta. Itseni mukaan lukien.
Ja tähtihetkesi on, kun lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärillesi ja lässyttää Äiti mä lakattan tua.
Vierailija kirjoitti:
On rakas. Olen viime aikoina miettinyt vammaisen lapsen saamista, jos sellainen osuu kohdalle. Häntä pitäisi rakastaa ihan samalla tavalla. Uskoisin pystyväni siihen, mutta tavallaan mahdolliseen vammaisuuteen liittyvä elämänmuutos pelottaa.
Rakastaisit varmasti. Se välittyy viestistäsi jotenkin voimakkaasti. Tottakai aina toivoo, että lapsi syntyisi terveenä. Kaikilla se ei vain mene niin. Helppoa se ei ole, muuttaa koko maailman uudelleen. Vammaisuutta on äärilaidasta toiseen, siinä joutuu joka tapauksessa kohtaamaan kuitenkin elävät ennakkoluulot, byrokratian kiemurat, kyseenalaistamaan itseään ja ajattelutapaansa. Lapsi itsessään voi silti olla sellainen valo elämässä, mikä tekee kaikesta vähintään sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit eivät kestä sitä että lapset eivät ole oman minuuden jatkeita vaan itsenäisiä erillisiä yksilöitä.
Siksi yksi ainakin on se mustalammas, syntipukki.
Älä yleistä. 4 lasta ja kaikki yhtä rakkaita.
Tottakai aidosti, vaikka mitä typeryyksiä tekisivät.