Rakastatko aidosti lapsiasi vai luuletko vain rakastavasi?

Vierailija kirjoitti:

On rakas. Olen viime aikoina miettinyt vammaisen lapsen saamista, jos sellainen osuu kohdalle. Häntä pitäisi rakastaa ihan samalla tavalla. Uskoisin pystyväni siihen, mutta tavallaan mahdolliseen vammaisuuteen liittyvä elämänmuutos pelottaa. 

Minun äärimmäisen rakas lapseni on kehitysvammainen. Hän on oikea, hyvä ja rakas juuri sellaisena kun on.

Nosto.

Täällä rakastetaan kovin pikkuisia tai menestyneitä lapsia. Riittääkö rakkaus, jos lapsen elämä muuttuu kaaokseen. Huumeet, työttömyys, asunnottomuus, rikollisuus ja lapsen haluttomuus muuttaa elämäänsä.  Menestyneenkin lapsen elämä voi kääntyä epätoivoon.

Kyllä. Välillä väsyttää ja en jaksaisi niiden kanssa samoja juttuja. Vaikka lapset on jo 20 ja 17. Mutta jos alan miettiä, että niille tapahtuisi jotain pahaa, niin alkaa tulla heti pala kurkkuun. 

Ymmärsin vasta lapsen saatuani, mitä ehdoton rakkaus tarkoittaa. 

Täällä rakastetaan kovin pikkuisia tai menestyneitä lapsia. Riittääkö rakkaus, jos lapsen elämä muuttuu kaaokseen. Huumeet, työttömyys, asunnottomuus, rikollisuus ja lapsen haluttomuus muuttaa elämäänsä.  Menestyneenkin lapsen elämä voi kääntyä epätoivoon.

Tuntuu kyllä mahdottomalta ajatus että yhtäkkiä heittäisivät kaiken menemään. Kodin, puolison, lapset... Toki huumeet voi viedä yhdestäkin kerrasta mutta luotan siihen etteivät kokeile edes sitä yhtä. 

Työttömyydestä selvitään porukalla, perheen tuella kunnes uusi työ löytyy.

Asunnottomuus on aika epätodennäköinen kun on työtä ja (lähes) maksetut kodit. 

Rikollisuutta emme hyväksy, katkaisisin välit heti. Periaatekysymys ja lapset tietävät sen

Tottakai rakastan ihan aidosti omina itsenään. Miksi haluaisin heidän olevan jotakin tai arvottaisin päätöstensä perusteella? Vaikka heistä tulisi mitä, rakastan heitä siitä huolimatta. Sekään ole ei-rakastamista, jos joutuu vaikkapa huumeiden vuoksi rajoittamaan tai jopa katkaisemaan välit. Rakkaus pysyy kyllä kaikesta huolimatta. 

Luonnollisesti rakastan. En tunne ketään äitiä joka olisi kuvauksesi kaltainen kontrolloija. Kaikki rakastavat lapsiaan kuten nyt omia jälkekäisiään rakastetaan. Sekä miehelle että minulle, lapset ovat tärkeintä elämässä, tärkeämpiä kuin me itse. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä rakastetaan kovin pikkuisia tai menestyneitä lapsia. Riittääkö rakkaus, jos lapsen elämä muuttuu kaaokseen. Huumeet, työttömyys, asunnottomuus, rikollisuus ja lapsen haluttomuus muuttaa elämäänsä.  Menestyneenkin lapsen elämä voi kääntyä epätoivoon.

 

Tuntuu kyllä mahdottomalta ajatus että yhtäkkiä heittäisivät kaiken menemään. Kodin, puolison, lapset... Toki huumeet voi viedä yhdestäkin kerrasta mutta luotan siihen etteivät kokeile edes sitä yhtä. 

Työttömyydestä selvitään porukalla, perheen tuella kunnes uusi työ löytyy.

Asunnottomuus on aika epätodennäköinen kun on työtä ja (lähes) maksetut kodit. 

Rikollisuutta emme hyväksy, katkaisisin välit heti. Periaatekysymys ja lapset tietävät sen

Noh, hyvin äkkiä sitä on asunnoton, jos paska osuu tuulettimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai aidosti, vaikka mitä typeryyksiä tekisivät.

Jos mur haavat jonkun? Sinusta oma kultamussu on yhä söpö ja rakas?

Itse asiassa kyllä. Onko pettynyt ja surettaako se asia jos niin käy kyllä. Olenko vihainen jos niin käy tottakai. Mutta siksi se sattuu surettaa ja harmittaa kun siitä silti välittää kun se tekee jotain väärää.

Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Enemmän kuin itseäni ja puolisoani.

N65

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Enemmän kuin itseäni ja puolisoani.

N65

Sori, mutta tätä en tajua. Ei rakkaus lapsiin vaikuta rakkauteen puolisoa tai itseä kohtaan. Tottakai rakastan miestäni ja itseäni myös, ei siinä ole mitään mittaria kuinka paljon rakastaa. 

Jos mur haavat jonkun? Sinusta oma kultamussu on yhä söpö ja rakas?

Tottakai on. Vääriä valintoja ja tekoja tehnyt sellainen toki. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä rakastetaan kovin pikkuisia tai menestyneitä lapsia. Riittääkö rakkaus, jos lapsen elämä muuttuu kaaokseen. Huumeet, työttömyys, asunnottomuus, rikollisuus ja lapsen haluttomuus muuttaa elämäänsä.  Menestyneenkin lapsen elämä voi kääntyä epätoivoon.

Teen töitä nuorten kanssa joilla on pahojakin ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa, ja kyllä heidän vanhempansa rakastavat heitä ja yrittävät auttaa, jos eivät itse ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Enemmän kuin itseäni ja puolisoani.

N65

Sori, mutta tätä en tajua. Ei rakkaus lapsiin vaikuta rakkauteen puolisoa tai itseä kohtaan. Tottakai rakastan miestäni ja itseäni myös, ei siinä ole mitään mittaria kuinka paljon rakastaa. 

Se tarkoittaa sitä, että jos sekä lapsi että puoliso on vaarassa, kumpikin vanhempi pelastaa lapsen, vaikka se tarkoittaisi puolison kuolemaa tai loukkaantumista. Rakkaus lasta kohtaan on erilaista kuin puolisoon. Antaisin henkeni lasteni takia, mutta en puolisoni. Ei kyse ole mittarista, vaan siitä että rakkaudet on erilaisia eri ihmisiä kohtaan. Parisuhderakkaus on erilaista, siihen kuuluu kiinteä kumppanuus ja fyysinen läheisyys, mutta rakkaus voi muuttua ja loppua, toisin kuin lapseen kohdistuva joka on erilaista senkin takia, että lapsen on itse tehnyt, lapsi jatkaa elämää kun itse kuolee, kuten on tarkoitettu.

Tuntuu kyllä mahdottomalta ajatus että yhtäkkiä heittäisivät kaiken menemään. Kodin, puolison, lapset... Toki huumeet voi viedä yhdestäkin kerrasta mutta luotan siihen etteivät kokeile edes sitä yhtä. 

Työttömyydestä selvitään porukalla, perheen tuella kunnes uusi työ löytyy.

Asunnottomuus on aika epätodennäköinen kun on työtä ja (lähes) maksetut kodit. 

Rikollisuutta emme hyväksy, katkaisisin välit heti. Periaatekysymys ja lapset tietävät sen

Noh, hyvin äkkiä sitä on asunnoton, jos paska osuu tuulettimeen. 

Enpä tunne omissa piireissä ketään joka olisi asunnoton, sentään seurannut tilannetta jo 66v.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan enemmän kuin mitään muuta. Itseni mukaan lukien.

Sama. Tottakai.

Wtf mitä kysymyksiä taas🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Enemmän kuin itseäni ja puolisoani.

N65

Sori, mutta tätä en tajua. Ei rakkaus lapsiin vaikuta rakkauteen puolisoa tai itseä kohtaan. Tottakai rakastan miestäni ja itseäni myös, ei siinä ole mitään mittaria kuinka paljon rakastaa. 

On siinä mittari. Jos jotain pahaa täytyisi tapahtua, niin mieluummin minulle kuin lapsilleni. Tietenkään en voi vaihtaa normaaleissa olosuhteissa itseäni lapseni asemaan, mutta jos tällainen valinta olisi mahdollista niin sen tekisin.

Rakastan. Lasteni ei tarvitse täyttää mitään odotuksia tai vaatimuksia. Toivon heidän valitsevan elämässä tien, joka täyttää heidän haaveita, mahdollistaa iloa ja on kevyempi kulkea mitä itsellä. En ehdollista enkä ymmärrä vanhempia, jotka tekevät lapsille niin.