Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton miestäni ja anoppia kohtaan?
19.12.2011 |
Anoppi on reilun 15 vuoden ajan "kiusannut" minua (ja kaikkia miehen edellisiäkin tyttöystäviä sitä ennen). Nyt saatiin riita aikaan, kun mies ei ymmärrä mikis olen nykyään niin ehdoton. Mitä mun kannattaisi tehdä?
Kun alettiin seurustelemaan niin anoppi ei halunnut nähdä minua kertaakaan melkein kahteen vuoteen. Ei tiennyt minua ennen kuin alettiin seurustelemaan eli ei perustunut mihinkään ennakkokäsityksiin (oli samalla tavalla käyttänyt valtaa? myös aikaisemmin muita kohtaan). Sen jälkeen, kun suostui tapaamaan niin jokaisella kerralla halusi jollain tavalla nöyryyttää minua sanomisillaan tai tekemisillään. On karjunut (myös lasten kuullen) mulle perättömiä törkeyksiä niin, että sylki lentää suusta.
On todella onneton omassa elämässään ja ovat olleet appiukon kanssa eroamassa viimeiset 20 vuotta. Anoppi on myös alkoholisti, jolla on pitkiäkin juomajaksoja ja silloin on rikkonut myös kaikki välit heidän ystäväperheisiin haukkumalla muita. Heillä ei ole enää kuin pari ystäväperhettä, jotka ovat antaneet anopin törkeilyt anteeksi. Anopin mielestä vika on aina ollut siinä toisessa perheessä.
Itsestäni tuntuu ehkä samalta kuin koulukiusatuista. En halua enää nähdä anoppia ikinä. En halua olla koko aikaa varuillaan hänen sanomisistaan, jotka tulevat aina aivan puun takaa ja yleensä silloin kun mieheni käy esim vessassa tms. Anoppi myös viestii ilmeillään ja eleillään kiusaamistaan niin ettei mieheni huomaa mitään.
Tätä tuskaa on nyt jatkunut niin kauan, että päätin etten enää halua olla poljettavana anopin suhteen. Sanoin miehelleni, että pyyhin anopin kokonaan pois elämästäni enkä halua enää ikinä nähdä anoppia. Olenko "oikeutettu" lopettamaan yksipuolisesti 15 vuotta jatkuneen kiusaamisen vai pitääkö mun miehen ja lasten takia kestää kiusaamista ainakin vielä toiset 15 vuotta? Mies saa mun puolesta tavata vanhempiaan silloin kun haluaa.
Kommentit (12)
Olet oikeutettu. Häijyjen ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Pitää suojella itseä. Ja aivan tarpeeksi kauan olet jo odottanut tilanteen muuttumista. Oletko uskaltanut koskaan sanoa vastaan? Siinä olisi tietenkin toinen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on niin törkeä suustaan ja tilanteet tulevat niin yllättäen, että olen ollut yleensä vain hiljaa ja yrittänyt nousta tilanteen yläpuolelle.
Joskus olen puolustanut itseäni niin se on ollut just sitä mitä anoppi toivoo ja hakee haukkumisillaan, jotta pääsee vielä enemmän räyhäämään. Lisäksi tilanne tulee niin yllättäen, että vaikka kuinka olisin etukäteen yrittänyt valmistautua tilanteeseen niin sanat tulevat mieleen vasta, kun tilanne on jo "ohi".
Mies on tähän asti puolustanut mua ja sanonut sitten äidilleen tilanteista myös jälkikäteen. Mutta nyt riidan yhteydessä sanoi, että olen kohtuuton kun en vain yritä sietää anoppia.
Onko teillä mitään neuvoja tilanteeseen? Miten olette selvinneet tällaisesta tilanteesta vai eikö kenelläkään muulla ole ollut edes vähän samanlaista anoppia?
t.ap
mutta eräs vanhempi nainen piinasi myös minua ja perhettäni.Esitti ystävää,ja kerroin hänelle elämästäni vilpittömästi luottaen sokeasti tähän naiseen.Selvisi kuitenkin(liian myöhään)ettei nainen tosiasiassa ollut koskaan sietänyt minua,ja mustamaalasi minua ihmisille,niin että nämä lopettivat moikkaamisen,ja katsovat ynseästi vastaantulleessaan.
Onnekseni en ole naisen ainoa uhri,joten tarvittaessa saan vertaistukea.Tältä naiselta on ystävät kaikonneet,niin törkeä on muillekin ollut.
Suosittelen yhteydenpidon lopettamista oman mielenterveytesi vuoksi,minä paranin sillä tavalla.
heti yhteydenpito! Hoida itse tämä eroasia anoppisi kanssa ilman miehesi apua, koska se koskee vain sinua.
Saeuraavan kerran kun olet siellä ole varuillasi omista sanomisistasi! Kun anoppisi sanoo ensimmäisen törkeyden nouse rauhassa ylös ja sano rauhallisesti että sinun kielenkäyttösi on niin sopimatonta ja rumaa että sovitaanko nyt niin ettemme ole enää tekemisissä toistemme kanssa.
Älä sano muuta kerää kimpsusi ja kampsusi ja lähde pois. Jos miehesi ei lähde mukaasi tilaa taksi ja pois vaan -älä edes ryhdy miehesi kanssa kinaamaan asiasta.
Mielestäni olet sietänyt liian kauan rumaa käytöstä!
Ja vaikkei se edes tykkäisi susta, niin ei noin saa kohdella sua! Eikä ketään!
Keskenkasvuisen koulukiusaajan tasolle on jäänyt kyllä henkisesti se nainen. Ja joillakin kun on jo lapsina enemmän tajua siitä kuinka toisia eläviä ja tuntevia olentoja kohdellaan, vaikkei niin tykkäisikään.
Varmasti ei poikansakaan osaa kovin korkealle arvostaa sitä enää noiden ilkeiden sanojensa ja tekojensa jälkeen. Siis kuinka se on sua kohdellut, vaikka sä olet sen oman pojan itse valittu rakas elämänkumppani. Se on jokaisena kertana ollut samalla vähintäänkin yhtä julma ja tunnoton sitä omaa poikaansa kohtaan, olemalla ilkeä sulle. :/
Ymmärrän hyvin jos et halua tarkemmin kertoa täällä, mutta millaisia tilanteita on ollut? Ymmärrän senkin, että kun enimmäkseen sitä viettää aikaansa sellaisten aika kivojen ja kilttien ihmisten kanssa, niin tuollaiset tilanteet ja törkeät sanomiset tulevat ihan puun takaa ja sitä jää vaan miettimään, että onko tuo ihminen sairaampi ja ilkeämpi kuin olen osannut ajatellakaan.
Mutta rakkaus voittaa. Te olette molemmat vahvoja, kyllä se siitä! :) *Halaus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni lähisuvussa samalla tavalla sairas ihminen, mutta olen kyllä " sietänyt " häntä 30 vuotta. Ja toivottvasti siedän jatkossakin.
Omat lapseni ovat 18-5 vuotiaita , ja heille olen kertonut että ko ihminen ei oikein itsekään tajua kuinka ilkeä hän on, eikä hänen möläytyksistaan kannata mieltään pahoittaa.
Silti hänkin on ihminen ja osa sukua ja on samalla tavalla tervetullut kotiimme kuin muutkin lähipiirimme.
Haluan opettaa myös lapselleni, ettei sairaalle ilmiselle pidä kääntää selkäänsä.
Päätä joka kerta erikseen, jaksatko sinä päivänä kuunnella ilkeyksiä. Jos et jaksa, et tapaa anoppia. Sano se miehellesikin: "Tänään en ole sillä tuulella, että haluan kuunnella solvauksia."
Voi olla, että joskus kestätkin anoppia, voi olla että sitä päivää enää ei tule. Lähetä joulukukka, jos et halua mennä itse kylään. Toimi niin, että mihinkään sinun tekemiseesi ei voi puuttua. Saat pysytellä neutraalina ja etäällä, muuta ei sinulta voikaan vaatia.
Tällä tavalla miehesi ei voi syyttää sinua eikä kukaan muukaan, etkä pode huonoa omaatuntoa. Miehesi paikka on kyllä sinun rinnallasi ja hänen tehtävänsä on suojella sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni lähisuvussa samalla tavalla sairas ihminen, mutta olen kyllä " sietänyt " häntä 30 vuotta. Ja toivottvasti siedän jatkossakin.
Omat lapseni ovat 18-5 vuotiaita , ja heille olen kertonut että ko ihminen ei oikein itsekään tajua kuinka ilkeä hän on, eikä hänen möläytyksistaan kannata mieltään pahoittaa.Silti hänkin on ihminen ja osa sukua ja on samalla tavalla tervetullut kotiimme kuin muutkin lähipiirimme.
Haluan opettaa myös lapselleni, ettei sairaalle ilmiselle pidä kääntää selkäänsä.
Marttyyrin kruunu se kirkkain? Vai? Mikäs se sellainen sairaus on että se oikeuttaa olemaan aktiivisesti todella julma ja ilkeä toisia (tiettyjä valittuja kohteitaan) kohtaan ja kiusaamaan heitä??? No, sellaista sairasta en sitten minäkään ymmärrä en yhtään, vaikka aika paljon ymmärränkin. Jos ihminen on niin sairas, että ei pysty olemaan käyttämättä tuollaista henkistä tai jopa fyysistä väkivaltaa, niin ei sitä nyt vaan tarvitse muiden jaksaa sietää oman ja oman perheensä hyvinvoinnin kustannuksella. Hoitoon kuuluu jonnekin. Ihan itse tilaa sen, jos hänet lopulta jätetään. Surullista se ehkä on jos ei se ilkeilijä itse ikinä viitsi havahtua ja tajua muuttaa aidosti tapojaan. Mutta rajansa tosiaan silläkin, mitä kenenkään tarvitsee sietää.
äitinsä on sairas. Juu, viiraa ja kovasti, mutta hoitoon ei mene. Kaikki yhdessä puhuvat, mutta kukaan ei uskalla hänelle suoraan sanoa. Tai no, kerran appiukko sanoi suoraan ja sen jälkeen alkoi salaliittoteorioiden pohdinta, että ketkä kaikki on appiukon puolella.
Anoppi aikaisemmin sähisi ja vittuili, kun muita ei ollut paikalla. Ei vaan vanhana ihmesenä tajunnut, miten näppäräsi erään kerran talletin sen sättimiset puhelimella. Kuvaa en valitettavasti saanut, mutta menipä miehellenikin perille, että en tosiaankaan yhtään liioittele, miten ilkeä se akka mulle on.
Mun anoppi siis esittää niin mairean makeaa, mutta jos muita ei ole paikalla... oksat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä joka kerta erikseen, jaksatko sinä päivänä kuunnella ilkeyksiä. Jos et jaksa, et tapaa anoppia. Sano se miehellesikin: "Tänään en ole sillä tuulella, että haluan kuunnella solvauksia."
Voi olla, että joskus kestätkin anoppia, voi olla että sitä päivää enää ei tule. Lähetä joulukukka, jos et halua mennä itse kylään. Toimi niin, että mihinkään sinun tekemiseesi ei voi puuttua. Saat pysytellä neutraalina ja etäällä, muuta ei sinulta voikaan vaatia.
Tällä tavalla miehesi ei voi syyttää sinua eikä kukaan muukaan, etkä pode huonoa omaatuntoa. Miehesi paikka on kyllä sinun rinnallasi ja hänen tehtävänsä on suojella sinua.
Näin olisi minunkin mielestäni paras toimia. Joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa, mutta saa palkkioksi itselleen paremman mielen. Ilkeä anoppi saattaa joku päivä havahtua huomaamaan, että vika on todellakin yksin hänessä. Tai sitten ei havahdu, mutta jos et anna anopille pientäkään syytä pitää sinua ikävänä ihmisenä, niin ainakaan tilanne ei pääse tuosta pahemmaksi (vaikka kuinka tuntuisi, ettei pahempaa voi olla, niin aina kuitenkin voi).
valitettavasti tiedän millaista on olla inhottu miniä. ja mullapa on/ollut kaksi anoppia jotka tekivät selväksi mielipiteensä minusta. ja itse olen ollut kuitenkin kohtelias ja kiltti miniä. tsemiä,ja älä anna enää itseäsi kohdella huonosti!
Alue: Aihe vapaa
No nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, ettei minun ole pakko tavata anoppia. Hän on myös aikaisemmin soittanut esim meillä käynnin jälkeen, ettei halua tavata meidän perhettä pariin kolmeen kuukauteen, kun en puhunut hänelle tarpeeksi paljoa kyläilyn aikana. Kyläilemässä oli myös parikymmentä muuta henkilöä, mutta tärkeintä olisi ollut huomata vain hänet.
Voin tavata hänet (tai siis mennä heille kylään tai olla kotona, kun tulevat meille) jos tunnen olevani riittävän vahva siihen. Muuten jätän vierailut väliin. Katsotaan miten homma etenee... Itselläni on ainakin nyt helpottunut mieli ja toivon, että piina helpottaa. Mutta toisaalta anopin tuntien, tästä se piina voi vasta alkaakin!
t.ap