Lue keskustelun säännöt.
Vappu ja juhannus on aina yksinäisimpiä
30.04.2026 |
Olen tosi sosiaalinen ja mulla on aika laajat kaveriympyrät, mutta ystäviä ei ole yhtään. Jotenkin joka vappu ja juhannus kuitenkin tulee yllätyksenä, että mua ei kutsuta mihinkään. Sitten katson somesta kavereiden juhlahumua ja mietin, miksi kenellekään ei taaskaan tullut mieleen pyytää mua mukaan.
Ja kyllä, mä pyydän itse tosi usein ihmisiä kahville, terassille, kirppiskierrokselle, mihin ikinä. Muhun ollaan yhteyksissä kun on huolia ja raskasta ja itsekin voin purkaa sydäntäni ihmisille. Mutta kun on juhlia, mä jään aina vaille kutsua.
Tyhmää, mutta joka vuosi ajattelen että ei se nyt iso asia ole, on tähän jo totuttu.
Mutta taas itken yksin kotona.
Kommentit (16)
Kurjaa. :( Sekin on ikävää, ettei tästä oikein voi avautua niille kavereille, se kuulostaa siltä että syyllistää tai kerjää kutsua. En minä sääliä kaipaa vaan välittämistä ja aitoa ystävyyttä. En ymmärrä, miksei sitä koskaan osu kohdalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin tulla lohduttamaan sinua ap, nyt ja juhannuksena, miksi ei myös joulunakin.
Tj50
Joulu on myös usein aika ankea yksin.
Nauti olostasi kotona. Ylimääräinen vapaapäivä. Ei mitään syytä itkeä.
Jos kuitenkin tuttuja on, niin pitänee vaan itse kutsua itsensä heidän juttuihin. Ainakin voi jutella siitä. Jos perhejuttuja, niin sen ymmärtää ettei niihin ulkopuolisia ehkä haluta... mutta muista tapaamisista voinee kysellä nimimerkillä kiinnostusta on.
Joulu on pahempi minusta, jossei ole perhettä eikä tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua alkaa taas jotenkin nukuttaa jos ulkona on oudon hiljainen liikenne, verrattuna totuttuun sirkukseen. Maalla se on ehkä normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Nauti olostasi kotona. Ylimääräinen vapaapäivä. Ei mitään syytä itkeä.
Jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja niiden ilmaisemiseen. Tuollaiset tyhjät lässytykset ei auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyy sitten kotona jos ei pysty ovesta ulos astumaan ja lähtemään ihmisten pariin.
Miksi sinä et järjestä vappua tai juhannusta ja kutsu heidät juhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset voi vaan luulla, että tosilla on jo vaikka mitä muuta... niin eivät siksi kysy mukaan. Kaavoihin kangistuneena juhlivat vaan niiden kanssa, jotka ennenkin siellä on olleet... ei vaan tule mieleen kysyä mukaan uusia. Ei siis välttämättä mitään sinua vastaan ole.
Me ei osata lukea kenenkään ajatuksia...
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset voi vaan luulla, että tosilla on jo vaikka mitä muuta... niin eivät siksi kysy mukaan. Kaavoihin kangistuneena juhlivat vaan niiden kanssa, jotka ennenkin siellä on olleet... ei vaan tule mieleen kysyä mukaan uusia. Ei siis välttämättä mitään sinua vastaan ole.
Me ei osata lukea kenenkään ajatuksia...
Että mä vihaan tota "Me ei osata lukea kenenkään ajatuksia...". Joo, ei kukaan niin oletakaan. Mutta olis kohteliasta pyytää välillä rientoihin mukaan sitä ihmistä, joka aina kutsuu ja järjestää menoja sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhun ollaan yhteyksissä kun on huolia ja raskasta ja itsekin voin purkaa sydäntäni ihmisille.
Mulle tehdään kans tätä, ja inhoan sellaista roolia. Itse en edes pura sydäntäni varsinaisesti kellekään, ei mulla ole sellaista tarvetta juuri koskaan.
Olen useammalta kaverilta kuullut, että on ihmisiä joiden kanssa jutellaan syvällisemmin ja sitten on ihmisiä joiden kanssa keskitytään enempi asioiden tekemiseen, ja mä olen tahtomattani joutunut johonkin hemmetin "syvälliseen" lokeroon jossa en todellakaan halua olla. Inhoan sitä, ja olen alkanut yksinkertaisesti välttelemään nuita ihmisiä, en suostu kutsuihin jne.
Etsinnässä uusia kavereita, onneksi jotkut vanhoistakin on just ihania, mut näemme aika harvoin.
Olen yksin kotona, katselen Neflixiä, enkä kaipaa mihinkään muualle. Olin ennen todella sosiaalinen ja viikonloppu, tai muu vapaapäivä kotona tuntui suorastaan rangaistukselta. Ehkä juhlimiskiintiö tuli silloin täyteen, nyt tuntuisi rangaistukselta, jos pitäisi lähteä johonkin. Juon lasin viiniä ja sitten menen nukkumaan, rankka työviikko takana ja väsyttää. Ihanaa, että on ylimääräinen vapaapäivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muhun ollaan yhteyksissä kun on huolia ja raskasta ja itsekin voin purkaa sydäntäni ihmisille.
Mulle tehdään kans tätä, ja inhoan sellaista roolia. Itse en edes pura sydäntäni varsinaisesti kellekään, ei mulla ole sellaista tarvetta juuri koskaan.
Olen useammalta kaverilta kuullut, että on ihmisiä joiden kanssa jutellaan syvällisemmin ja sitten on ihmisiä joiden kanssa keskitytään enempi asioiden tekemiseen, ja mä olen tahtomattani joutunut johonkin hemmetin "syvälliseen" lokeroon jossa en todellakaan halua olla. Inhoan sitä, ja olen alkanut yksinkertaisesti välttelemään nuita ihmisiä, en suostu kutsuihin jne.
Etsinnässä uusia kavereita, onneksi jotkut vanhoistakin on just ihania, mut näemme aika harvoin.
Tunnistan tän. Mulla on yks kaveri, jolla on tosi isoja ongelmia ja kaataa ne aina mun niskaan, vaikka hänellä on muitakin joille voisi puhua. Ikinä ei ole kysynyt sopiiko että hän taas purkaa mulle raskasta sydäntään. Sen vuodatuksen väliin on todella vaikea sanoa, että sori mulla ei nyt itselläni ole tarpeeksi voimia kantaa suakin tässä kohtaa. Ja sitten hän suuttuu, jos millään tavalla ilmaisen, että nyt on kiire tai löytyiskö joku muu auttamaan.
Sitten kun olen itse purkanut mieltä hänelle, mun ongelmat on niin pieniä että hän välillä jopa pilkkaa niistä.
ap
Hyvä puoli vapussa ainakin on, että monessa paikassa todella hiljaista ja rauhallista. Ihmiset ovat kerääntyneet tiettyihin paikkoihin. Nytkin sai asioida lähes tyhjässä kaupassa, eikä ollut liikennettä juuri ollenkaan.
Täysin sama tunne. Ja nytkin tuli oikein yksi yhteydenotto ja se oli rahapyyntö :D