Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli
19.12.2011 |
Olin ensimmäinen läheisestä kaveripiiristäni joka sai vauvan. Aluksi kun ilmoitin raskaudesta, oli vastaanotto lähinnä hämmästynyt, mutta ihan hyvä.
Loppuraskaudessa kommentit olivat lähinnä luokkaa "no sä oot nyt sit vaan kotona seuraavat vuodet. Harmi kun et pääse baariin. Oli kiva ilta eilenkin!"
Ei harmittanut, oli kivaa olla raskaana ja jännittää vauvan tuloa. Nyt täällä pöllöttelee 3,5kk vauva ja yksi ystävistäni on nyt vauvakuumeessa. Ehkä mahdollisesti onkin raskaana, ainakin toivoo sitä kovasti. On kiva saada "äippäkavereita", mutta.. Nyt jutut ovat sitten aina sitä luokkaa että "mä en kyllä tajua miten sä viittit ostaa tavarat käytettynä.. Mä alotin jo nyt säästää, että jos tuliskin plussa niin saan kaiken uutena. Ne vaunut mitä katoin, on 1000e, mutta en mä halua kulkee samanlaisilla vaunuilla mitä kaikilla muillakin on." Yhdessä vaiheessa erehdyin tarjoamaan että jos olet raskaana, meiltä saa paljon hyväkuntoista ja siistiä vauvanvaatetta pilkkahintaan, en ole niistä itsekään paljoa maksanut. "Joo.. no mä ostan kuitenkin uutena, sen verran arvostan vauvaa.."
Ei siinä, ei ole multa pois vaikka joku toinen ostaa kaiken uutena, mutta tulee vaan sellainen olo että itse en "arvosta" vauvaa tms kun olen hänelle vaatteet ja hoitopöydät ja vaunut ostanut käytettynä..
Nyt kuulin myös samalta ystävältäni, että eräs yhteinen tuttumme, minulle lähinnä hyvänpäivän tuttu, oli todennut että "mäkin oon vähän ajatellu hommata vauvan, kun Tiiakin (eli minä) on sen omansa kanssa pärjännyt, niin enköhän mäkin sit pärjää ihan helposti" Sama tuttu oli toivonut kun oli kuullut raskaudestani että "no, voihan se vielä mennä kesken". Samaten oli vielä kuukausi sitten naureskellut tälle yhteiselle ystävällemme että "siellä se on nyt sit jumissa vauvan kanssa, jokohan mahtaa harmittaa".
Mikä ihme siinä on että ihmisten pitää olla niin jumalattoman ilkeitä?? Varsinkin kun tämäkään ihminen ei edes tunne minua. Ja ikähaarukka tällä porukalla on kuitenkin 25-30v, eli ei puhuta enää edes mistään "teineistä", vaikka jutut ovatkin vähän sen mukaiset..
Olipahan helpottava avautuminen.
Kommentit (10)
ei voi syyttää pelkkiä hormoneita tässä. Minulla itselläni ei enää hormoneista tietoakaan, mutta keskenmenon toivominen toiselle on jotain äärimmäisen loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä nuo omaan arvoonsa. Erityisesti uusien tavaroiden ja vaatteiden ostaminen pikkuvauvalle on typerintä mitä voi olla, niiden käyttöikä kun on niin lyhyt. Nauti nyt vauvastasi äläkä uhraa ajatuksia tuollaisille "ystäville".
Ennen esikoista mäkin aattelin, et en koskaan pue vauvalleni mitään kirpputori rytkyjä, kaikki piti saada uutena. Nooh...kun vauva kasvoi ja oli tarvis syöttötuolille, sitterille yms muulle olennaiselle romppeelle niin kyllä mulle alkoi vanhakin kelpaamaan. Käytössäkin ne ovat vaan niin lyhyen ajan.
Saattaa olla että kaverisi kunnioittavat sua enemmän ja ymmärtävät asioista hiukan enemmän kunhan itse valvovat vaativan ja koliikista kärsivän vauvan kanssa. Mun ystäväni sai meidän kaveripiiristä vauvan ensimmäisenä, oltiin silloin vasta vähän päälle parikymppisiä. Mä ekana sille kiekaisin, et meinasitko pitää sen! ;)
Nyt olen hiukan viisaampi näin 30+. Mut oli niin tai näin...kaverisi ovat vaan vielä eri maailmoissa kun sä. Sä olet äiti. keskity täysillä vauvaasi. Kyllä ne kaverit viisastuu, kunhan onia lapsia joskus saavat. ;)
vastauksista, vähän piristi:) Ja en kiellä, varmasti on hormoneillakin tässä vielä osansa.
Tuosta koliikkivauva kommentista tuli mieleen, että lähinnä juuri se ketutti, kun meillä oli koliikkivauva. Ja sitä huudon määrää.. Nyt pari viikkoa ollaan nukuttu onneksi kunnolla ilman iltahuutoja! Mutta kuitenkin, kun itse tunsin itseni suurinpiirtein jonkun sortin sotasankariksi kun selvittiin siitä parista kuukaudesta ehjin nahoin, suhteellisen täysjärkisenä ja hirttämättä toisiamme mieheni kanssa, niin kyllä harmittaa kun joku toinen tulee sanomaan "no jos seki pärjäs niin eihän siinä sit mitää, kyllä mäkin ihan helposti". Prkl.
Mutta ehkä tää tästä, kun niitä lapsosia heillekin siunaantuu..:)
välitä. Kyllä se on vaan tyhmyytä ostaa kaikki uutena! Naura sisäänpäin vaan ja anna kaverisi tuhlata rahat uutuuksiin. Sinä olet toiminut hienosti, kun et ole lähtenyt mukaan kulutushysteriaan, ole ylpeä siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki uutta, jotenkin sitä piti niin steriilinä. Se on joku äitiys-hulluus, nyt myöhemmin olen onnellinen että en tuhlannut 700 eur - 1000 eur vaunuihin vaan sain serkulta käytetyt yhdistelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mikäpä se saa "kaverit" ja tutut arvostelemaan toisen elämää? Tuollaiset selän takana puhumiset kyllä kertoo kateudesta. Varmasti moni 25-30 v miettii perheen perustamista, tunteet ristiriitaisia ja toisen valinnoille on omassa epävarmuudessaan helppo ivailla.
Lasten vaatteiden osto uutena on silkkaa tyhmyyttä, jos saa jostain muualta käytettynä. Kaikki vähänkin fiksut tämän ymmärtää. On suorastaan lahja antaa/ myydä halvalla vaatteita kaverille. Pinnalliset ja tyhjät ihmiset ostavat ja hamstraavat vauvalleen kaiken krääsän ennekuin edes tietävät, onko niistä kaikista rojuista edes hyötyä (vrt sitterit, kantoliinat, lelumatot yms.). Joillekin on, toisille ei. Yksikin ystäväni tössötti monta viikkoa, että minkälaisen kantorepun hankkii ja "haastavaa" vauvaansa ei sitten siinä yhtäkään koknaist avarttia oinut pitää, kun ei hän suostunut siinä olemaan.
Katso omaa lastasi, nauti hänestä. Vuodet tuovat eteesi monta hetkeä, jolloin tiedät, mikä on tärkeintä ja mitkä asiat jäävät unholaan.
Pidä ympärilläsi kannustavia, myönteisiä ihmisä, myös lapsesi hyötyy siitä!
Kaikkea hyvää.
terveisin,
kahden lapsen äiti ja lääkäri
Lapsi syntyy parin kuukauden päästä (todennäköisesti). Minulla se on mies, joka vähän väliä lukee vauvantarviksekatalogeja ja jälkeenpäin sitten istuu sohvalla mieli mustana "kun ei meidän vaaville ole sitä ja tätä".
Mitään käyttöä sille ja tälle ei suinkaan olisi, mutta kun on kiva kuva lehdessä, niin onhan se ihan pakko-ostos. Onneksi itsellä on niin syvään juurtunut kulutuksenvastustus, ettei edes tämä pesänrakennus-vietti saa minua käyttämään puolta palkaani rattaisiin.
Pesen kyllä kaikki kirpparivaatteet (liian) kuumassa, se on just jokin steriilin kaipuu.
Miehelle sanon aina, että ei se vauva tarvitse kahta erilaista sitteriä, vaan isän ja äidin jotka on läsnä, tarjoaa ravintoa ja lämpöä. Viis kaikesta muusta (no jos nyt ei ihan kaikesta, mutta monesta monesta).
minun kaverit kun sain meistä ensimmäisenä vauvan.. Kuulin myös ystävältäni että yhteinen tuttumme oli hänelle naureskellut että mahtoi olla vahinkolaukaus, toivottavasti menee kesken, siinä meni elämä pilalle, niillähän on ihan paska suhdekin (ikinä ei ollut edes miestäni tavannut) jne jne jne. Nyt sitten itse hinkuu vauvaa 2 kuukauden tuttavuuden jälkeen. Ja myöskin sanonut tälle ystävällemme että "kun sekin pärjää, niin aivan varmasti minäkin, ei se nyt niin vaikeaa sitten voi olla".
Ja lisäksi tuli paljon näitä kommentteja (meillä siis myös koliikkivauva) "no mutta ei mun vauvalle tuu.. kun mäkin oon ollu helppo lapsi. mut sähän olit kans koliikki pienenä, siks sunkin vauva on". "ei se nyt niin raskasta oo, eihän se koliikki kestä kun pari kk. miks sit teitte lapsen jos nyt jo väsyttää".
Opin pitämään suuni visusti kiinni, ja näitä asioita puidaan vaan mieheni kanssa nykyään.
Toivottavasti nämä ihmiset joskus miettivät sanomisiaan kun ovat saaneet omia lapsia..