Taas kerran edessä yksinäinen opiskelijavappu. Vierailija
Joka vuosi haaveilen jo kauan ennen vappua, että löytäisin kavereita ja pääsisin viettämään sosiaalista vappua. Kaikki kelpaisi, ihan puistopiknikistä koko yön kestävään ryyppäämiseen.
Mutta joka vuosi olen vapunpäivät yksin. Ainejärjestöllä on toki kaikenlaista tapahtumaa, mutta en kehtaa niihin mennä, koska en tunne ketään ja olen niin hiljainen. Olisi helpompi olla jos olisi edes yksi tuttava noissa tapahtumissa, koska mä en kyllä todellakaan pysty jännittämiseltäni tutustumaan muihin tai tunkemaan mukaan.
No, kavereita ei ole tänäkään vuonna löytynyt, joten taas kerran on yksinäinen opiskelijavappu edessä. Ikää alkaa olla, joten koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden kokemus tulee osittain siitä kun tunnen olon niin ulkopuoliseksi kun itseä ei kiinnosta ryyppääminen, örvellys tai yliseksualisoitu kulttuuri ja tulee vaan surullinen olo kun näkee miten muille nuorille se on normaalia ja normalisoitua
Ei kiinnosta niin. Mutta jos haluat ystäviä niin pitää mennä välillä pois omalta mukavuusalueella. Et sinä siinä pilalle mene jos esität yhden illan että kiinnostaa. Yksinäisyyden syy voi olla myös ylimielisyys ja kuvitelma että on muita parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin paljastaa sellaisen salaisuuden opiskelijatapahtumista, että kaikkia jännittää. Opiskelijatapahtumiin iso osa menee hakemaan nimenomaan kavereita ja suurin osa käy noissa juurikin yksin. Ne ihmiset joilla on paljon kavereita jo entuudestaan harvemmin yleensä edes osallistuvat opiskelijajuttuihin. Opiskelijatapahtumiin menee nimenomaan ne jotka haluavat tutustua uusiin kavereihin
Ööh, höpö höpö. Nimenomaan valmiita porukoita pyörii kaikissa opiskelijatapahtumissa.
Mutta niiden huomion keskipisteessä olevien porukoiden ulkopuolella on silti ihmisiä, joiden kanssa voisi ruveta juttusille. Tai sitten ei. Voi hyväksyä itselleen myös sivussa seisovan tarkkailijan roolin ja olla stressaamatta siitä. Eihän sitä itsekään ihmettele tai paheksu, että miksi tuo ja tuo henkilö puhuu vähemmän kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksen asettelussa on erikoista tämä kohta: "koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?" Ei kuitenkaan mainita mitään sosiaalisten taitojen opettelusta. Sana jo itsessään pitää sen sisällään, se on taito. Taitoja voi opetella, ja kannattaa opetella. Ainakin ennemmin, kuin tuomita itsensä yksinäisyyteen.
Tuo on yleinen, mutta täysin väärä käsitys. Yksinäisyys ei tarkoita sitä, että ei ole sosiaalisia taitoja, eikä sosiaalisia taitoja "opettelemalla" saa kavereita. Pikemminkin asia on niin, että sosiaaliset taidot pääsee esille, kun on kavereita ja on mukana jossain yhteisössä tai porukassa. Ulkopuolisena on vaikea tuoda esille sosiaalisia taitojaan. Kaikkea ei voi sälyttää yksinäisen niskoille. Pelkkä toisten olemassaolon huomioiminen on jo edistysaskel.
Molemmat pitävät paikkansa. Sosiaalisia taitoja kannattaa ilman muuta opetella, missä vain mahdollista. Mutta yksinäisyys voi olla myös tavallaan sattumaa ja muuttua, kun tuuri kääntyy ja löytyy pari ihmistä, joiden kanssa synkkaa. Tietenkin pitää olla mieli avoinna eikä pidä turhista säikähtää. Emmeköhän me kaikki ole joskus saaneet sellaisia "mikäköhän tuota hullua vaivaa?" -katseita, kun olemme aikoneet vähän rupatella niitä näitä jonkun vieressä istuvan tms. kanssa. Monet ihmiset ovat todella pelokkaita ja itsekin sosiaalisten taitojen harjoituksen puutteessa.
Se on ihan oma valinta. Tuossa elämänvaiheessa on maailman helpoin saada uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden kokemus tulee osittain siitä kun tunnen olon niin ulkopuoliseksi kun itseä ei kiinnosta ryyppääminen, örvellys tai yliseksualisoitu kulttuuri ja tulee vaan surullinen olo kun näkee miten muille nuorille se on normaalia ja normalisoitua
Tarvitset harrastuksen tai yhdistyksen, jossa on samanhenkisiä ihmisiä. Örvellys ei ole ainoa elämäntapa.
Onko huomenna darra, mutta jo nyt kiima 🤭
Vierailija kirjoitti:
miten ootte iltaa viettäneet
Yksin. Kävin juhlissa mutta kukaan ei tullut juttelemaan ja lähdin siis kesken kaiken pois.
Mä olin itse lapsena ja nuorena juuri tuollainen joka ei saanut sanaa suustaan. Nyt vanhana olen päässyt asiasta ylitse ja puolestani lähestyn kaikki yksinäisiä koska tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Joku kai ne ainejärjestön tapahtumat järjestää. Yritäpä seuraavalla kerralla toiminnan kautta. Hyvissä ajoin tarjoutumaan järjestelemään. Tuskinpa kieltäytyvät yhdestä käsiparista. Tehdessä paine on pois "tutustumispakosta" ja sitä vain ui mukaan.
Tämä on hyvä neuvo. Järjestelyissä mukana ollessa tutustuu jo ennalta muihin ja pileisiin tullessa on heti pari tuttua kasvoa, ketä moikkailla ja liittyä luontevasti seuraan. Pari tuttua alussa helpottaa jo paljon ja rentouttaa juttelemaan muiden kanssa.
Tiedätkö mitä. Joukossa on aina muitakin, jotka tuntevat olonsa orvoksi. Sinne vaan mukaan, vaikka aluksi joutuu olemaan epämukavuusalueella. Yksi tuttavuus kerrallaan.
Olet kiusaaja. Mene pois täältä. Sivusta