Miten tytöstä tulee sellainen, joka terrorisoi muita?
Tyttöni luokalla pienehkössä koulussa on tyttö, joka terrorisoi muita. Hän asuu kauniissa uudessa talossa, perheessä on äiti, isä ja pikkusisar. Äiti ei saa tyttöön mitään otetta, vaan 7-vuotias pompottaa äitiä miten sattuun. Terrorisoiva tyttö kiusaa koulussa kaikkia luokkalaisiaan ja vähintäänkin jättää ulkopuolelle milloin kenetkin. Hän haluaa olla esillä, olla suosittu... Hän valehtelee, kertoo uskomattomia juttuja, joita useimmat lapset uskovatkin. Opettajalla alkaa olla jo kaikki keinot käytetty, rehtorin puhuttelukaan ei paljon auta. Hänen vanhempansa ovat aika välinpitämättömiä, äiti sanoo, että tyttö vain haluaa olla esillä....? Käytännössä lapsi taitaa olla saanut ns. vapaan kasvatuksen... Mitä tälle tytölle voisi tehdä? Mitä muut vanhemmat voivat tässä tilanteessa tehdä? Miten siitä nätistä pienestä tytöstä on tullut tuollainen?! En ymmärrä.
Kommentit (5)
No paska kasvatus ja välinpitämättömät nössövanhemmat syynä, eivät ole kasvattaneet lastaan kunnolla, lapsi on huomannut että voi tehdä mitä tahtoo ja nyt alkaa otteen saaminen olla vaikeaa.
Voisittekohan tyyliin muiden vanhempien kanssa puhua ja sopia yhdessä, ettei tyttöä esim. kutsuta kenenkään synttäreille, ja syytä kysyttäessa vastataan että syynä on kaikkien kiusaaminen, valehtelu ja huono käytös? Julmalta voi kuulostaa mutta jos pikkuprinsessa tosiaan kiusaa kaikkia ja manipuloi muita jo tuonikäisenä rajut keinot voivat olla tarpeen. Jotain pitää tapahtua että tytönkin vanhemmat heräävät siihen miten kova karhunpalvelus tytölle on antaa hänen kasvaa vittumaiseksi manipuloijaksi.
Muten tosiaan tiedä mitä muuta voisi tehdä kuin poistaa omia lapsia tuon vaikutuspiiristä sen mitä voi.
voihan syynä olla, että tyttö ei kotonaan saa tavallista, hyvää huomiota osakseen. Miksi tässäkin korostetaan kotitalon ja tytön kauneutta? Just tätä tiilitalossa asuu onnellinen perhe -ajattelua. Kiusaaminen ja halu olla esillä voivat olla juuri huomion hakemista rumilla keinoilla, kun automaattisesti ei saa sellaista tervettä huomiota mitä lapset tarvii. Tietenkään huonoa käytöstä ei pidä sallia, mutta jos haluaa siitä eroon, oikea syy pitää löytää. Vaikka voihan olla niinkin, että tyttöä on hemmoteltu liikaa - kristallipallostani en sitä näe. Mutu-tuntumani on kuitenkin, että hemmotellut lapset ovat juuri niitä, jotka leluilla, harrastuksilla ja periksi antamisella lahjotaan tyytyväisiksi, ja jotka jäävät vaille juuri sitä, mitä kaipaisivat: rakkautta, kiinnostusta ja osallisuutta perheen arkielämässä. Eli hemmotellut lapset eivät ole vain saaneet jotain liikaa, vaan myös jotain liian vähän.
tosin vuotta nuorempi eli eskarilainen. Minä syytän kotia ja sitä että tyttö luuraa pitkin kyliä iltamyöhällä kun omani -joista osa jo koululaisia- ovat nukkumassa ~ eli noin klo 21. Tyttö saa huidella siellä sun täällä pitkin poikin ilatmyöhään, kukaan ei välitä. Tytön äidin nään aamuisin eskarin eteisessä, on siisti ja huoliteltu niinkuin lapsensakin, mutta käytäntö on kuvaillunkaltainen.
voihan syynä olla, että tyttö ei kotonaan saa tavallista, hyvää huomiota osakseen. Miksi tässäkin korostetaan kotitalon ja tytön kauneutta? Just tätä tiilitalossa asuu onnellinen perhe -ajattelua. Kiusaaminen ja halu olla esillä voivat olla juuri huomion hakemista rumilla keinoilla, kun automaattisesti ei saa sellaista tervettä huomiota mitä lapset tarvii. Tietenkään huonoa käytöstä ei pidä sallia, mutta jos haluaa siitä eroon, oikea syy pitää löytää. Vaikka voihan olla niinkin, että tyttöä on hemmoteltu liikaa - kristallipallostani en sitä näe. Mutu-tuntumani on kuitenkin, että hemmotellut lapset ovat juuri niitä, jotka leluilla, harrastuksilla ja periksi antamisella lahjotaan tyytyväisiksi, ja jotka jäävät vaille juuri sitä, mitä kaipaisivat: rakkautta, kiinnostusta ja osallisuutta perheen arkielämässä. Eli hemmotellut lapset eivät ole vain saaneet jotain liikaa, vaan myös jotain liian vähän.
Tietysti av-mammoista on kivaa aina, kun saa vääntää päälle vanhan "kuritta kasvatettu" -levynsä, mutta monasti asiat ovat monimutkaisempia.
Huomiota ja rakkautta ylenpalttisesti saanut lapsi voi olla ajattelematon ja vähän itsekäs, mutta harvemmin suoranaisesti ilkeä päällepäsmäri. Enemmän tuollainen muiden manipulointi ja esillepyrky keinolla millä hyvänsä kielii minusta siitä, ettei häntä ole koskaan kotona kunnolla NÄHTY ja huomioitu. Ei kuunneltu mielipiteitä, ei kunnioitettu persoonaa, ei halattu ja rakastettu ja tuettu suruissa ja vastoinkäymisissä.
Tietysti hyvä kysymys kuuluu, mitä asialle voi tehdä. Minusta se on koulun tehtävä ravistella perhettä hereille. Heidän lapsensa on hyvää vauhtia syrjäytymässä Hirviön rooliin, josta kukaan ei pidä.
Tanskalainen psykologi Bent Hougaard on hyvin vihainen. Hougaardin vihan kohteena ovat vanhemmat, jotka antavat liikaa valtaa lapsille. Curling-vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät tälle samalla karhunpalveluksen.
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.