Miten sulla menee rehellisesti?

Joka päivä haluan kuolla niin epätoivoisesti, että tekee fyysisesti kipeää.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kuolla niin epätoivoisesti, että tekee fyysisesti kipeää.

Tiedän tunteen. Tsemppiä<3

Epärehellisesti meni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kuolla niin epätoivoisesti, että tekee fyysisesti kipeää.

Vähän samaa. Hyvin vaikea on enää löytää merkityksiä jatkaa. Minua vetää puoleensa tiedottomuus, pimeä ei-mikään.

Olen mielenterveyssyistä pitkällä sairaslomalla, joten sikäli huonosti.

Toisaalta kaikki muu elämässä on hyvällä tolalla. Talouskaan ei enää sakkaa, vaikken ikinä menisi töihin.

Sisäelimet jännityksestä kuluneet. Kuvittelen, kuinka ne ovat kuin luonnon eroosiovoimien kuluttamia. Mieli on maassa, ollut jo vuodesta 2012. Välillä feikkitoivoa syntyy sarjalimerenssin muodossa. Ihastun naisiin, ketkä näyttävät minulle takaisin samaa ihastusta kuin koen heihin. Sitten koen musertavana pettymyksenä sen, ettei lähestytä ja tulee tarve torjua.

Työkyky on mennyt lähes kokonaan tän vuoksi. Naiset muistuttavat olemassa olollaan siitä, missä epäonnistuin.

Rehellisesti menee

Rehellisellä pelillä en edes yritä . Persuttelen.

Ah onnea elon, vie tie toivon huomiseen, unohdamme kaiken pelon sinne risteykseen

jota viitta jakoi: epätoivoon tai taisteluun. Kulta auringon harteillamme haarniska on, tekee varjoistamme loistavan armeijan, joka tuntee kaipuun, lupauksen: elon vapauden. Eteenpäin pystypäin! Askel kerrallaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kuolla niin epätoivoisesti, että tekee fyysisesti kipeää.

Keväällä 2016 tyttäreni ajatteli samalla tavalla, ja kun kesä tuli, hän ei enää jaksanut elää vaan teki itsemurhan. Mietin koko ajan miten minä olen jaksanut elää nämä kymmenen vuotta. Ja koska hän ei jättänyt mitään viestiä, en voi tietää halusiko hän antaa minulle tämän surun rangaistukseksi vai lahjaksi.

Kaksi vuotta sitten sairastuin parantumattomaan syöpään. Olen kuitenkin vielä elossa, teen töitä ja lähden nyt nukkumaan.

kiitos ihan normi meininki ja pääkin kunnossa, selkä vähän oikkuilee, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä haluan kuolla niin epätoivoisesti, että tekee fyysisesti kipeää.

Vähän samaa. Hyvin vaikea on enää löytää merkityksiä jatkaa. Minua vetää puoleensa tiedottomuus, pimeä ei-mikään.

Täällä kohtalotoveri…synkkää ja valoa ei näy vaan tuntuu että vaikenee vaan kuukausi kuukaudelta 

Nyt just päätä särkee, otin pari buranaa siihen. Muuten menee hyvin. Pärjään vaikka olen työtön niin on rahaa ja ruokaa aina ollut. Kalastelen paljon ja saan kalasta ruokaa myös. Myyn kalaa jotta saan veneeseen bensaa jotta pääsen kalaan niin kuluja saan katettua. Asu aika pienellä kunnassa ja töitä ei juuri ole joten pitää keksiä bvaan miten pärjää. Meri on tuossa ja kalaa saa jos jaksaa kalastaa.

Ihan jees, päivä kerrallaan kuten aina.

Murehtimisesta ja katastrofi ajattelusta olisi päästävä eroon. Ei tiedä miten.

Vierailija kirjoitti:

Nyt just päätä särkee, otin pari buranaa siihen. Muuten menee hyvin. Pärjään vaikka olen työtön niin on rahaa ja ruokaa aina ollut. Kalastelen paljon ja saan kalasta ruokaa myös. Myyn kalaa jotta saan veneeseen bensaa jotta pääsen kalaan niin kuluja saan katettua. Asu aika pienellä kunnassa ja töitä ei juuri ole joten pitää keksiä bvaan miten pärjää. Meri on tuossa ja kalaa saa jos jaksaa kalastaa.

mukavia kuulumisia, paitsi päänsärky. olet aikaisemminkin kirjoitellut vastaavaa tänne ja aina yhtä myönteisesti. Hyvää jatkoa , kalaonnea ja muutakin onnea sulle.

Rakkaus sydämessä. Syvällä sydämessä. Muuten pelkkää tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Ah onnea elon, vie tie toivon huomiseen, unohdamme kaiken pelon sinne risteykseen

jota viitta jakoi: epätoivoon tai taisteluun. Kulta auringon harteillamme haarniska on, tekee varjoistamme loistavan armeijan, joka tuntee kaipuun, lupauksen: elon vapauden. Eteenpäin pystypäin! Askel kerrallaan näin.

Oletitko katkera kateuskotka Eeksi, kun

kiusapeukutit? Ei, se en ollut minä. 😀

Ihan ok. Välillä huonommin ja välillä paremmin. Ei ole päivää kun ei jotain paikkaa kolottaisi mutta siihen on jo tottunut niin ei tule tehtyä asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus sydämessä. Syvällä sydämessä. Muuten pelkkää tyhjää.

Puhu vaan rehellisesti vihasta.