Miten yksivuotiasta rangaistaan??

kun rauhoittuu, selität miksi joutui ja laitat pyytämään asianosaisilta anteeksi

Noin pieniä rajoitetaan. Meillä oli aivan kamala "sisustus", kun oli tuon ikäisiä lapsia. Kaikki tavarat jossain korkeuksissa, olkkarin pöytä telkkarissa kiinni, vessoissa lukot, keittiönkaapeissa viritelmiä ettei sinne pääse, ovet kiinni isompien lasten huoneissa jne.

kun rauhoittuu, selität miksi joutui ja laitat pyytämään asianosaisilta anteeksi

1-vuotiasta rangaista, tutustupa kehityspsykologiaan. Ei opi sellaisesta mitään eli on hyödytöntä, haittaa vaan saa aikaan. Ei tietty voi tehdä mitä vaan eli sanotaan ei ja viedään toisaalla, kiinnitetään huomio johonkin uuteen juttuun jne. Eli estetään rikkomiset, ei sellaista minusta voi sallia missään iässä, siinähän sitä oppii, mitä voi tehdä ja mitä ei. Mutta minusta on ollut aina uuvuttavinta juuri 1-v. kanssa, kun saa perässä kulkea :(

Mukula viedään tukasta tai niskasta ulos sieltä huoneesta.

Ei se osannut vielä kävelläkään. Menemistä rajoitettiin sulkemalla ovet ja nostamalla tavaroita ylemmäs.

joku jäähy on helpoin reitti, tosin ei tuo tajua sen ideaa. Eihän lapsi tuossa ole tuhma, vaan haluaa leikkiä osaamallaan tavalla.



Mä tekisin niin, että nostaisin pois ja ottaisin viereeni ja opettaisin kuinka palikkatorneja rakennetaan ja rikotaan.

että lapsi saa positiivista huomiota. Rangaistuksia annetaan vasta 2-vuotiaalle. Meillä joskus alkoi mennä kaikki pieleen tuohon tyyliin ja napero vain teki kaiken vastoin kieltoja. Laitoin pelin poikki jollain tavalla, esim. lähdettiin ulos, missä ei silloin tehnyt kuin sallittuja juttuja. Sen jälkeen sisällä syliteltiin, luettiin yms. mistä oma lapsesi tykkäisi. Tietty hankalaa, kun on toinenkin lapsi ja varmasti paljon tekemistä.

Mukula viedään tukasta tai niskasta ulos sieltä huoneesta.

Kun katsoo minua ja veljeä vihaisena ja viskoo tavaroita, miten voin viedä tilanteesta pois, ilman, että kokee sen rangaistuksena. Eli se nimenomaan on rangaistus, jota käytän jo tällä hetkellä, ts. jos ei leiki nätisti, ei leiki. Mutta niin, se on rangaistus kyllä mielestäni.

Ei todellakaan toimi meidän kiukku-ukolle mikään huomion kiinnittäminen muualle :D

Ja kaikkia tavaroita ei voi katonrajaan nostaa, etenkään kun on se toinenkin lapsi, jonka pitäisi leikkiä.

Eilen tämä 1v suutuksissaan, kun en päästänyt legohuoneeseen enää kurotti siis tosissaan astian pöydältä ja viskasi seinään, ennen kuin ehdin estää. Mielestäni veli käyttäytyi tällä tavalla - tietoisesti uhmaten - vasta kaksivuotiaana..

t. ap

1-vuotiasta rangaista, tutustupa kehityspsykologiaan. Ei opi sellaisesta mitään eli on hyödytöntä, haittaa vaan saa aikaan. Ei tietty voi tehdä mitä vaan eli sanotaan ei ja viedään toisaalla, kiinnitetään huomio johonkin uuteen juttuun jne. Eli estetään rikkomiset, ei sellaista minusta voi sallia missään iässä, siinähän sitä oppii, mitä voi tehdä ja mitä ei. Mutta minusta on ollut aina uuvuttavinta juuri 1-v. kanssa, kun saa perässä kulkea :(

harkitsen jäähypenkkiä, jos ei muut keinot auta. Jatketaan nyt ensin sillä, että viedään pois tilanteesta.

ap

kun rauhoittuu, selität miksi joutui ja laitat pyytämään asianosaisilta anteeksi

Eihän sen ikäinen edes ymmärrä mitä anteeksipyytäminen tarkoittaa.

Muuten kuin siksi, että vanhempi saisi siitä jotain tyydytystä?

Missä määrin kuvittelet 1-vuotiaallasi olevan sellaista moraalista tajuntaa, että hän ymmärtäisi oman tekonsa ja siitä seuraavan rangaistuksen yhteyden?

Viet vain pois niiden legojen luota yhä uudestaan, rauhoittelet isoveljeä, että elämä nyt on pikkuisen kanssa tällaista ja niin poispäin.-

Muuten kuin siksi, että vanhempi saisi siitä jotain tyydytystä?

Missä määrin kuvittelet 1-vuotiaallasi olevan sellaista moraalista tajuntaa, että hän ymmärtäisi oman tekonsa ja siitä seuraavan rangaistuksen yhteyden?

Viet vain pois niiden legojen luota yhä uudestaan, rauhoittelet isoveljeä, että elämä nyt on pikkuisen kanssa tällaista ja niin poispäin.-

Ei tuonikäinen vielä kovin paljon maailmanmenosta ymmärrä. Enemmän ehkä yksittäisiä sanoja, kuin pystymme arvaamaankaan, mutta paras konsti taitaa nyt kuitenkin olla, että estät pääsyn kaikkiin kiellettyihin paikkoihin ja kivat rikkimenevät tavarat ylös.

Tee itse jokin lego kyhäelmä ja anna lapsen vapaasti tutkia sitä. Ei haittaa, vaikka kovakouraisestikin kokeilisi ja rakennelmasi menisi rikki. Yleensä, kun on saanut tehdä jotain tuollaista, ei enää jatkossa ne rakennelmat niin kovasti vedä puoleensa.



Meillä on miehen kitara tuossa lattiatelineessa, eikä olla koskaan siirretty sitä pois lapsen ulottuvilta. O)llaan annettu lapsen kokeilla sitä, rämpyttää vähän jne. Isänsä soittaakin sitä lapsellemme melkein päivittäin ja samalla lapsi saa itsekin koskea kitaraan ja "soittaa" sitä. Luulen, että koska on saanut koskea kitaraan vapaasti, ei yritä hakata tai hajottaa sitä, kun tuossa telineessä on esillä. Joskus osoittaa kitaraa ja katsoo minua ja sanoo EI EI. JOtenkin tietää, että yksin siihen ei ole lupa kajota.JOs koskee kitaraan, en tee siitä isoa haloota, vaan kannan lapsen pois tekemään jotain muuta.



Meillä ei muutenkaan ole nostettu mitään tavaroita ylähyllyille (paitsi oikeasti lapselle vaaralliset tavarat). Kaikkea on saanut katsoa ja koskea. Ei edes vierailla mene vetelemään hyllyistä mitään alas, kun kotona on tavaraa, kirjoja ym hyllyissä, eikä ne siksi ehkä kovin lasta muuallakaan kiinnosta.



Kun lapsen antaa kokeilla häntä kiinnostavaa asiaa vanhemman läsnäollessa ja valvonnassa, kiinnostus tavaraa kohtaan hälvenee huomattavasti. Toista on sisareni lasten kanssa, sisko jankuttaa koko ajan älä tee sitä, älä tee tätä, ei ei ei, älä koske jne jne. LApset ihan silminnähden provosoituvat tilanteesta ja kahta kauheammin oikein tahallaan tekevät vastoin siskoni kieltoja.

aivan tahallaan ja tietoisesti tekee tuhoaan suutuksissaan. Niin vaan on ja ihan oikeasti meille voi tulla katsomaan, jos ei usko. Tai voisin ehkä videoida. Jos en rankaise mitenkään, siis tee mitään edes sano vihaisesti ei ja poista tilanteesta, mitäs se kertoo hänelle - voi tehdä ihan mitä haluaa, eikä mitään seuraamuksia.

Nythän tässä nimenomaan kehittyy syy-seuraus -suhde.

t. ap

joku jäähy on helpoin reitti, tosin ei tuo tajua sen ideaa. Eihän lapsi tuossa ole tuhma, vaan haluaa leikkiä osaamallaan tavalla.

Mä tekisin niin, että nostaisin pois ja ottaisin viereeni ja opettaisin kuinka palikkatorneja rakennetaan ja rikotaan.

ei 1-vuotiasta vielä rankaista! Meillä 1,5 vuotias ja vielä mennään kiellolla kiellon perään. Tietenkin ovi suljetaan, niin ettei pääse huoneeseen. Ei voi edellyttää, että tietää mihin saa ja mihin ei saa koskea. Ihan tyypillistä!

myös kiinnostaa veljen legot ja niitä onkin hankalampi estää, tarkoittaa, että veljen pitäisi koota eri huoneessa oven takana. Mutta se on toinen juttu. PUhun siitä, että hän oikeasti suuttui ja suutuksissaan heitti legot seinään ja kun vein sieltä pois, onki käsiinsä pöydältä astian ja heitti sen seinään. Vihaisena.

t. ap

Tee itse jokin lego kyhäelmä ja anna lapsen vapaasti tutkia sitä. Ei haittaa, vaikka kovakouraisestikin kokeilisi ja rakennelmasi menisi rikki. Yleensä, kun on saanut tehdä jotain tuollaista, ei enää jatkossa ne rakennelmat niin kovasti vedä puoleensa.

Meillä on miehen kitara tuossa lattiatelineessa, eikä olla koskaan siirretty sitä pois lapsen ulottuvilta. O)llaan annettu lapsen kokeilla sitä, rämpyttää vähän jne. Isänsä soittaakin sitä lapsellemme melkein päivittäin ja samalla lapsi saa itsekin koskea kitaraan ja "soittaa" sitä. Luulen, että koska on saanut koskea kitaraan vapaasti, ei yritä hakata tai hajottaa sitä, kun tuossa telineessä on esillä. Joskus osoittaa kitaraa ja katsoo minua ja sanoo EI EI. JOtenkin tietää, että yksin siihen ei ole lupa kajota.JOs koskee kitaraan, en tee siitä isoa haloota, vaan kannan lapsen pois tekemään jotain muuta.

Meillä ei muutenkaan ole nostettu mitään tavaroita ylähyllyille (paitsi oikeasti lapselle vaaralliset tavarat). Kaikkea on saanut katsoa ja koskea. Ei edes vierailla mene vetelemään hyllyistä mitään alas, kun kotona on tavaraa, kirjoja ym hyllyissä, eikä ne siksi ehkä kovin lasta muuallakaan kiinnosta.

Kun lapsen antaa kokeilla häntä kiinnostavaa asiaa vanhemman läsnäollessa ja valvonnassa, kiinnostus tavaraa kohtaan hälvenee huomattavasti. Toista on sisareni lasten kanssa, sisko jankuttaa koko ajan älä tee sitä, älä tee tätä, ei ei ei, älä koske jne jne. LApset ihan silminnähden provosoituvat tilanteesta ja kahta kauheammin oikein tahallaan tekevät vastoin siskoni kieltoja.

aivan tahallaan ja tietoisesti tekee tuhoaan suutuksissaan. Niin vaan on ja ihan oikeasti meille voi tulla katsomaan, jos ei usko. Tai voisin ehkä videoida. Jos en rankaise mitenkään, siis tee mitään edes sano vihaisesti ei ja poista tilanteesta, mitäs se kertoo hänelle - voi tehdä ihan mitä haluaa, eikä mitään seuraamuksia.

Nythän tässä nimenomaan kehittyy syy-seuraus -suhde.

t. ap

joku jäähy on helpoin reitti, tosin ei tuo tajua sen ideaa. Eihän lapsi tuossa ole tuhma, vaan haluaa leikkiä osaamallaan tavalla.

Mä tekisin niin, että nostaisin pois ja ottaisin viereeni ja opettaisin kuinka palikkatorneja rakennetaan ja rikotaan.

Mutta kovin pitkälle ei riitä tuon ikäisellä muisti ymmärtämään syy-seuraussuhdetta. Jotkut 1-2-vuotiaat nyt vaan sattuvat olemaan kunnon termiitti-iässä.