Joskus tulee flashback exästä

No mitä se sulle teki?

Mun ex oli väkivaltainen ja mun pitäisi olla onnellinen että pääsin siitä. Kolme vuotta erosta ja edelleen joskus ikävä niitä hyviä hetkiä vaikkakin niitä oli loppupeleissä vähemmän kuin huonoja.

Kovasti tuntuu vielä mielessä pyörivän kun piti oikein aloitus hänen kunniakseen tehdä.

Tärkeää on kuitenkin myös osata itse katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä tulevaisuudessa toisin.

Muistetaan, että vaikka exiä on kaikilla ja maailma täynnä, tangoon tarvitaan aina kaksi.

Jokaiselta ihmiseltä on opittavaa, ja myös omaa kasvuaan ihmisenä on syytä tarkastella.

Oletko aina ollut tuollainen? Miten se onnistuu?

Oon itse sellainen että jään siihen suruun ja ikävään vaikka oikeasti pitäisi olla vihainen. Muistelen vaan niitä hyviä asioita.

Kerro neuvosto?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää on kuitenkin myös osata itse katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä tulevaisuudessa toisin.

 

Muistetaan, että vaikka exiä on kaikilla ja maailma täynnä, tangoon tarvitaan aina kaksi.

 

Jokaiselta ihmiseltä on opittavaa, ja myös omaa kasvuaan ihmisenä on syytä tarkastella.

Miten esim pettämistapauksissa? Kun toinen ensin valehtelee ja sit vaihtaa lennosta toiseen?

Ja useimmiten näillä tuleekin sit jossain vaiheessa ikävä sitä edellistä eli vika ei ollut ainakaan exässä ja itseasiassahan se oli ihan hiton hyvä kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää on kuitenkin myös osata itse katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä tulevaisuudessa toisin.

 

Muistetaan, että vaikka exiä on kaikilla ja maailma täynnä, tangoon tarvitaan aina kaksi.

 

Jokaiselta ihmiseltä on opittavaa, ja myös omaa kasvuaan ihmisenä on syytä tarkastella.

Sulla ei taida olla kokemusta narsisteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää on kuitenkin myös osata itse katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä tulevaisuudessa toisin.

 

Muistetaan, että vaikka exiä on kaikilla ja maailma täynnä, tangoon tarvitaan aina kaksi.

 

Jokaiselta ihmiseltä on opittavaa, ja myös omaa kasvuaan ihmisenä on syytä tarkastella.

Sulla ei taida olla kokemusta narsisteista?

Uskon että on. 

Mikä johti tähän suhteeseen? Uskon, että jos olisin "tehnyt kotiläksyni" aiemmin, ja puuttunut mm. huonoon itsetuntoon, en olisi päätynyt tällaisen ihmisen kanssa yhteen ylipäätäänkään. Eli juurisyy huono itsetunto ja yksinäisyyden pelko, myös tietysti häpeä epäonnistumisesta jne.

En voi vaikuttaa exääni, eikä minun pidä häneen keskittyä, mutta voin vaikuttaa siihen, mitä opin. 

Yllä muun muassa mitä jäi käteen.

Muuten toistan kaavan ja löydän itseni uudelleen samankaltaisesta tilanteesta.