Miten kiellän lasta lintsaamasta? Vai mitä pitäisi tehdä?

Itsekin kärsin lapsena tästä samasta asiasta, mutta olin liian kiltti lintsatakseni. Nyt jälkikäteen katson, että tunneilla kannatti silti olla. Ainakin kahdesta syystä:



1)

Töissäkin joutuu tekemään asioita, joiden perusteluja ei syystä tai toisesta tiedä/ymmärrä, myös hyväpalkkaisissa asiantuntija/johtotehtävissä (esim. istumaan tyhjän panttina tyhmissä palavereissa kiinnostuneen näköisenä). Tämä omiin ajatuksiin valppaanoloisena vaipumisen taito kannattaa opetella hyvissä ajoin.



2)

Sääntöjä pitää noudattaa, vaikka ne olisivat kuinka tyhmiä. Esimerkiksi monet autoilijat ovat sitä mieltä, että osaisivat ajaa ihan turvallisesti 100 km/h 80 km/h alueella. Ja ajavatkin, mutta samalla se haittaa liikenneturvallisuutta. Koululaisen pitää osallistua opetukseen oli se "hyödyllistä" tahi ei, sellaiset on säännöt.

vaikka ymmärrän häntä hyvin, mutta tunnit on pakollisia.



Annat tytön mukaan joka päivä lapun, johon hän pyytää läsnäolokuittauksen tunnin opettajalta. Sovti opettajan kanssa, että sen kuittauksen saa vasta tunnin loputtua.



Esittää sen sitten sinulle, ja sinä voit vielä netin ja skannauksen kautta varmistaa, että tyttö oli siellä.



Ostat jouluksi kunnon lahjan, ja kesäksi jotain, mistä tyttö tykkää.



Jos ei kuittauksia, tulee tietokonekieltoa ja arestia ja mitä muuta ilkeää keksitkään.



Piirrelkööt vaikka kukkasia siellä tunnilla, mutta sinne pitää mennä. Sulla on vanhempana velvollisuus ja lain määräämä pakko huolehtia siitä, että lapsesi on tunneilla. Muuten voit saada sinäkin seurauksia, ja lintsaamisesta laskee myös numerot. Tuntiosaaminen vaikuttaa tyttösi tuleviin koulutuksiin, keskiarvon kautta. Pelkät kiitettävät kokeista ei riitä. Jos haluaa huippulukioon tai vaikka lääkikseen, on koulu syytä hoitaa hyvin.



Noin se vaan menee.

"En suoraan sanottuna osaa perustella tytölle, miksi noilla tunneilla pitäisi käydä, kun kokeista tulee pelkkiä kiitettäviä ja muu ryhmä on niin paljon jäljessä, että on varmasti totta, että homma ei ole tytön kannalta mitenkään mielekästä."



Ainahan voit ottaa lapsen kotiopetukseen, jos lapsesi on niin lahjakas, että oppii ilman koulua.

Ei tule ikäviä rangaistuksia sitten.



Lapsellasi on minusta hieman outo asenne kouluun, jos mielummin napsii rangaistuksia kuin osallistuu opetukseen. Ei elämässä kaikki ole aina kivaa, joskus joutuu tekemään jotain vähemmän mieluisaakin.

Oletteko keskustelleet tilanteesta opon ja opettajien ja rehtorin kanssa? Varmaankin siitä kannattaisi aloittaa. En voi uskoa, etteikö koulu tulisi vastaan lahjakkaan oppilaan ollessa kyseessä, siis tarjoaisi vaikka lisämateriaalia opiskeluun. Toisaalta, jos osallistuu aktiivisesti tuntityöskentelyyn, ei ehkä olisi niin tylsää. (Jos vaan haukkuu ja arvostelee opetusta, ehkä on syytä opetella jotain toisia taitoja siinä sitten. Vaikka kärsivällisyyttä ja opettajan kunnioitusta.)

ei ole pelkkää koulumenestystä, vaan kykyä toimia ryhmässä ja sopeutua koulun sääntöihin.



Nämä taidot ovat tyttärelläsi pahasti hukassa ja se tulee johtamaan hankaluuksiin jatkossa.



Yhteys koulupsykologiin ja koulukuraattoriin olisi nyt paikallaan.



Toisena vaihtoehtona ap:lle tiedoksi, että Suomessa ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Jos et ole tyytyväinen tyttäresi koulun opetukseen, Suomessa peruskoulu tarjoaa jokaiselle yleissivistyksen, voit mainiosti ottaa tyttäresi pois koulusta ja järjestää itse opetuksen.



t. opettaja ja lahjakkaan, koulusta lintsaamattoman yläkoululaisen äiti

Hänen panoksensa tunnilla on osa yhdessä oppimista. Maailma ei pyöri kenenkään navan ympärillä.

Jos kuitenkin koululla pyörii? Eli miksei sinne tunnille voi ottaa kirjaa mukaan? Tai miksei näistä voi sopia opettajien kanssa erikseen, ammattikoulussa itse vaadin vapautukset ja osallistuin vain kokeisiin.





Peruskoulussa on toki vähän eri meno, mutta jotenkin se ylivertaisuus muihin nähden tulisi osoittaa, ja sitten pääsee pois. Mitäpä, jos tyttäresi ottaisi tavoitteeksi vastat jokaiseen kysymykseen tunnilla, ja täyttää kaikki tehtävät ulkomuistista hyvin mutta nopeasti. Mitä opettajat tekevät tämän jatkuessa?

Sen kun yrität saada ymmärtämään että se tunneilla käynti on pienimmän riesan tie. Itsekin lintsasin ihan älyttömästi yläasteella laiskuuden ja turhautumisen takia, mutta paljon vähemmällä olisi loppujen lopuksi päässyt vähentämällä poissaolot vaan muutamaan kertaan.



"Miksei tyttö voi mennä sinne tunnille Jos kuitenkin koululla pyörii? Eli miksei sinne tunnille voi ottaa kirjaa mukaan?"



Harva yläasteopettaja taitaa tykätä hyvää jos oppilas lueskelee jotain asiaan liittymätöntä tunnilla.

Kerro sille että jos se lintsaa tunneilta, siitä tulee vanhempana persettään eurolla myyvä kräckhuora, joka kuolee 27-vuotiaana sateisena päivänä tyhjien liima- ja maalipurkkien keskelle ojanpohjalle, jossa se on viettänyt viimeiset 12 vuotta surkeasta elämästään.

paitsi että en useinkaan jäänyt koululle palloilemaan, vaan menin esim läheiseen kirjastoon, kahvilaan, tms.



Oikeasti olen tyttäresi kanssa samaa mieltä. Koulussa on turha käydä, jollei siellä mitään opi. Kuitenkin nyt on niin, että tyttäresi sa ajälki-istuntoa, EIKÄ OLE OLLENKAAN SAMA; ISTUUKO HÄN TUNNILLA VAI JÄLKI-ISTUNNOSSA: tunnin aikana hän ei kuitenkaan voisi tehdä mitään järkevää, kunhan istuskelisi siellä koululla jossain. Jälki-istunto taas on kulupäivän ulkopuolella, jolloin hän voisi käyttää aikansa miten haluaa: myös johonkin omalta kannaltaan järkevään. Vaikkapa harrastukseen, liikuntaan, kiinnostavampien kirjojen lukemiseen, kaverien kanssa olemiseen jne.



Toiseksi kannattaisi keskustella aineenopettajien ja rehtorin kanssa, siitä, mitä opettajien pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Biologian opettajan lisätehtävä-ajatus on sinänsä ihan viisas, että jotkut oppilaat yksinkertaisesti oppivat paremmin tekemällä ja lukemalla itse kuin seuraamalla ulkkopuolelta annettua opetusta. Heille tuollaisesta systeemistä oliish yötyä, vaikka sen aikaansaamat numerot eivät olisi kuin seiskoja - nekin olisivat parempia ja syvemmin opittuja kuin "tunnilla luokassa" opiskellut.



Toisaalta tyttö pitäisi myös saada ymmärtämään, että koulunkäynnissä kuten työssäkän ei vaan aina ole kyse todellisesta tekemiestä eikä oppimisesta: hän tulee vielä yhden jos toisenkin kerran istumaan jossain pelkän silmänlumeen vuoksi. Maailma vaan on sellaista, ja vaikka se tuntuu järjettömältä, siinä on kuitenkin oma järkensä. Se järki liittyy siihen, että pelkkien tulosten lisäksi koulu- ja työympäristöissä myös kommunikaatiolla ja ihmissuhteilla on väliä, sillä etttä kohdataan, puhutaan naamatusten, ja NÄYTETÄÄN toiselle, että "joojoo, mä hoidan tän kyllä" ja "arvostan teidänkin työtänne" ja ennen kaikkea että "me olemme ymmärtäneet toisemme". Ne ovat kaikki asioita, jotka eivät tule esiin pelkästä lopputuloksesta - tehdystä työstä tai opitusta asiasta, ja joita ei riitä se, että ne sanoo kerran ääneen, vaan ne täytyy jatkvasti naamatusten kansssakäymisessä osoittaa. Sitä taas ei ole, jollei ole paikalla. Siksi se on tärkeää, vaikkei sillä olekaan lahjakkaiden ihmisten kohdalla mitään tekemistä opitun asian määrän tai syvyyden tai tehdyn työn kanssa.