Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi aina ihmisille sanotaan että "opettele olemaan yksin ja onnellinen"
15.04.2026 |
Että ei voi laittaa onneaan toisen niskoille. Että pitää osata tehdä itsensä onnelliseksi. Mitä jos jotkut ei osaa?? Ja tarvitsee siihen toisen ihmisen ja tykkää läheisyydestä yms?
Kommentit (52)
Siksi sanotaan, koska suurin osa parisuhteista on kauheaa kuraa. Vain muutama prosentti osaa pitää suhteensa ja välinsä asiallisina hyvinä vuosikymmeniä. Aina tulee jotain skismaa, mielensäpahoittamista sun muuta. Yksin on niin helppo olla. Saat päättää kaikista asioistasi ja kukaan ei hengitä niskaan tai määräile. Kun tottuu yksinelämisen ihanuuteen, on kyllä tosi iso kynnys edes harkita suhdetta.
T. N47 (16 vuotta avioliitossa, jonka jälkeen 5 vuotta sinkkuna ja yhä jatkuu...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppoa olla onnellinen. Haet kuorman Alkosta ja sitten vain istahdat netin ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain yli-individualistinen kulttuuri. Olen itsekin introvertti, mutta minusta on outoa, että ihmisten pitäisi pärjätä täysin yksin.
Pärjääminen ei ole sama asia. Me kaikki tarvitsemme apua joskus johonkin.
Skitsofreenikon ei koskaan tarvitse olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Siksi sanotaan, koska suurin osa parisuhteista on kauheaa kuraa. Vain muutama prosentti osaa pitää suhteensa ja välinsä asiallisina hyvinä vuosikymmeniä. Aina tulee jotain skismaa, mielensäpahoittamista sun muuta. Yksin on niin helppo olla. Saat päättää kaikista asioistasi ja kukaan ei hengitä niskaan tai määräile. Kun tottuu yksinelämisen ihanuuteen, on kyllä tosi iso kynnys edes harkita suhdetta.
T. N47 (16 vuotta avioliitossa, jonka jälkeen 5 vuotta sinkkuna ja yhä jatkuu...)
no ehkä kaikki parisuhteet ei ole kuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi sanotaan, koska suurin osa parisuhteista on kauheaa kuraa. Vain muutama prosentti osaa pitää suhteensa ja välinsä asiallisina hyvinä vuosikymmeniä. Aina tulee jotain skismaa, mielensäpahoittamista sun muuta. Yksin on niin helppo olla. Saat päättää kaikista asioistasi ja kukaan ei hengitä niskaan tai määräile. Kun tottuu yksinelämisen ihanuuteen, on kyllä tosi iso kynnys edes harkita suhdetta.
T. N47 (16 vuotta avioliitossa, jonka jälkeen 5 vuotta sinkkuna ja yhä jatkuu...)
Olin äärettömän onneton ollessani yksin kolmekymppiseksi asti. Suhteessa on paljon parempi olla. Toki lähipiirin ja lasten puute vaikuttaa asiaan myös.
Pelkurit ja laiskurit ei ole onnellisia. Ovat katkeria, kateellisia, marttyyreitä ja aikaansaamattomia nahjuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inseleiden vikinä on musiikkia naisten korville.
Sanon aina, että mulle yksinolo on vaihtoehto. Tarkoittaa sitä, että elän myös sinkkuna mielekästä ja hyvää elämää ja teen niitä asioita, joita haluan, enkä anna sinkkuuden estää mitään, tai siis että tarvitsisin miehen toteuttaakseni niitä. En etsi parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä, koska olen tyytyväinen elämääni sinkkunakin.
Olin lasten isän kanssa 27 vuotta ja sen jälkeen seurustelin 4,5 vuotta, nyt ollut sinkkuna 8kk, enkä kaipaa parisuhdetta mitenkään. Opin, ettei mies pysty tarjoamaan mitään, mitä ilman en olisi onnellinen.
Ryntäilemällä suhteesta toiseen ei käsittele, mikä meni pieleen päättyneessä suhteessa, enkä nyt tarkoita (vain) exän syyttelyä siitä, tästä ja tosta, vaan itsemme tutkimista ja siitä oppimista. Itsetuntemuksen määrää parisuhteessa ei voi korostaa liikaa. Toiset ryntäilevät suhteesta toiseen kuplivan tunteen perässä, vaikka lopulta onni löytyy itsestämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin me tänne tullaan ja yksin lähdetään. Läheisriippuvuus tekee sairaaksi. Ihmisten seurasta voi nauttia ilman takertumisen pakkoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi sanotaan, koska suurin osa parisuhteista on kauheaa kuraa. Vain muutama prosentti osaa pitää suhteensa ja välinsä asiallisina hyvinä vuosikymmeniä. Aina tulee jotain skismaa, mielensäpahoittamista sun muuta. Yksin on niin helppo olla. Saat päättää kaikista asioistasi ja kukaan ei hengitä niskaan tai määräile. Kun tottuu yksinelämisen ihanuuteen, on kyllä tosi iso kynnys edes harkita suhdetta.
T. N47 (16 vuotta avioliitossa, jonka jälkeen 5 vuotta sinkkuna ja yhä jatkuu...)
no ehkä kaikki parisuhteet ei ole kuraa?
Ei kukaan ole niin väittänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut sen niin, että jos ihminen kykenee olemaan yksin ja onnellinen. Hän pystyy myös olemaan onnellinen parisuhteessa. Ihminen joka tarvitsee onneen toisen ihmisen, on lopulta aika onnettomassa tilanteessa.
No sitten kannattaisi opetella olemaan onnellinen yksin. Sitten kun ymmärrät ettet todellisuudessa tarvitse siihen toista ihmistä, olet oppinut jotakin. Mutta tämä vaatii monilta rajua itsetutkiskelua, joten useimmat antavat periksi ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni "vieroitetaan" liian aikaisin, eli potkaistaan kotoa liian nuorina. Kaikki eivät ole välttämättä vielä valmiita elämään 18-vuotiaana yksin. Itse opin vasta 25-vuotiaana. Sitä ennen elin suosiolla kommuuneissa. Se oli ihan hyvä siirtymä lapsuuden kodin ja täysin oman kodin välillä.
Voisiko tuo perustua siihen, että onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on kiinnostavampi kuin onneton ja elämäänsä tyytymätön ja siten on helpompi löytää itselleen puolisokin?
Ei minulle ole kertaakaan noin sanottu!
Miks sinä kuspää täällä aina valehtelet? Ei varmasti aina sanota.
Muutama kavereistani on läheisriippuvaisia. Suhde toisensa perään. Pakko olla joku, joten lähtevät suhteeseen ensimmäisen, joka lähtee kelkkaan, kanssa. Kohta tapellaan ja erotaan. Ja sama uudestaan....
Moni perheellinen joutuu sopeutumaan siihen, ettei omaa aikaa ole ikinä. Se on ihan yhtä kamalaa kuin yksinäisyyskin.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on vain yli-individualistinen kulttuuri. Olen itsekin introvertti, mutta minusta on outoa, että ihmisten pitäisi pärjätä täysin yksin.