Miksi aina ihmisille sanotaan että "opettele olemaan yksin ja onnellinen"

Vierailija kirjoitti:

Sanon aina, että mulle yksinolo on vaihtoehto. Tarkoittaa sitä, että elän myös sinkkuna mielekästä ja hyvää elämää ja teen niitä asioita, joita haluan, enkä anna sinkkuuden estää mitään, tai siis että tarvitsisin miehen toteuttaakseni niitä. En etsi parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä, koska olen tyytyväinen elämääni sinkkunakin. 

 

Olin lasten isän kanssa 27 vuotta ja sen jälkeen seurustelin 4,5 vuotta, nyt ollut sinkkuna 8kk, enkä kaipaa parisuhdetta mitenkään. Opin, ettei mies pysty tarjoamaan mitään, mitä ilman en olisi onnellinen. 

 

Ryntäilemällä suhteesta toiseen ei käsittele, mikä meni pieleen päättyneessä suhteessa, enkä nyt tarkoita (vain) exän syyttelyä siitä, tästä ja tosta, vaan itsemme tutkimista ja siitä oppimista. Itsetuntemuksen määrää parisuhteessa ei voi korostaa liikaa. Toiset ryntäilevät suhteesta toiseen kuplivan tunteen perässä, vaikka lopulta onni löytyy itsestämme. 

Ei eläkeläisen kuulukaan kaivata mitään, onni löytyy kukkapenkistä 

Yksin on helpointa.

Vierailija kirjoitti:

Sanon aina, että mulle yksinolo on vaihtoehto. Tarkoittaa sitä, että elän myös sinkkuna mielekästä ja hyvää elämää ja teen niitä asioita, joita haluan, enkä anna sinkkuuden estää mitään, tai siis että tarvitsisin miehen toteuttaakseni niitä. En etsi parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä, koska olen tyytyväinen elämääni sinkkunakin. 

 

Olin lasten isän kanssa 27 vuotta ja sen jälkeen seurustelin 4,5 vuotta, nyt ollut sinkkuna 8kk, enkä kaipaa parisuhdetta mitenkään. Opin, ettei mies pysty tarjoamaan mitään, mitä ilman en olisi onnellinen. 

 

Ryntäilemällä suhteesta toiseen ei käsittele, mikä meni pieleen päättyneessä suhteessa, enkä nyt tarkoita (vain) exän syyttelyä siitä, tästä ja tosta, vaan itsemme tutkimista ja siitä oppimista. Itsetuntemuksen määrää parisuhteessa ei voi korostaa liikaa. Toiset ryntäilevät suhteesta toiseen kuplivan tunteen perässä, vaikka lopulta onni löytyy itsestämme. 

Sinä olet sentään saanut kokeilla kaikkea.

Minä olen ollut 40v yksin ja en ole oppinut olemaan. Elämä on surkeaa. M40

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut sen niin, että jos ihminen kykenee olemaan yksin ja onnellinen. Hän pystyy myös olemaan onnellinen parisuhteessa. Ihminen joka tarvitsee onneen toisen ihmisen, on lopulta aika onnettomassa tilanteessa. 

Voiko olla onnellinen jos antaa oman onnellisuutensa toisen tehtäväksi? Ei. 

Sekava aloitus, en ihan saanut ajatuksesta kiinni, mutta vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi. Rakastuneen alkuhuuma toki poikkeus mutta se ei kauaa kestä. Älä etsi onnea toisesta ihmisestä, opettele tekemään itse itsesi onnelliseksi. Vasta sitten pystyt kunnolliseen parisuhteeseen etkä vaadi toiselta mahdottomia.

Olen onnellinen yksin. Kokeilli kahta parisuhdetta jotka vaan alkoi ahdistamaan.  En syytä niitä miehiä . Tarvitsen vaan itselleni niin paljon tilaa ja vapautta.  Aahh...ihanaa olla itsensä herra. 💃💃💃💃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon aina, että mulle yksinolo on vaihtoehto. Tarkoittaa sitä, että elän myös sinkkuna mielekästä ja hyvää elämää ja teen niitä asioita, joita haluan, enkä anna sinkkuuden estää mitään, tai siis että tarvitsisin miehen toteuttaakseni niitä. En etsi parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä, koska olen tyytyväinen elämääni sinkkunakin. 

 

Olin lasten isän kanssa 27 vuotta ja sen jälkeen seurustelin 4,5 vuotta, nyt ollut sinkkuna 8kk, enkä kaipaa parisuhdetta mitenkään. Opin, ettei mies pysty tarjoamaan mitään, mitä ilman en olisi onnellinen. 

 

Ryntäilemällä suhteesta toiseen ei käsittele, mikä meni pieleen päättyneessä suhteessa, enkä nyt tarkoita (vain) exän syyttelyä siitä, tästä ja tosta, vaan itsemme tutkimista ja siitä oppimista. Itsetuntemuksen määrää parisuhteessa ei voi korostaa liikaa. Toiset ryntäilevät suhteesta toiseen kuplivan tunteen perässä, vaikka lopulta onni löytyy itsestämme. 

Ei eläkeläisen kuulukaan kaivata mitään, onni löytyy kukkapenkistä 

Jos musta puhut, niin alimpaan eläkeikään yli 10 vuotta vielä. Nuorin lapsikin vielä kotona. 

Mutta kyllä, onni löytyy myös oman talon kukkapenkistä. Tänäänkin istuin koko päivän omalla pihallani ja nautin auringosta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen yksin. Kokeilli kahta parisuhdetta jotka vaan alkoi ahdistamaan.  En syytä niitä miehiä . Tarvitsen vaan itselleni niin paljon tilaa ja vapautta.  Aahh...ihanaa olla itsensä herra. 💃💃💃💃

Kun löytää itsekseen olemisen onnen ja vapauden, ajatuskin parisuhteesta voi ahdistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut sen niin, että jos ihminen kykenee olemaan yksin ja onnellinen. Hän pystyy myös olemaan onnellinen parisuhteessa. Ihminen joka tarvitsee onneen toisen ihmisen, on lopulta aika onnettomassa tilanteessa. 

Ihmisen täytyy tuoda itsensä suhteeseen ja vaikeaa on tuoda, jos ei tiedä kuka on ja mistä pitää. Näitä asioita on monen taas vaikea muiden seurassa pohtia, koska silloin yleensä vain apinoidaan muita. 

Kun opit olemaan yksin ja pärjäämään elämässä ja jopa viihtymään niin, etkä koe pakolliseksi tarpeeksi löytää vierellesi kumppania, niin uskon vakaasti, että silloin teet paremman päätöksen siitä, kenen kanssa sitten lähdetkään tulevaisuutta rakentamaan.

Jos olen omassa seurassani, olen yksin. Jos kärsin omassa seurassani, olen yksinäinen. Miksi vaatisin toista ihmistä yksinäisyyteni keskelle korjaamaan jotain minkä olisi vain voinut antaa olla nousematta? Ja jos huomaan että yksinäisyys on noussut huomaamatta ja nyt huomaan kärsiväni yksinäisyydessäni, enkö voi vain yrittää lopettaa omaa yksityistä kärsimistäni omin neuvoineni - kuka muu sen osaa siinä hetkessä ellen itse? Toisen ihmisen alistaminen hommaan minkä voisin itsekin tehdä? Ja eikö Jeesus sanonut että autuaita ovat yksinäiset? Olkaa yksi päivä ja yksi yö yksinänne ja katsokaa kuuta, tähtiä ja taivasta ja miettikää miten ne vain ovat ja eivät valittele vaan kestävät kaiken mystisen hiljaisuuden vallitessa.

Vierailija kirjoitti:

Sekava aloitus, en ihan saanut ajatuksesta kiinni, mutta vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi. Rakastuneen alkuhuuma toki poikkeus mutta se ei kauaa kestä. Älä etsi onnea toisesta ihmisestä, opettele tekemään itse itsesi onnelliseksi. Vasta sitten pystyt kunnolliseen parisuhteeseen etkä vaadi toiselta mahdottomia.

Juuri näin, mielestäni sulla on hyvä lähtökohta. Ja kun on itse onnellinen, pärjää yksin, itsenäinenkin, on parisuhteessa puhtaasti sen takia, että haluaa olla sen toisen kanssa. Ei sen takia, että tarvitsee toista. 

Ihminen joka viihtyy omissa nahoissaan, tietää mistä tykkää, tuntee arvonsa (siis millaisia asioita arvostaa ja millaista elämää haluaa elää) ja omat rajansa, on useimmiten myös onnellinen. Hän ei tarvitse muuta, ja hakee puolisoa rehellisin, avoimin kortin. 

Ihminen joka tarvitsee "vain jonkun" ei aina tunne itseään, ei osaa siten työstää omia puutteitaan eikä tiedä minne on menossa. On puolisona vaikea, epäluotettavakin. Odottaa ehkä suhteen täyttävän jokaisen tarpeen, jota ei osaa itse täyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut sen niin, että jos ihminen kykenee olemaan yksin ja onnellinen. Hän pystyy myös olemaan onnellinen parisuhteessa. Ihminen joka tarvitsee onneen toisen ihmisen, on lopulta aika onnettomassa tilanteessa. 

Voiko olla onnellinen jos antaa oman onnellisuutensa toisen tehtäväksi? Ei. 

Tällainen pähkäily on aika typerää, koska lähtökohtaisesti ihminen on sosiaalinen eläin ja voi surkeasti yksinäisenä. Tietysti jotain luonnonoikkuja on aina olemassa, mutta pääsääntöisesti ihminen tarvitsee oman sosiaalisen lokeronsa, yleensä perheensä tai tiiviit ystävyyssuhteet, ollakseen aidosti onnellinen. Toki yksinäisenä voi pärjätä ja olo aivan ok, mutta se ei tarkoita vielä aitoa onnellisuutta. 

Jostain kumman syystä tuo(kin) vaatimus koskee vain heitä jotka ei ole parisuhteessa. Parisuhteessa elävistä suurin osa ei osaa elää yksin eikä ole onnellinen yksin, mutta se ei haittaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut sen niin, että jos ihminen kykenee olemaan yksin ja onnellinen. Hän pystyy myös olemaan onnellinen parisuhteessa. Ihminen joka tarvitsee onneen toisen ihmisen, on lopulta aika onnettomassa tilanteessa. 

Voiko olla onnellinen jos antaa oman onnellisuutensa toisen tehtäväksi? Ei. 

Tällainen pähkäily on aika typerää, koska lähtökohtaisesti ihminen on sosiaalinen eläin ja voi surkeasti yksinäisenä. Tietysti jotain luonnonoikkuja on aina olemassa, mutta pääsääntöisesti ihminen tarvitsee oman sosiaalisen lokeronsa, yleensä perheensä tai tiiviit ystävyyssuhteet, ollakseen aidosti onnellinen. Toki yksinäisenä voi pärjätä ja olo aivan ok, mutta se ei tarkoita vielä aitoa onnellisuutta. 

Miten paljon niitä sosiaalisia lokeroita pitää olla? Monella on jo työyhteisö, harrastukset, ystävät. Ei kaikki tarvitse sinne sohvalle jotain möllöttämään. Moni haluaa kotona vain levätä. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä tuo(kin) vaatimus koskee vain heitä jotka ei ole parisuhteessa. Parisuhteessa elävistä suurin osa ei osaa elää yksin eikä ole onnellinen yksin, mutta se ei haittaa mitään.

Heijastaahan läheisriippuvuus parisuhteeseen monia ongelmia. Mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa. Moni jää jopa väkivaltaiseen suhteeseen vain sen takia, ettei osaa olla yksin. Siinä voi lopulta mennä henki. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä tuo(kin) vaatimus koskee vain heitä jotka ei ole parisuhteessa. Parisuhteessa elävistä suurin osa ei osaa elää yksin eikä ole onnellinen yksin, mutta se ei haittaa mitään.

Eikä siis ole koskaan osannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut sen niin, että jos ihminen kykenee olemaan yksin ja onnellinen. Hän pystyy myös olemaan onnellinen parisuhteessa. Ihminen joka tarvitsee onneen toisen ihmisen, on lopulta aika onnettomassa tilanteessa. 

Voiko olla onnellinen jos antaa oman onnellisuutensa toisen tehtäväksi? Ei. 

Tällainen pähkäily on aika typerää, koska lähtökohtaisesti ihminen on sosiaalinen eläin ja voi surkeasti yksinäisenä. Tietysti jotain luonnonoikkuja on aina olemassa, mutta pääsääntöisesti ihminen tarvitsee oman sosiaalisen lokeronsa, yleensä perheensä tai tiiviit ystävyyssuhteet, ollakseen aidosti onnellinen. Toki yksinäisenä voi pärjätä ja olo aivan ok, mutta se ei tarkoita vielä aitoa onnellisuutta. 

Miten paljon niitä sosiaalisia lokeroita pitää olla? Monella on jo työyhteisö, harrastukset, ystävät. Ei kaikki tarvitse sinne sohvalle jotain möllöttämään. Moni haluaa kotona vain levätä. 

juuri näin! introverttiä asiakaspalvelua tekevänä päivän paras hetki on, kun pääsee kotiin, jossa on vain oma rauha ja hiljaisuus <3

^introverttinä