Miksi aina ihmisille sanotaan että "opettele olemaan yksin ja onnellinen"

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Voisiko tuo perustua siihen,  että onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on kiinnostavampi kuin onneton ja elämäänsä tyytymätön ja siten on helpompi löytää itselleen puolisokin?

Sinä olet mielestäni viisas nainen.

Mitä enemmän ajattelee, tylsistyttää itsensä ja muut kuoliaaksi.

Sitä pitää etsiä kiinnostuksia ja henkistymistä. Ja kaukaakin voi kommunikoida. Jos löytää jonkun, ehkä plussaa.

Eihän tuota sanota kuin miehille. Kun miehet on itse vastuussa onnellisuudestaan mutta samaan aikaan miehet on vastuussa naisten onnellisuudesta koska miesten KUULUU tehdä kaikkensa naisten onnellisuuden eteen

Eipä ole kukaan koskaan sanonut noin.

Vierailija kirjoitti:

Muutama kavereistani on läheisriippuvaisia. Suhde toisensa perään. Pakko olla joku, joten lähtevät suhteeseen ensimmäisen, joka lähtee kelkkaan, kanssa. Kohta tapellaan ja erotaan. Ja sama uudestaan.... 

Ei läheisriippuvaisuus tarkoita tuota. Se on riippuvuutta päihderiippuvaisesta puolisosta. Aivan eri dynamiikka sellaisissa suhteissa.

Mutta joo, sellaisia valheita heitellään ilmaan, että pitäisi rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita (kertojasta ja tilanteesta sit riippuu, mitä ikinä se tarkoittaakaan) ja että pitäisi osata olla, elää ja asua myös yksin. Ihan hyvä sinänsä jokaisen kokeilla rakastaa itseään ja elää yksin, mutta ei kannata kuvitella, että tuollaisia heittoja harrastavat olisivat mitenkään aidosti sun puolella.

Miksi aina sanotaan että on läheisriippuvainen jos tykkää olla parisuhteessa ja viihtyy toisen kanssa eikä yksin? Esim kyllä mä vietin koko nuoruuden yksin, mutta olin yksinäinen mutta silti pärjäsin vaikka olin surullinen. Ja silloin toivon jo parisuhdetta ja että löydän sen oikean henkilön. Niin tekeekö tää nyt musta läheisriippuvaisen, että en ollut täysin onnellinen sinkkuna? Ja olen nyt onnellisempi parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yli-individualistinen kulttuuri. Olen itsekin introvertti, mutta minusta on outoa, että ihmisten pitäisi pärjätä täysin yksin.

Nämä on kaksi eri asiaa.

Tarvitsemme toisiamme, todellakin! Silti omaa onnea ei voi sälyttää muiden niskoille, eli jokaisen tulee itse tutustua itseensä ja mitä elämältään haluaa. Sitten voi olla onnellinen yhteydessäkin, toisin kuin vaikkapa läheisriippuvaisena.

Parisuhteessakin voi kokea lähes kokoaikaista yksinäisyyttä. Joten se ei ole taikatemppu kaikille yksinäisyyden poistamiseksi. Niille, jotka tarvitsee sosiaalisuutta ja vuorovaikutusta ja siksi siihen hakeutuu. Toiset ei kaipaa niinkään (introvertit). Joten parisuhteessa ongelma voi olla jopa täysin päinvastainen. Hämmästyttävää kyllä, niin joskus hyvin harvoin ja satunnaisesti, voi itrokin kokea yksinäisyydentunnetta parisuhteessa, kun kumppani on ekstro, ja todellakin toteuttaa sen sosiaalisuutensa loppuun asti muiden kanssa. Empiriaa. Jos erottaisiin, niin tuskin kummankaan yksinäisyydenmäärä/-tunteet lisääntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessakin voi kokea lähes kokoaikaista yksinäisyyttä. Joten se ei ole taikatemppu kaikille yksinäisyyden poistamiseksi. Niille, jotka tarvitsee sosiaalisuutta ja vuorovaikutusta ja siksi siihen hakeutuu. Toiset ei kaipaa niinkään (introvertit). Joten parisuhteessa ongelma voi olla jopa täysin päinvastainen. Hämmästyttävää kyllä, niin joskus hyvin harvoin ja satunnaisesti, voi itrokin kokea yksinäisyydentunnetta parisuhteessa, kun kumppani on ekstro, ja todellakin toteuttaa sen sosiaalisuutensa loppuun asti muiden kanssa. Empiriaa. Jos erottaisiin, niin tuskin kummankaan yksinäisyydenmäärä/-tunteet lisääntyisi.

Tarkoittaa muka introvertteys ettei kaipaa vuorovaikutusta? Itse ainakin kaipaan just sitä henkistä yhteyttä yhteen ihmiseen

En tartte naista kuin panemiseen, muuten pärjään aivan hyvin itekseni. Onneksi on naisia jonoksi.

M55

Huonon kumppanin kanssa voi tuntea olevansa enemmän yksin kuin jos olisi täysin yksin. Voi olla esim. yksin väkivaltaista miestä vastaan, jota samanmieliset kaverit tukevat. Tai jos on yksin narsistin kanssa. Lopulta täällä ollaan kaikki aika yksin, tarinat vain vaihtelevat, miten siihen ollaan ajauduttu. Joku vieraantuu puolisostaan, toinen pettää puolisoaan selän takana ja esittää onnellista perheenisää tai -äitiä, kolmas ei muka suostu samaan ja joko ketjusuhteilee tai kertakäyttää miehiä tai naisia. Onnelliset parisuhteet ovat lopulta aika harvassa.