Tuleeko karenssi...

Eli ihmisen oletetaan pilaavan elämänsä jonkun paskan työn takia ja jopa luopuvan lapsistaan - koska lapsethan otetaan huostaan, jos heidän kanssaan yrittää asua kadulla.



Omituista, ettei elämäntilanteista johtuvia syitä huomioida, kun kuitenkin esim. terveydellisistä syistä ilmeisesti saa kuitenkin erota...?



Esimerkki: perhe asuu Helsingissä, maksaa vuokraa 1200 euroa. Käteen jää minimaalinen summa rahaa. Toinen vanhemmista äitiyslomalla, toinen puhelinmyyjänä joka saa vain muutaman satasen. Sossun maksamasta toimeentulotuesta jää liian vähän käyttöön, koska perusosastakin menee osa vuokraan. Perhe on jonottanut halvempaa asuntoa kaupungilta vuosikausia. Perheen ravitsemus on huonoa rahattomuuden takia, usein nähdään nälkää, terveellisestä ruuasta joudutaan tinkimään. Taloudellinen ahdinko, jatkuva puute ja nälkä aiheuttavat sen, että koko perhe oireilee. Vanhemmat ovat stressaantuneita, lapset ahdistuneita. Vanhemmille on alkanut tulla itsetuhoisia ongelmia.



Perhe saisi halvemman asunnon toiselta paikkakunnalta, jolloin rahaa jäisi enemmän käyttöön, koska asunto ei olisi ylihintainen. Siellä he voisivat vihdoin elää normaalia elämää, syödä riittävästi ja terveellisesti, perusasioista ei tarvitsisi tinkiä. Kaikkien perheenjäsenten henkinen ja fyysinen hyvinvointi paranisi. Uudella paikkakunnalla vanhemmat olisivat toki ainakin aluksi työttömiä, mutta silti perhe voisi paremmin - ja mahdollisesti myöhemmin kumpikni voisi työllistyä.



Mutta perhe ei voi muuttaa, koska kaikille täysin yhdentekevä puhelinmyynti estää sen - toisen vanhemman työn takia joudutaan uhraamaan koko perheen hyvinvointi. Lopulta työssäkäyvä vanhempi, se puhelinmyyjä, tekee itsemurhan. Muu perhe on vapaa muuttamaan, mutta katkeroituvat yhteiskunnalle, koska jokainen tietää kyllä, että turha ja huonopalkkainen työ, epäinhimilliset elinolosuhteet ja työkkärin kyykyttäminen ajoivat vanhemman kuolemaan.



Kärjistetty esimerkki, mutta voisi olla tottakin.

Eli ihmisen oletetaan pilaavan elämänsä jonkun paskan työn takia ja jopa luopuvan lapsistaan - koska lapsethan otetaan huostaan, jos heidän kanssaan yrittää asua kadulla. Omituista, ettei elämäntilanteista johtuvia syitä huomioida, kun kuitenkin esim. terveydellisistä syistä ilmeisesti saa kuitenkin erota...? Esimerkki: perhe asuu Helsingissä, maksaa vuokraa 1200 euroa. Käteen jää minimaalinen summa rahaa. Toinen vanhemmista äitiyslomalla, toinen puhelinmyyjänä joka saa vain muutaman satasen. Sossun maksamasta toimeentulotuesta jää liian vähän käyttöön, koska perusosastakin menee osa vuokraan. Perhe on jonottanut halvempaa asuntoa kaupungilta vuosikausia. Perheen ravitsemus on huonoa rahattomuuden takia, usein nähdään nälkää, terveellisestä ruuasta joudutaan tinkimään. Taloudellinen ahdinko, jatkuva puute ja nälkä aiheuttavat sen, että koko perhe oireilee. Vanhemmat ovat stressaantuneita, lapset ahdistuneita. Vanhemmille on alkanut tulla itsetuhoisia ongelmia. Perhe saisi halvemman asunnon toiselta paikkakunnalta, jolloin rahaa jäisi enemmän käyttöön, koska asunto ei olisi ylihintainen. Siellä he voisivat vihdoin elää normaalia elämää, syödä riittävästi ja terveellisesti, perusasioista ei tarvitsisi tinkiä. Kaikkien perheenjäsenten henkinen ja fyysinen hyvinvointi paranisi. Uudella paikkakunnalla vanhemmat olisivat toki ainakin aluksi työttömiä, mutta silti perhe voisi paremmin - ja mahdollisesti myöhemmin kumpikni voisi työllistyä. Mutta perhe ei voi muuttaa, koska kaikille täysin yhdentekevä puhelinmyynti estää sen - toisen vanhemman työn takia joudutaan uhraamaan koko perheen hyvinvointi. Lopulta työssäkäyvä vanhempi, se puhelinmyyjä, tekee itsemurhan. Muu perhe on vapaa muuttamaan, mutta katkeroituvat yhteiskunnalle, koska jokainen tietää kyllä, että turha ja huonopalkkainen työ, epäinhimilliset elinolosuhteet ja työkkärin kyykyttäminen ajoivat vanhemman kuolemaan. Kärjistetty esimerkki, mutta voisi olla tottakin.

Jos asuu Helsingissä sossun asiakkaana, toisella puhelinmyyntityö ja toinen äitiyslomalla, niin sille puhelinmyyjälle löytyy samaa työtä melkein mistä tahansa kaupungista.

Eli missä ihmeessä tässä on ongelma? Ei tule mitään karenssia, jos menee toiseen työhön.

ja menee töihin siellä. Osa taas hankkii uuden asunnon, jos jää asunnottomaksi.

Aika moni meistä etsii uudelta paikkakunnalta töitä ja menee töihin siellä. Osa taas hankkii uuden asunnon, jos jää asunnottomaksi.

jos sitä uutta työtä ei heti ole. Ja Helsingissä asuntoa ei niin vaan "hankita", jos on melko varaton ihminen. Edes asunnoton perhe ei välttämättä saa ihan heti kaupungiltakaan kämppää.

Jos toiselta kaupungilta löytäisi kodin halvemmalla, niin tyhmäähän se olisi, ettei voisi muuttaa. Se puhelinmyynti-esimerkkini oli tarkoitus kuvastaa huonosti palkattua, tekijälleen turhaa työtä, joka ei elätä. Voisi se tietysti jokin muukin olla. Mutta oletetaan, että tiedossa ei ihan heti olisi uutta työtä - tuntuu tyhmältä, että yhteiskunta olettaa ihmisen mieluummin pilaavan oman ja perheensä elämän kuin eroavan kannattamattomasta työstä!

Aika moni meistä etsii uudelta paikkakunnalta töitä ja menee töihin siellä. Osa taas hankkii uuden asunnon, jos jää asunnottomaksi.

jos sitä uutta työtä ei heti ole. Ja Helsingissä asuntoa ei niin vaan "hankita", jos on melko varaton ihminen. Edes asunnoton perhe ei välttämättä saa ihan heti kaupungiltakaan kämppää. Jos toiselta kaupungilta löytäisi kodin halvemmalla, niin tyhmäähän se olisi, ettei voisi muuttaa. Se puhelinmyynti-esimerkkini oli tarkoitus kuvastaa huonosti palkattua, tekijälleen turhaa työtä, joka ei elätä. Voisi se tietysti jokin muukin olla. Mutta oletetaan, että tiedossa ei ihan heti olisi uutta työtä - tuntuu tyhmältä, että yhteiskunta olettaa ihmisen mieluummin pilaavan oman ja perheensä elämän kuin eroavan kannattamattomasta työstä!

Asunnosta pitää lähteä 6 kk kuluttua. Siinä on 6 kk aikaa etsiä uusi asunto samalta paikkakunnalta tai uusi asunto ja työpaikka muualta.

Kukaan ei kiellä muuttamasta toiselle paikkakunnalle. Ei ihmisen elämä mene siitä pilalle, että joutuu kantamaan vastuun omista teoistaan.

Ei vaan yhteiskunta olettaa, että ihminen kantaa vastuun elämästään

Asunnosta pitää lähteä 6 kk kuluttua. Siinä on 6 kk aikaa etsiä uusi asunto samalta paikkakunnalta tai uusi asunto ja työpaikka muualta.

Kukaan ei kiellä muuttamasta toiselle paikkakunnalle. Ei ihmisen elämä mene siitä pilalle, että joutuu kantamaan vastuun omista teoistaan.

Tuossa (onneksi hypoteettisessa) esimerkissäni minusta olisi vastuullisempaa muuttaa toiselle paikkanullalle, vaikka työttömänä. Onko ihmisen tärkein vastuu se, että "ei ole työtön"? Ihmisellä on vastuu myös läheisistään ja varsinkni lapsistaan. Jos vanhemman palkka on niin huono, että lapsi joutuu näkemään nälkää, on vastuullisempaa olla vaikka työtön, jos toisella paikkakunnalla asuessa raha riittää ruokaankin.

Asuntoa ei todellakaan välttämättä saa Helsingissä EDES kuudessa kuukaudessa. Ja kyllä sanoisin, että NÄLKÄ ja ASUNNOTTOMUUS voivat hyvinkin pilata perheen elämän. Jos omalla paikkakunnalla todella jää asunnottomaksi, eikä ole mitään paikkaa minne mennä, niin mitä luulet tapahtuvan? lapset luultavasti sijoitetaan jonnekin, eli perhe hajoaa. Sekö sitten on jotenkin pienempi paha ja parempi vaihtoehto, kuin että vanhemmat hankkisivat lapselle kodin, lapset saisivat ruokaa ja saisivat olla perheen kanssa.

Se, mitä ajan takaa on, että on erittäin epäinhimillistä, jos MIKÄÄN syy ei kelpaa työstä irtisanoutumiselle - ihan kuin KAIKKI asiat olisivat siihen työhön nähden toisarvoisia. Ihme kun karenssia ei tule, jos irtisanoutuu terveyssyistä.

Ei karenssissa huomioida asuntoasioita tai vastaavia, se on vain työtä koskeva asia. Jos irtisanoudut ilman mitään erityistä syytä, karenssi tulee aina. Siellähän se on selvästi työkkärin sivuilla ilmoitettu.

Ja mitä väliä sillä edes on, kun kerran uudelta paikkakunnalta voit saada työtä. Menet sitten uuteen työhön.

Mieheni vaihtoi paikkakuntaa, kun menimme naimisiin ja sai karenssin.

Ystävä osti avomiehen kanssa asunnon ja vaihtoi paikkakuntaa, ei tullut karenssia.

tuotannollisista tai taloudellisista syistä.

Ei tule jos pyydät työnantajaasi sanomaan sut irti tuotannollisista tai taloudellisista syistä.