Vaimoni kuoli neljä päivää sitten, mitä nyt?

...ollaan alle  50 v ? Eikö vaimo kuollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

...ollaan alle  50 v ? Eikö vaimo kuollutkaan?

Hienoa että tartuit olelliseen. Ei se ruumis siitä ole nuortunut.

Miksi menet heti töihin?

Otan osaa. Kannattaa hakeutua sururyhmään, vertaistuki on ihmeellinen asia. Kukaan muu ei voi oikein ymmärtää kuin toinen joka on kokenut saman.

Vierailija kirjoitti:

Ajankuluksi voi aina vaikka jallittaa yksinhuoltajia, helppoa torttua tiedossa

Neljä päivää vaimon kuolemasta, niin uutta torttua jahtaamassa. Jep jep.

Onko sinulta koskaan kuollut ketään tärkeää ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Kannattaa hakeutua sururyhmään, vertaistuki on ihmeellinen asia. Kukaan muu ei voi oikein ymmärtää kuin toinen joka on kokenut saman.

Sururyhmiin ei huolita ennen kuin menetyksestä on kulunut puoli vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menet heti töihin?

Olen tehnyt työsopimuksen. Ja mitä minä muutakaan tekisin kun on ihan tyhjä olo muutenkin?

Ap

Varmaan ne rutiinit ainakin helpottaa eroahdistusta.Otat hetken kerrallaan sellaisena kuin se tulee.Tunteet voi vaihdella nopeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Kannattaa hakeutua sururyhmään, vertaistuki on ihmeellinen asia. Kukaan muu ei voi oikein ymmärtää kuin toinen joka on kokenut saman.

Kiitos! Näistä ryhmistä en tiedä/ymmärrä mitään.

Alussa on paljon huolehdittavia asioita, hautajaiset, perunkirjoitus, mahdollinen perinnönjako, kaikki tilien lopettamiset ja ilmoitukset eri tahoille. Ensimmäiset puoli vuotta menee asioiden hoidossa ja arjen pyörittämisessä yksin. Kun asiat alkaa olla hoidettu iskee se suru ja yksinäisyys. Sitten vain surraan. Kun suru helpottaa alkaa uuden elämän rakentaminen joko yksin tai toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Kannattaa hakeutua sururyhmään, vertaistuki on ihmeellinen asia. Kukaan muu ei voi oikein ymmärtää kuin toinen joka on kokenut saman.

Vertaistuki ei tee autuaaksi, päinvastoin, sururyhmässä joutuu kuuntelemaan muidenkin menetyksistä. Eikä kukaan ole kokenut samaa. Jokaisen kokemus on oma.

Suomessa ei kuolemasta 4pv sisällä monttuun pistetä, mikäli kuolema selittämätön menee ruumiinavauksessa aikansa. Keksitty juttu.

Vierailija kirjoitti:

Alussa on paljon huolehdittavia asioita, hautajaiset, perunkirjoitus, mahdollinen perinnönjako, kaikki tilien lopettamiset ja ilmoitukset eri tahoille. Ensimmäiset puoli vuotta menee asioiden hoidossa ja arjen pyörittämisessä yksin. Kun asiat alkaa olla hoidettu iskee se suru ja yksinäisyys. Sitten vain surraan. Kun suru helpottaa alkaa uuden elämän rakentaminen joko yksin tai toisen kanssa.

Kyllä, olen kokenut tämän jo useammankin ihmisen kohdalla. Tiedän kyllä miten asiat hoidetaan ja ne on hyvässä vauhdissa ja kyllä hoituvat. 

Mutta on ihan hitokseen tyhjä olo. Ei ole oikein mitään sisältöä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alussa on paljon huolehdittavia asioita, hautajaiset, perunkirjoitus, mahdollinen perinnönjako, kaikki tilien lopettamiset ja ilmoitukset eri tahoille. Ensimmäiset puoli vuotta menee asioiden hoidossa ja arjen pyörittämisessä yksin. Kun asiat alkaa olla hoidettu iskee se suru ja yksinäisyys. Sitten vain surraan. Kun suru helpottaa alkaa uuden elämän rakentaminen joko yksin tai toisen kanssa.

Suru on läsnä koko ajan, myös käytännön asioita hoitaessa. Ei ole mitään erillistä suruaikaa.

Et sinä voi luvata että suru helpottaa ajan myötä. Menetyshän on pysyvä, eikä sitä voi korvata toisella ihmisellä.

Surevan elämä on uutta joka tapauksessa, ei se ala joskus myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menet heti töihin?

Miksi ei? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei kuolemasta 4pv sisällä monttuun pistetä, mikäli kuolema selittämätön menee ruumiinavauksessa aikansa. Keksitty juttu.

Kuka sanoi että hautajaiset olisi pidetty? Ei ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alussa on paljon huolehdittavia asioita, hautajaiset, perunkirjoitus, mahdollinen perinnönjako, kaikki tilien lopettamiset ja ilmoitukset eri tahoille. Ensimmäiset puoli vuotta menee asioiden hoidossa ja arjen pyörittämisessä yksin. Kun asiat alkaa olla hoidettu iskee se suru ja yksinäisyys. Sitten vain surraan. Kun suru helpottaa alkaa uuden elämän rakentaminen joko yksin tai toisen kanssa.

Kyllä, olen kokenut tämän jo useammankin ihmisen kohdalla. Tiedän kyllä miten asiat hoidetaan ja ne on hyvässä vauhdissa ja kyllä hoituvat. 

Mutta on ihan hitokseen tyhjä olo. Ei ole oikein mitään sisältöä.

 

Ap

Totta kai sinulla on menetyksesi jälkeen tyhjä olo. Sitä kutsutaan suruksi. Se on nyt sinun. Älä pakene sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ajankuluksi voi aina vaikka jallittaa yksinhuoltajia, helppoa torttua tiedossa

Ei kyllä nyt oikein kiinnosta, mutta kiitos ajatuksesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alussa on paljon huolehdittavia asioita, hautajaiset, perunkirjoitus, mahdollinen perinnönjako, kaikki tilien lopettamiset ja ilmoitukset eri tahoille. Ensimmäiset puoli vuotta menee asioiden hoidossa ja arjen pyörittämisessä yksin. Kun asiat alkaa olla hoidettu iskee se suru ja yksinäisyys. Sitten vain surraan. Kun suru helpottaa alkaa uuden elämän rakentaminen joko yksin tai toisen kanssa.

Kyllä, olen kokenut tämän jo useammankin ihmisen kohdalla. Tiedän kyllä miten asiat hoidetaan ja ne on hyvässä vauhdissa ja kyllä hoituvat. 

Mutta on ihan hitokseen tyhjä olo. Ei ole oikein mitään sisältöä.

 

Ap

Totta kai sinulla on menetyksesi jälkeen tyhjä olo. Sitä kutsutaan suruksi. Se on nyt sinun. Älä pakene sitä.

No mitä pitäisi tehdä tämän tyhjyyden/surun kanssa? Ryypätä?

Ap

https://nuoretlesket.fi/vertaistuki/vertaistukiryhmat/

Tuolta löytyy apua, monessa muodossa. 
Sururyhmään osallistumiseen ei ole aikarajaa, mutta sitä ei suositella akuutissa kriisissä oleville.