Siskon ’mustasukkaisuus’ omasta vauvastaan
Voiko joku, jolla on omia lapsia selittää mistä voi johtua siskoni jonkinlainen mustasukkaisuus omista lapsistaan. Olemme siis aina olleet siskon kanssa läheisiä, mutta lasten tulon myötä siskolleni on noussut pintaan joku outo mustasukkaisuus omista lapsistaan tai en oikein tiedä millä sanalla sitä paremmin kuvailisin. Emme näe kovinkaan usein pitkän välimatkan takia, mutta kyläillessäni kun lapset iloisena juoksevat tervehtimään aistin siskostani, että se ei jotenkin hänestä ole mieluista? Jos lapsi kiipeää syliini niin hän voi jo pian kutsua lasta ”keittiöön” katsomaan jotain.
Ihan kuin hän ei haluaisi, että lapset liikaa kiintyvät minuun, ja jos vaikka leikin vauvan kanssa rauhassa lattialla ja vauvaa jokeltelee ja nauraa niin siskoni rientää pian ottamaan vauvan syliinsä. Tarjoudun apuihin esimerkiksi iltasadun tai hampaidenpesun yhteydessä, mutta sisko ei koskaan ota tätä apua vastaan ja lopulta en enää ole kysynyt ollenkaan. Ystävien lasten kanssa mitään tällaista ongelmaa ei ole vaan jotenkin he ovat enemmän helpottuneita, että ”ota tämä hetkeksi”. Haluaisin siis vain aidosti ymmärtää, että tunteeko muut tällaista mustasukkaisuutta omista lapsistaan vai mistä on kyse?
Olemme molemmat yli kolmekymppisiä, meidän välillä ei ole ollut mitään kilpailuasetelmaa lapsena ja minulla ei ole mitään tarvetta kilpailla hänen äidinrakkautensa kanssa. Haluaisin vaan aidosti auttaa ja tutustua rakkaisiin sisarenlapsiin.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.
Hämmentävää lukea tätä ketjua, kun maailman sivu olen kuvitellut, että lapsiperheissä vieraillessa nimenomaan kuuluu ja pitää osoittaa huomiota lapsille esim. juttelemalla tai leikkimällä, jotta vanhemmat eivät pidä ihan huonotapaisena ääliönä, mutta näköjään se(kin) on nykyään ihan päinvastoin. Vähän myös ihmettelen, miten lapsi muka kokee pettymyksen ja hylkäämisen, jos kyläilemässä oleva ja lapsen kanssa leikkivä täti tai setä lähtee kyläilyn päätteeksi kotiin.
On ok esim. heilutella ja etäämmältä osoittaa ystävällisyyttä. Sitten on sellaisia rajattomia ja sairaita yksilöitä, jotka haluavat viedä vauvan toiseen huoneeseen yksin vaihtaakseen heiltä vaipan eli hiplatakseen heidän sukuelimiään ja ollakseen heidän kanssa YKSIN. Tai tunkevat 5cm etäisyydelle vauvasta saadakseen tämän huomion itseensä. Tällainen on ihan sairasta ja siinä todellakin tulee varsin selväksi että vauvaan yritetään rakentaa luonnotonta suhdetta, mihin liittyy vahvasti normaalin hoivasuhteen rikkominen ja sabotointi.
Ethän sinä mene persettäsikään ystävällisyydestä toisen aviomiehen etumukseen hinkkaamaan. Niin miksi tunkisit vauvan iholle tai sukuelimiin? Mietipä. Mutta tätä tehdään lapsille tietyissä porukoissa.
Aika sairas mielikuvitus sinulla näkyy olevan.
Aika epänormaali perhe sinulla, terv eri