Lue keskustelun säännöt.
Oma parisuhde ei tunnu enää yhtään miltään :(
07.11.2011 |
Kaikki on periaatteessa hyvin, ei riitoja, ei rahahuolia, uusi koti, lapsien asiat hyvin jne. Rakastan kyllä miestäni, mutta silti tämä ei tunnu miltään. Ei innosta, ei kiinnosta. Koen mieheni vain lasteni isänä.
:(
Kommentit (7)
tulee vastaan joka suhteessa.
Minusta tuntuu etten edes surisi jos mies haluaisi erota. Tai surisin lasten puolesta, kun perhe hajoaa, mutta ei itse surisi puolison menettämistä. En kai rakasta häntä enää.
Ei ihme. Onhan tämä tietysti jo vuosien ajan ollut nähtävillä. Minä olen pyytänyt osoittamaan huomiota minulle. Mies vaan katsellut iltaisin telkkaria tai ollut netissä, tai puuhatellut lasten kanssa. Unohtanut minut täysin, aina ei muista edes heippa sanoa kun lähtenyt kotoa johonkin. Tai kertoa että on menossa. Ovi vaan kolahtaa ja minä huutelemaan ovenraosta että minne olet menossa. Pettämisestä en ole epäillyt, tuskinpa sekään haittaisi vaikka olisikin käynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulee kuviin se ystävyys ja kumppanuus sekä annetut sitoumukset ja lupaukset. Tuollaisia vaiheita tulee joka suhteeseen. Usein selviää, että se joka kokee noin, on jotenkin tyytymätön omaan elämäänsä eikä se vika oikeastaan olekaan siinä puolisossa.
Meillä on auttanu silloin keskustelu, läheisyys ja oman ajan ottaminen. Silloin huomaa taas perheen merkityksen ja miehenkin toisesta vinkkelistä oikeastaan aika kivana ja kipinä palaa hissuksiin. Tsemppiä!
oletko kolmevitonen?
Tuo olisi aika tavalline ikä kokea ikäkriisiä ja parisuhteen taitekohta.
Mitä pitäisi olla tilalla, että olisit onnellisempi? MIten saavutat sen?
oletko kolmevitonen?
Tuo olisi aika tavalline ikä kokea ikäkriisiä ja parisuhteen taitekohta.
Mitä pitäisi olla tilalla, että olisit onnellisempi? MIten saavutat sen?
Olen 33-vuotias. Kaipaan miehen huomiota. Että olisimme enemmän yhdessä, keskusteltais ja harrastettais yhdessä. Mutta mies vain katsoo telkkaria tai lähtee kavereitten tai lasten kanssa harrastamaan. Kun olen joskus huomauttanut että voisinhan minäkin lähteä mukaan, kuulostaa lähinnä hämmästyneeltä. Aivan kuin ei voisi kuvitellakaan että koko perheellä voi lähteä uimahalliin.
Aiemmin surin asiaa paljon, nyt olen jo luovuttanut. Tästä on keskusteltu, tai minä olen puhunut, mies on sujuvasti kuunnellut (ts. toisesta korvasta sisään, toisesta ulos). Olenpa kirjoittanut kirjeenkin, mitään ei muuttunut senkään jälkeen. Ei kommentoinut, enkä ole kysynyt.
ap
Mulla on avioliittoa 20v. Teknisesti kaikki on ok. Raha-asiat on ok, vaimo on kaunis, lapset terveitä jne. Hyvin arkiselta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee vastaan joka suhteessa.