Oletko käsittänyt elämisen rentouden
Elätkö itsesi näköistä elämää vai suoritatko muille ja elät niinkuin muut ohjaa ja määrää ja laitat kodin muiden mukaan...koska muillakin on nyt tietty väri sistuksessa.
On vapautta olla oma ittensä.
Kommentit (10)
En elämisen rentoutta, mutta vastakohta eli elämisen ahdistus on tullut hyvinkin tutuksi.
Koska en ole koskaan mennyt massan mukana, niin en ole tarvinnut sellaista ahaa-elämystä, että siitä voisi luopua. Mutta ei tämä tarkoita sitä, että elämä olisi jotenkin rentoa, kaikenlaista painetta on, eikä niiden paineiden käsitteleminen ole aina ihan helppoa.
Oon kyllä tajunnut tän omannäköisen elämän elämisen merkityksen. Silti kiltille ja tunnolliselle ihmiselle tulee joskus vaikeita paikkoja ja tulee tehtyä muiden mieliksi asioita. Elämä on oppimista! N34
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllä tajunnut tän omannäköisen elämän elämisen merkityksen. Silti kiltille ja tunnolliselle ihmiselle tulee joskus vaikeita paikkoja ja tulee tehtyä muiden mieliksi asioita. Elämä on oppimista! N34
*Lisättäköön, että tottakai sitä on kiva tehdä vain muidenkin mieliksi joskus asioita. Mutta jos tietty raja ylitetään niin sitten ei enää ole hyvä. N34
Mä miellän rentoudeksi mutkattomasti sujuvan, mukavan arjen jossa ei tarvitsisi jatkuvasti kuluttaa energiaa samojen asioiden kanssa tappeluun vaan ne päivittäiset asiat sujuisi ilman ainaista tahkoamista. Lisäksi olen tuosta samaa mieltä, että se aidosti omannäköinen elämä on jo itsessään rentoa kun kaikki on nimenomaan omannäköistä eikä tarvitse yrittää tehdä itseään vastaan. Silloin ne kaikki asiatkin haraa vastaan kun ne ei ole omannäköisiä eikä elämä sellaisissa uomissa (eikä edes menossa sinne) millaiseksi sen haluaa. Lienee siis jonkun maailmankaikkeuden keino kertoa, että hyvä ihminen sun elämäsi menee nyt aivan väärään suuntaan ja sisältää itsellesi aivan vääränlaisia elementtejä oikeiden sijaan.
Lopulta tuo vastavirtaan uiminen polttaa ihmisen loppuun kun kaikki aika ja energia menee (tai meni) sellaisiin asioihin joita elämäänsä ei oikeasti edes halua mutta koska ne nyt siihen jostain ilmaantui tai teki jonkun väärän/tyhmän päätöksen niin ei niistä ymmärrä eroonkaan hankkiutua. Siten ei nuorenakaan saanut rakentaa sitä omannäköistä elämää ja käyttää kaikkea tarmoaan siihen vaan se meni sen vääränlaisen elämän hallitsemiseen ja sietämiseen. Kunnes sitten tuli stoppi. Sitten sitä energiaa ei olekaan enää mihinkään eikä myöskään aikaa, koska elämä ei odottanut.
En ole käsittänyt. Muistan edelleen, miten ankeaa elämä rahattomana oli vastavalmistuneena työttömänä 90-luvun lamassa. Jatkuvasti piti miettiä, miten sai laskunsa maksettua ja ruokaa kaupasta, joten elämästä oli rentous kaukana.
Niinpä elämä on jonkinlaista suorittamista eläkeikään saakka, jos aion toteuttaa unelmiani.
Vierailija kirjoitti:
En ole käsittänyt. Muistan edelleen, miten ankeaa elämä rahattomana oli vastavalmistuneena työttömänä 90-luvun lamassa. Jatkuvasti piti miettiä, miten sai laskunsa maksettua ja ruokaa kaupasta, joten elämästä oli rentous kaukana.
Niinpä elämä on jonkinlaista suorittamista eläkeikään saakka, jos aion toteuttaa unelmiani.
Eläkkeeltä ei mene kauan kuolemaan niin turhaa silloin mitään suunnitelmia enää tekee, ne olisi pitänyt tehdä jo vai oletko p ö p i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käsittänyt. Muistan edelleen, miten ankeaa elämä rahattomana oli vastavalmistuneena työttömänä 90-luvun lamassa. Jatkuvasti piti miettiä, miten sai laskunsa maksettua ja ruokaa kaupasta, joten elämästä oli rentous kaukana.
Niinpä elämä on jonkinlaista suorittamista eläkeikään saakka, jos aion toteuttaa unelmiani.
Eläkkeeltä ei mene kauan kuolemaan niin turhaa silloin mitään suunnitelmia enää tekee, ne olisi pitänyt tehdä jo vai oletko p ö p i
Olen aina yrittänyt elää niin, että pakollisten menojen jälkeen säästän puolet ylimenevästä rahasta tulevaisuutta varten ja toisen puolen tuhlaan tämän hetken nautintoihin. Minulle tämä on ollut hyvä kompromissi. Joku muu tekee varmaan toisin.
Mä teen just niinku haluan 😎