Isopappani (kuoli samana vuonna kun synnyin) oli punakaartilainen. Taisteli ase kädessä vielä Kalevankankaallakin. Joutui Tammisaareen ja menetti kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi. Hänen poikansa (edesmennyt isoisäni) oli vielä kommari joka hiljaa ivasi esim. toimihenkilöitä. Hän ei millään "hyväksynyt", että minä ja miespuoliset serkkuni opiskelimme yliopistossa vaan kyseli aina millä linjalla olemme ammattikoulussa. Hän arvosti duunariammatteja yli kaiken.

Sukumme on erittäin keskiluokkainen. Yksi sukuhaara on jopa vaurastunut. Punakaartiperintö ja perintönä saatu kotikasvatus näkyy vaatimattomuutena taloudellisesta hyvinvoinnista huolimatta. Yluopistossa (tavoitellulla alalla) huomasin tämän siitä, ettei ollut hienoa suvun kesämökkiä tai kalliita hankintoja.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju