Lue keskustelun säännöt.
Onko nainen muka huumorintajuton jos
30.03.2026 |
1) ei pidä jostain pierutyyny-/hajupommi -huumorista
2) itseensä kohdistuvasta leikinlaskusta?
Tajuaa sarkastisia heittoja ja voi saada muut nauramaan naama peruslukemilla heittämällä jonkun kommentin/vastauksen.
Kommentit (20)
Aika harva loppujen lopuksi tykkää noista mainitsemistasi jutuista. Pierutyynyt naurattaa lähinnä 5-vuotiaita pikkupoikia.
Itseen kohdistuva huumori taas on aika kaksipiippuinen juttu. Oon miettinyt, milloin se naurattaa ja milloin ei. Ensinnäkin: luottamus ja kiintymys täytyy olla 100 % molempiin suuntiin, että voi heittää toisistaan herjaa. Muussa tapauksessa heitto tulkitaan v*ttuiluksi, mitä se aika usein onkin. Toiseksi: pitää olla yhteväinen näkemys huumorista, ja täysin samalla aaltopituudella. Jos ei ole, ja toinen ei tajuakaan vitsiä, vaan loukkaantuu, hetki on yksinkertaisesti pilalla. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle leikillisesti kuittailee ja kenelle ei. Kolmanneksi: vitsailun pitää toimia molempiin suuntiin. Ei niin, että toista saa leikillisesti pilkata, mutta jos toinen murjaisee vastaheiton, siitä loukkaannutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kyllä huumorista pitää olla tasoa.
Ei minun mielestä.
Yleensäkin ihmisten kutsuminen huumorintajuttomaksi on keino mitätöidä ja kääntää veistä haavassa. Että ensin loukataan vitsillä ja sitten väitetään huumorintajuttomaksi.
Kaikkien huumori ei toimi kaikkien kanssa. Huumorintaju kun toimii yhteen ja ymmärtää toista niin on kivaa.
Jos mies haluaa pilkata jotakuta, niin aloittakoon itsestään. Itseironia on ihan jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva loppujen lopuksi tykkää noista mainitsemistasi jutuista. Pierutyynyt naurattaa lähinnä 5-vuotiaita pikkupoikia.
Itseen kohdistuva huumori taas on aika kaksipiippuinen juttu. Oon miettinyt, milloin se naurattaa ja milloin ei. Ensinnäkin: luottamus ja kiintymys täytyy olla 100 % molempiin suuntiin, että voi heittää toisistaan herjaa. Muussa tapauksessa heitto tulkitaan v*ttuiluksi, mitä se aika usein onkin. Toiseksi: pitää olla yhteväinen näkemys huumorista, ja täysin samalla aaltopituudella. Jos ei ole, ja toinen ei tajuakaan vitsiä, vaan loukkaantuu, hetki on yksinkertaisesti pilalla. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle leikillisesti kuittailee ja kenelle ei. Kolmanneksi: vitsailun pitää toimia molempiin suuntiin. Ei niin, että toista saa leikillisesti pilkata, mutta jos toinen murjaisee vastaheiton, siitä loukkaannutaan.
Minulle henkilöön kohdistuva toistuva "huumori" on nykyään on ehdoton ei. Kohdistui sitten minuun tai toiseen henkilöön. Kokemus osoittanut että toisista "vitsailevat" ihmiset on oikeasti empatiakyvyttömiä ja oikeasti pitävät vitsiensä kohteita alempiarvoisinaan.
Samanhenkinen huumori on iso osa mitä tahansa läheistä suhdetta. Täytyy olla samalla aaltopituudella. Hyvin harva ihminen on niin lahjakas huumorin saralla, että saisi muut lähes aina nauramaan kanssaan sekä heittäisi herjaa omallakin kustannuksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestä.
Yleensäkin ihmisten kutsuminen huumorintajuttomaksi on keino mitätöidä ja kääntää veistä haavassa. Että ensin loukataan vitsillä ja sitten väitetään huumorintajuttomaksi.
Nimenomaan. Miten tuollaista vastaan voisi enää puolustautua. Kun esittää että toinen on vaan huumorintajuton tai liian herkkä, voi kivasti sanoa kaikenlaista.
Pierutyyny/hajupommi?
Oletko kuudennella luokalla, vai oletko jo siirtynyt yläkouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva loppujen lopuksi tykkää noista mainitsemistasi jutuista. Pierutyynyt naurattaa lähinnä 5-vuotiaita pikkupoikia.
Itseen kohdistuva huumori taas on aika kaksipiippuinen juttu. Oon miettinyt, milloin se naurattaa ja milloin ei. Ensinnäkin: luottamus ja kiintymys täytyy olla 100 % molempiin suuntiin, että voi heittää toisistaan herjaa. Muussa tapauksessa heitto tulkitaan v*ttuiluksi, mitä se aika usein onkin. Toiseksi: pitää olla yhteväinen näkemys huumorista, ja täysin samalla aaltopituudella. Jos ei ole, ja toinen ei tajuakaan vitsiä, vaan loukkaantuu, hetki on yksinkertaisesti pilalla. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kenelle leikillisesti kuittailee ja kenelle ei. Kolmanneksi: vitsailun pitää toimia molempiin suuntiin. Ei niin, että toista saa leikillisesti pilkata, mutta jos toinen murjaisee vastaheiton, siitä loukkaannutaan.
Neljänneksi: joistain asioista ei vitsailla. On oikeasti asioita, joita ei aseteta naurunalaisiksi ja vitsin varjolla edellytetä että vitsin kohdekin nauraa itselleen vaikka olisi kuinka vereslihalla asiasta. Ulkonäkö, henkilökohtaisesti arat asia, terveysasiat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on aina ihan huumorintajuton hiekkap*llu, jollei se velvollisuudentuntoisesti tekonaura miehen ääliöjutuille.
En tiedä. Itselleni ei ole kukaan koskaan sanonut, että minulla olisi huono huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko huumorintajuisia naisia? 😯
On. Itse ainakin olen monta kertaa pitänyt hauskaa sellaisten kanssa.
Ei ole huumorintajuton. Valitettavasti heikkoitsetuntoiset, kateelliset ja katkerat ihmiset naljailevat ja vittuilevat muille muka vitsien varjolla, vaikka itse eivät kestäisi samaa kohtelua. Seurauksena on sitten huumorintajuttomaksi haukkuminen, jos erehdyt sanomaan vastaan tai et muuten vain halua (ymmärrettävästi) sietää sellaista kohtelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestä.
Yleensäkin ihmisten kutsuminen huumorintajuttomaksi on keino mitätöidä ja kääntää veistä haavassa. Että ensin loukataan vitsillä ja sitten väitetään huumorintajuttomaksi.
Nimenomaan. Miten tuollaista vastaan voisi enää puolustautua. Kun esittää että toinen on vaan huumorintajuton tai liian herkkä, voi kivasti sanoa kaikenlaista.
Jatkuva ilkeily, nolaaminen ja alistava "kettuilu" muiden kuullen ei vahvista suhdetta, vaan etäännyttää ja satuttaa.
Se on henkistä väkivaltaa, jota ei tarvitse sietää.
Minulla on aika brutaali huumorintaju välillä, mutta sitä ei pidä viljellä kuin tietyssä pienessä piirissä. Olen opillisesti sivistynyt nainen, joka näen huumoria joskus oudoissa paikoissa. Itseeni kohdistuvaa huumoria en paheksu, osaan nauraa myös itselleni. Pyrin kuitenkin olemaan hienotunteinen suhteessa muihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko huumorintajuisia naisia? 😯
On, mutta aloituksestasi päätelleen sinä et ole huumorintajuinen vaan kontrolloiva ja naisia alistava vitsin varjolla loukkaava ihminen.
Mitä sanoisit, jos muut tekisivät samaa sinulle itsellesi?
Kestäsikö kantti. En usko että kestäisi.
Nämä ilkeilijät ovat yleensä todella herkkänahkaisia itse loukkaantumaan, mitä pienimmästäkin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun mielestä.
Yleensäkin ihmisten kutsuminen huumorintajuttomaksi on keino mitätöidä ja kääntää veistä haavassa. Että ensin loukataan vitsillä ja sitten väitetään huumorintajuttomaksi.
Nimenomaan. Miten tuollaista vastaan voisi enää puolustautua. Kun esittää että toinen on vaan huumorintajuton tai liian herkkä, voi kivasti sanoa kaikenlaista.
Jatkuva ilkeily, nolaaminen ja alistava "kettuilu" muiden kuullen ei vahvista suhdetta, vaan etäännyttää ja satuttaa.
Se on henkistä väkivaltaa, jota ei tarvitse sietää.
Tällainen on arkipäivää oman suvun kesken. Eihän tuossa voikaan muuta kuin ottaa etäisyyttä. Jatkuva lyttääminen ja vitsailu esim. ulkonäön tai älyn kustannuksella ei ainakaan lähennä välejä. Ja siltikin jotkut ruikuttavat kun ei nähdä tarpeeksi! He tarvitsevat minua kohottaakseen keskinäistä yhteishenkeään, mutta minä en onneksi tarvitse heitä.
nosto