Muita joiden mies ei IKINÄ ole romanttinen tai tuo kukkia?

kukat vain on kaunis ele, vaikka molemmat tietääkin, että tämä nyt on tällainen perinteinen romanttinen huomionosoitus, mutta on niitä silti kiva saada silloin tällöin.

Oletteko ilmaisseet miehelle toiveistanne? Kokelkaapa sanoa joskus hyvänä ja rentona hetkenä ihan suoraan että "Minä muuten pidän kovasti punaisista/keltaisista/valkoisista/sinisistä ruusuista/neilikoista/orkideoista, olisi mukavaa jos joskus toisit niitä minulle ihan vaan yllätyksenä. Silloin tuntuisi siltä että välität minusta ja haluat ilahduttaa."



Tuntuu että moni ei muista että mies ei ole mikään ajatustenlukija. Kukaan ei ole. Nuo romanttisuus- ja kukkientuomiskuvitelmat tulevat yleensä viihderomaanien ja elokuvien maailmasta, jossa kaikki tietävät samat jutut ja toimivat niiden mukaan. Oikeassa elämässä puolisolle ei vältämättä pälkähdä päähän että toinen ilahtuisi kukista tai muusta huomaavaisuudesta.



Voisi olla ihan herättävää molemmille joskus keskustella, millaisia kivoja pieniä huomionosoituksia molemmat toivovat toisiltaan. Saatatte itsekin yllättyä miehen toiveista.

Romantiikka voi olla paljon muutakin - pieniä asioita, joiden merkitys avautuu vain saajalle, toisen huomioimista erityisellä tavalla, kauniita tekstiviestejä, spontaaneja tekoja. Ei sen aina tarvitse olla ostamista tai jotain "yleisiä", valmiiksi käsikirjoitettuja juttuja.

Peesi. Mun mielestä kukkien tuominen on valitettavasti täysin persoonatonta romantiikan osoittamista - mennään siitä mistä aita on matalin eikä viitsitä panostaa.

Oletteko ilmaisseet miehelle toiveistanne? Kokelkaapa sanoa joskus hyvänä ja rentona hetkenä ihan suoraan että "Minä muuten pidän kovasti punaisista/keltaisista/valkoisista/sinisistä ruusuista/neilikoista/orkideoista, olisi mukavaa jos joskus toisit niitä minulle ihan vaan yllätyksenä. Silloin tuntuisi siltä että välität minusta ja haluat ilahduttaa."

Tuntuu että moni ei muista että mies ei ole mikään ajatustenlukija. Kukaan ei ole. Nuo romanttisuus- ja kukkientuomiskuvitelmat tulevat yleensä viihderomaanien ja elokuvien maailmasta, jossa kaikki tietävät samat jutut ja toimivat niiden mukaan. Oikeassa elämässä puolisolle ei vältämättä pälkähdä päähän että toinen ilahtuisi kukista tai muusta huomaavaisuudesta.

Voisi olla ihan herättävää molemmille joskus keskustella, millaisia kivoja pieniä huomionosoituksia molemmat toivovat toisiltaan. Saatatte itsekin yllättyä miehen toiveista.

Juuri äsken tätä ketjua lukiessani sanoin, etten tykkää kun ei ikinä osta kukkia. Totesi vaan, että ei ole hänen tyyliään. Mies on muuten tosi ihana, mutta kyllä joskus harmittaa ettei tuo kukkia tms.

En kyllä itse jaksa sitä että pitäisi olla romanttinen joka ilta. Tai sitä että kiinnostus menee stalkkailun puolelle. Ei kiitos.

Juuri äsken tätä ketjua lukiessani sanoin, etten tykkää kun ei ikinä osta kukkia. Totesi vaan, että ei ole hänen tyyliään. Mies on muuten tosi ihana, mutta kyllä joskus harmittaa ettei tuo kukkia tms.

ainakin kertoo rehellisesti. Ja mitä järkeä silloin on jankuttaa ja vihjailla niistä kukista - olisiko se aidosti romanttista, jos mies toisi ne ikäänkuin "käskettynä", eli ele ei olisikaan aito?

Ihmetyttää myös, miten tosiaan monelle voi tulla vasta myöhemmin "yllätyksenä" se, että omat ja miehen tavat ja toiveet ovat niin erilaiset? Eli jos kukkien tuominen yms. on kovin tärkeää, olisiko silloin pitänyt valita sellainen mies, joka niitä tuo? Sitten taas, jos mies on muuten ihana ja sopiva, niin onko se yksi tietty tapa (kukkien ostaminen) edes niin tärkeää - jos mies osoittaa rakkauttaan ja romanttisuuttaan muilla tavoin ja kenties persoonallisemmin?

Joskus tuntuu, että aidon ihmissuhteen sijaan haluttaisiin vain toistaa jotain amerikkalaisissa sarjoissa nähtyjä näyteltyjä kohtauksia.

Juuri äsken tätä ketjua lukiessani sanoin, etten tykkää kun ei ikinä osta kukkia. Totesi vaan, että ei ole hänen tyyliään. Mies on muuten tosi ihana, mutta kyllä joskus harmittaa ettei tuo kukkia tms.

ainakin kertoo rehellisesti. Ja mitä järkeä silloin on jankuttaa ja vihjailla niistä kukista - olisiko se aidosti romanttista, jos mies toisi ne ikäänkuin "käskettynä", eli ele ei olisikaan aito?

Ihmetyttää myös, miten tosiaan monelle voi tulla vasta myöhemmin "yllätyksenä" se, että omat ja miehen tavat ja toiveet ovat niin erilaiset? Eli jos kukkien tuominen yms. on kovin tärkeää, olisiko silloin pitänyt valita sellainen mies, joka niitä tuo? Sitten taas, jos mies on muuten ihana ja sopiva, niin onko se yksi tietty tapa (kukkien ostaminen) edes niin tärkeää - jos mies osoittaa rakkauttaan ja romanttisuuttaan muilla tavoin ja kenties persoonallisemmin?

Joskus tuntuu, että aidon ihmissuhteen sijaan haluttaisiin vain toistaa jotain amerikkalaisissa sarjoissa nähtyjä näyteltyjä kohtauksia.

En todellakaan halua elää mitään näyteltyjä kohtauksia. Satun vain pitämään kukista (ja lahjoista) hyvin paljon ja joskus ärsyttää, kun joudun ostamaan perjantaikimppuni aina itse.

joka ei ole romanttinen, turha kai sitten haikailla romanttisten lahjojen ja muistamisten perään. Olisi kannattanut ottaa mies, joka valmiiksi on jo halutunlainen... Mulla on sellainen ja täytyy kyllä sanoa, että ensi treffeillä jo tietää, millaisesta miehestä on kyse. Enpä mä kovin monia treffejä olisi katsonut miestä, joka ei tule hakemaan, tarjoa ravintolassa, tuo lahjoja jne.

siinä, että seurusteluaika kyllä kertoo, millaisesta miehestä on kyse.

Itse pidän itseäni aika romanttisena ihmisenä, mutta ei minulle silti merkitse mitään kukat tai tuleeko toinen hakemaan. Tai no... omat miesystävät ovat kaikki kulkeneet julkisilla, ja olisihan se vähän hassua tulla hakemaan minua raitiovaunulla, ihan kuin en osaisi itse kulkea. Ja tuosta tarjoamisestakin sen verran, että kyllä minusta on ihan korrektia, että esim. kahden opiskelijan ollessa ravintolassa treffeillä, kumpikin maksaa oman osuutensa. Joskus voi toki antaa toisen tarjota, mutta en minä kyllä tykkäisi siitä, että mies aina tarjoaisi - olisi se vähän kiusallista.

Romantiikka voi olla paljon muutakin - pieniä asioita, joiden merkitys avautuu vain saajalle, toisen huomioimista erityisellä tavalla, kauniita tekstiviestejä, spontaaneja tekoja. Ei sen aina tarvitse olla ostamista tai jotain "yleisiä", valmiiksi käsikirjoitettuja juttuja.

Yhdessä kohta 7 vuotta ja oikeastaan kahdella sormella laskettavissa kukkien tuontikerrat. Edes lapsen synnyttyä ei tuonut kukkia, anoppi kyllä toi.

Ei oo kivaa, pitäis varmaan pyytää...

Eikä se yleensä edes haittaa...mut joskus. Välistä tuntuu että mä vaan palvelen ja hoidan ja annan ja teen muille. Ite saan hikisen jalkahieronnan max kaks minuuttia, jos oikein kauniisti pyydän.



Ei siinä, kyllä mies tekee kotona hommia ja on ihana ja reilu, ei mitään valittamista. Mutta ois se nyt jumalauta kiva saada vaikka se kukkapuska tai jotain edes JOSKUS. Siis vaikka kerran viidessä vuodessa. Mutta kun ei, ei vaikka pyytäis. Ehkä mä vaan en oo sen arvoinen.

Minä ostin. Mutta nyt olen lopettanut. Harmittaa niin vietävästi, kun en saa tosiaan sitä kukkapuskaa edes synnärille. MIes on ostanut seurustelumme aikana kolme kertaa kukkia: ihan seurustelun alussa ekan tai tokan viikon aikana, kun oltiin juuri muutettu yhteen ja sain ammattiani vastaavaa työtä ja kerran kun oltiin kinasteltu, sekin ehkä sen ekan tai tokan vuoden aikana, kun oltiin muutettu yhteen. Ja ollaan siis seurusteltu yhteensä 15 vuotta, naimisissa on oltu kohta 9 vuotta.

ei mitään huomiota

Alussa ei muistanut edes synttäreitä, nykyään sentään synttärit ja joulun, saan lahjaksi yleensä kirjan. Ihan kiva, parempi kuin vaikka pölyrätti.



Ostan itsekin miehelle kirjan, joskus olen ostanut solmioneulan yms, mutta kun itse saan kirjan, niin en sitten itsekään viitsi panostaa.



Kukkia en ole saanut koskaan, vaikka olen usein sanonut, että se olisi kiva.



Muuten hyvä ja huomioiva mies, mutta romantiikkalohko puuttuu aivoista.

Kohta kymmenen vuotta naimisissa ja pari keraa on tainut kukkia tuoda ja niistäkin kerroista on jo aikaa. Äitienpäivänäkin se vaan vitsailee, et ei mulle tarvii kukkia ostaa, kun mä en oo edes sen äiti. Pimppaa kun pitäis antaa, niin nipistää pepusta, että oikein sattuu ja kähisee äijämäisesti korvaan."Mites ois?". Et tämmöinen romantikko tuo mun köriläs.

romanttinen eikä tuo kukkia, mutta enpä mä nyt niin erityisesti niiden perään olekaan.

ei oikein ole edes maljakkoja, en ole koskaan ollut kukkien perään. Romanttinen voi olla niin monella eri tavalla ja toista voi huomioida persoonallisemminkin.

Alussa ei muistanut edes synttäreitä, nykyään sentään synttärit ja joulun, saan lahjaksi yleensä kirjan. Ihan kiva, parempi kuin vaikka pölyrätti.

Ostan itsekin miehelle kirjan, joskus olen ostanut solmioneulan yms, mutta kun itse saan kirjan, niin en sitten itsekään viitsi panostaa.

Kukkia en ole saanut koskaan, vaikka olen usein sanonut, että se olisi kiva.

Muuten hyvä ja huomioiva mies, mutta romantiikkalohko puuttuu aivoista.

Minusta kirjat ovat parhaita lahjoja, mitä voi saada! Tai riippuu tietty kirjasta, mutta periaatteessa. Ja itse olen aina ollut sellainen lukutoukka. Minusta kirjalahja ON panostamista. Ehkä miehesi luulee, että tykkäät lukemisesta ja haluaa antaa jonkun pysyvän lahjan? Tai haluaa osoittaa pitävänsä sinua älykkäänä?

Kukkien ostaminen on vähän sellainen klisee. Miksi miehen pitäisi ostaa juuri kukkia?

joka ei ole romanttinen, turha kai sitten haikailla romanttisten lahjojen ja muistamisten perään. Olisi kannattanut ottaa mies, joka valmiiksi on jo halutunlainen... Mulla on sellainen ja täytyy kyllä sanoa, että ensi treffeillä jo tietää, millaisesta miehestä on kyse. Enpä mä kovin monia treffejä olisi katsonut miestä, joka ei tule hakemaan, tarjoa ravintolassa, tuo lahjoja jne.

Tosi mies ei ole romanttinen, naurattaa ajatuskin.