Onko muita joita oma ihastuminen ällöttää ja inhottaa?

olen minä puhunut asiasta kavereille, jotka ovat käyneet saman läpi. Olen ihastunut mutten ole valmis esim. seksiin tämän ihastukseni kanssa, olisin enemmänkin ystävyyden kannalla. Olisi ihanaa olla edes ystävä hänen kanssaan.

Fyysinen uskottomuus olisi minulle liian korkea rima, sitä en kykene ylittämään.



ap

Vaikka mä kuinka mietin, niin mulla ei kyllä oo yhtään semmoista, jonka kanssa näistä vois puhua.

Ei minustakaan olis siihen, että todellisuudessa ryhtyisin seksisuhteeseen ihastukseni kanssa vaikka usein annankin mielikuvitukseni lentää, kun mietin, et mille se mahtais hänen kansaan tuntua. Iltapäivällä taas törmättiin, kun olin lasten kanssa ulkoilemassa. Tänään hän oli kuitenkin liikkeellä vaimonsa kanssa ja vaikka vaimo tuli katsomaan meidän nuorimmaista rattaista, mies pysytteli kauempana ja osallistui vain muutamalla sanalla keskusteluumme. Tämmöisten kohtaamisten jälkeen mietinkin aina sitä, että jospa miehellä on sittenkin samanlaisia haaveita ja ihastumista minuun, kuin mitä minulla häneen. Tuntuu tosi höpsöille tämmöiset ajatukset aikuisen yli kolmikymppisen naisen päässä. Aivankuin oltaisiin jotain teini-ikäisiä tytönhupakoita.

Voi menispä tää hullutus pian ohi.

7/12

Rakastatte jotain toista ja pidätte kiinni huonosta liitostanne, jossa ette tunne mitään kiihkoa.

Olette vain yhdessä sopimuksesta.

Kyllä mä ainakin omaa miestäni rakastan vaikka se alkuaikojen kuumin kiihko on tasaantunut kahden muksun jälkeen. Enkä koe liittoamme mitenkään huonoksi, päin vastoin ja eikö Ap:kin jo tuolla aiemmin sanonut samaa. Mulle ainakin tään ihastuksen myötä tulleet haaveet ja kuvitelmat on purkautuneet seksiin oman miehen kanssa, ja vaikka jälkeenpäin usein tunnenkin eräänlaista häpeää siitä, mitä kaikkea olen viime aikoina miehen kanssa vietettyjen yhteisten hetkien aikana kuvitellut, on se kaikki kuitenkin nautinto kuitenkin kohdistunut ikiomaan mieheeni. Jotensakin vaikea selittää, mutta voisin kuvitella Ap:n mielessä liikkuvan vähän samantapaisia tuntemuksia. Kyllä mulla oma liitto on niin vankalla pohjalla, että tuskinpa voisin alkaa miestäni fyysisesti kenenkään toisen miehen kanssa pettämään, mutta mielikuvitukseleen on joskus vaikea asettaa rajoja, sen olen kyllä tässä tullut huomaamaan.

Kaikenlisäksi ois kokoajan valtava tarve alkaa puhumaan tästä ihastuksestaan jollekin toiselle, mutta eihän siitä kaveripiirissä kehtaa, tai edes voi alkaa tuommoisista kertomaan.

Ihanaa että tänne on voinut vähän avautua. Kiitos sinulle Ap, että nostit asian esiin:).

Niin ja olen tuo vastaaja 7/12.

mulla on hyvä mies, vaikka tunnetasolla hän ei aina vastaa minun tunteisiini.- Tiedän että hän on uskollinen, kunnollinen ja luotettava.

Tämä ihastus ei ole hänen veroisensa. Mutta miten pääsen itseinhosta ja huonosto omastatunnosta + ihastumisesta eroon?



ap

ap

Mäkin tajuan, että ei ole järjen hiventä tässä tunteessa mukana. Mutta kun se mies tuntuu vain niin mua varten tehdyltä, kaikella tapaa.



Tilanne syö minua siksi, etten saa keskityttyä omaan elämääni vaan elän haaveissani, joiden en edes halua toteutuvan. Pitäisi tulla alas näistä pilvilinnoista, kun vaan joku kertois miten.

enkä ole varma olisiko minusta edes kiinnostunut.

Oma mieheni on jopa paremman näkönenkin, eikä ole naisiin menevät kuten epäilen että ihastumisen kohteeni on. Tässä nyt ei ainakaan ole järjen hiventäkään, tunnen vain tuskaa asian takia.



ap

Minäkin olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja silti näitä ihastumisia tulee. Mutta erona on se, että minä annan itseni nauttia niistä. Ne piristävät arkea ja niistä ei ole kenellekkään haittaa. Enkä aio parisuhdettni rikkoa niiden takia. Mutta kun mieheni on toivottoman epäromanttinen eikä osaa näyttää tunteitaan, niin haen se puolen muualta.



Miksi se on mielestäsi niin paha asia?

Mulle on käynyt vähän samoin. Päivittäin näen sen ja joudun juttelemaankin sen kanssa. Pää on ihan pyörällä ja vaikka kuinka yrittää, niin aina se vaan putkahtaa mieleen ja tulee kaikkia hassuja ajtuksia, joista jälkeenpäin tuntee vaan syyllisyyttä. Ajattele. Syyllisyyttä omista ajatuksista, vaikka mitään ei ole tapahtunut, eikä saakaan tapahtua.

mieheni ei ansaitse tälläistä. Hän on rationaalinen ihminen, hän ei itse taida juuri ihastua. Ehkä pitäisi olla itselle armollisempi.

Kun näen tämän ihastumisen kohteeni, tuntuu että alkaa pyörryttämään ja en uskalla puhua sille mitään.

Kuvittelen hänet lähes jumalaksi, vaikka en haluaisi oman aviomieheni olevan sellainen kuin hän on.



ap

ymmärrä/hyväksy jos ihastuu parisuhteessa ollessaan, hyvässä parisuhteessa. Mieluummin haluaisin, että mieheni olisi uskoton kuin että koko ajan ajattelsi/haavelisi toisesta.

Sympatiaa ap:lle... voin hyvin kuvitella itseni samaan tilanteeseen.



Yritä ajatella, että näistä tunteistasi on vastuussa sinun "sisäinen eläimesi", hormonit ja vietit. Yritä suhtautua niihin uteliaasti, huvittuneestikin. Totta kai ärsyttää ja tuntuu pahalta kun ei pysty hallitsemaan omia tuntemuksiaan, mutta yritä laittaa ne hiukan sivuun itsestäsi. Et ole nuo tunteet! Vaikka nuo tunteet ovatkin sinussa.

ymmärrä/hyväksy jos ihastuu parisuhteessa ollessaan, hyvässä parisuhteessa. Mieluummin haluaisin, että mieheni olisi uskoton kuin että koko ajan ajattelsi/haavelisi toisesta.

jos ymmärtäisi ihmisen psyykettä, edes omansa, voisin ymmärttää miksi näin kävi.

ap

mieheni ei ansaitse tälläistä. Hän on rationaalinen ihminen, hän ei itse taida juuri ihastua. Ehkä pitäisi olla itselle armollisempi.

Kun näen tämän ihastumisen kohteeni, tuntuu että alkaa pyörryttämään ja en uskalla puhua sille mitään.

Kuvittelen hänet lähes jumalaksi, vaikka en haluaisi oman aviomieheni olevan sellainen kuin hän on.

ap

Mä taas pelkään punastuvani, kun juttelen sen miehen kanssa ja sydän meinaa pakahtua. Vaikka tiedän, että se mies on vaan luonteeltaan ystävällinen ja karimaattinen ja taatusti myös uskollinen vaimolleen, niin ei sille ihastumiselleen mitään voi. Sitä vaan tuntee olevansa niin samoilla aaltopituuksilla sen toisen kanssa. Kaikein eniten mä häpeen itsessäni sitä, kun olen alkanut kuvitella oman mieheni kanssa ollessa saavani seksiä siltä toiselta. Vaikka ne hassut ajatukset on vaan o,massa päässä, niin eihän se oma mieskään voi olla ihmettelemättä sitä uutta kiihkoa, joka mussa nykyisin on ja se hävettää aina jälkeenpäin.

no: 7

haaveilen, mutta en missään tapauksessa halua mitään tapahtuvaksi, se tuhoaisi elämäni. En voisi tehdä miehelleni mitään niin kamalaa, en voisi ikinä katsoa häntä enää silmiin jos niin kävisi.



ap

järjestä niin ettet näe sitä ihastumisen kohdettas hetkeen.Kyllä se sillä laantuu.Älä siis hakeudu sen seuraan.Ja miettikääs ne miehet on jonkun miehiä ja olisiko kiva jos tietäisit et oma ukkos haaveilis jostain toisesta.

järjestä niin ettet näe sitä ihastumisen kohdettas hetkeen.Kyllä se sillä laantuu.Älä siis hakeudu sen seuraan.Ja miettikääs ne miehet on jonkun miehiä ja olisiko kiva jos tietäisit et oma ukkos haaveilis jostain toisesta.

minkä tunteilleen voi...en päättänyt ihastua johonkin toiseen, niin vaan kävi.

ap

ymmärrä/hyväksy jos ihastuu parisuhteessa ollessaan, hyvässä parisuhteessa. Mieluummin haluaisin, että mieheni olisi uskoton kuin että koko ajan ajattelsi/haavelisi toisesta.

jos ymmärtäisi ihmisen psyykettä, edes omansa, voisin ymmärttää miksi näin kävi.

ap

mulla se on mennyt päinvastoin niin, että olen hakeutunut entistä enemmän tilanteisiin, joissa törmään tuohon ihastukseen, vaikka parempi ois kait toimia päinvastoin.

Kaitpa noille meidän miehillekin ihastuksia joskus kohdalle sattuu, josta haaveilevat, vaikka eihän se kivalle tuntuis, jos siitä silloin itse tietäisin. Sehän se juuri tässä itsellekin näitä syylisyydentunteita esiin nostaan, vaikka kaikki tapahtuukin vain oman pään sisällä haaveissa.

no: 7 / 12

pelkään että pyörryn tms. jos hän tulee juttusille. Hullua! Mutta joskus kyllä kaukaa pääsen häntä ihailemaan, mutta en pyri tilaneeseen jossa olisin nokakkain.

Mulla on tosi huono itsetunto ja tälläisissa asioissa tuntuu etten osaa käsitellä niitä.

ap