Ystäväni ei koskaan itse soita minulle.
Emme tapaa toisiamme välimatkan vuoksi, mutta soittelemme säännöllisesti kerran-pari kuukaudessa. Ennen soittelu oli tasapuolista, mutta nyt olen havahtunut siihen, että se olen aina minä, joka soitan. Tarkistin puhelimen historian. Hän ei ole itse soittanut minulle yli vuoteen, vaikka välillä olen pitänyt pidempiä taukoja ja odottanut yhteydenottoa.
Soittaessa kuitenkin vastaa ja juttelee iloisesti kuulumisiaan pitkän puhelun. En puhelussa huomaa mitään erkaantumista.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (5)
Minä olen tuollainen joka on tosi huono tekemään aloitteita,mutta ilahdun kyllä aidosti jos joku kysyy. Tiedän että pitäisi itsekin olla aktiivisempi.
Minä odotin aikani ja nyt loppui odotus. Se en voi olla aina minä kun soittaa jos soittaa. Ei ole kuulunut mitään, ei viestiä, ei puhelua, ei mitään. Mulla oli muutenkin epämiellyttävä olo viime aikoina kun oli puhuttu tai nähty, joten en menetä mitään. Tuskin sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tämä on tosi tuttua monelle ihmiselle. Minusta tästä ei kannata tehdä ongelmaa,. Toiset ihmiset ovat vähän arempia soittamaan toisilleen kuin toiset. Ei tässä minusta edes tarvita sen suurempia neuvoja, vaan soittele ystävällesi kun sulle sopii ja ole iloinen mukavista keskusteluistanne.
Ei ole kyse tuosta, ap kirjoitti: "Ennen soittelu oli tasapuolista, mutta nyt olen havahtunut siihen, että se olen aina minä, joka soitan."
Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat. Minäkin sinkkuna pidin enemmän yhteyyttä ystäviini kuin nyt pikkulapsiarjessa. Samoin tekevät ystäväni.
Uskon, että tämä on tosi tuttua monelle ihmiselle. Minusta tästä ei kannata tehdä ongelmaa,. Toiset ihmiset ovat vähän arempia soittamaan toisilleen kuin toiset. Ei tässä minusta edes tarvita sen suurempia neuvoja, vaan soittele ystävällesi kun sulle sopii ja ole iloinen mukavista keskusteluistanne.