Ei ehdi nyt autella, kun on tämä kahviaika tässä
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011860881.html
Ritva päätyi hankkimaan miehelleen apua 2400 eurolla kuussa, koska hoito kunnallisessa hoivakodissa aiheutti lähinnä huolta ja pelkoa. Ritvan päiväkirjamerkinnät kertovat karusta todellisuudesta
Kommentit (6)
"Ritvan päiväkirjamerkinnät eivät syytä yksittäisiä hoitotyöntekijöitä. Ne paljastavat hoivakodin rakenteellisen ristiriidan. Samaan taloon ja yhdelle osastolle mahtuu rinnakkain korkeatasoista hoivaa ja potilasturvallisuutta vaarantavia tilanteita.
-Niin kauan kuin nämä kaksi todellisuutta vuorottelevat, jää omaisten kysymys ilmaan: voiko omaa läheistään jättää paikkaan, jossa hoidon lopputulos riippuu siitä, kuka tänään sattuu olemaan vuorossa?"
Onhan tuo surkeaa, ettei voi luottaa siihen, että välttämättömät lääkkeet saisi oikein. Siinä taas kuultiin totuus kielitaidosta.
Ei ehdi nyt autella, kun on tämä kahviaika tässä, sanoo hoitaja, kun pyysin apua, jotta mieheni voisi levätä. Hän istuu pyörätuolissa kaksin kerroin, silmät kiinni, väsymyksestä hervottomana. Lopulta sivusta tilannetta seurannut toinen hoitaja tulee auttamaan, mutta minä ehdin miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ollut paikalla juuri oikealla hetkellä.
Näitä tapauksia on ollut jo vuosia, miksei niistä ole ennen kirjoitettu, nyt oikein lehdistökin hakemalla haetaan näitä tapauksia joka päivä. Huvittavaa touhua.
Vierailija kirjoitti:
Näitä tapauksia on ollut jo vuosia, miksei niistä ole ennen kirjoitettu, nyt oikein lehdistökin hakemalla haetaan näitä tapauksia joka päivä. Huvittavaa touhua.
Tässä ei ole mitään huvittavaa. Kun hoitajia ei ole ollut tarpeeksi, on palkattu epäpäteviä. Itselläni ihan vastaavia kokemuksia. Tosin kun sotien jälkeiset ikäluokat siirtyvät ajasta ikuisuuteen, hoitajia tarvitaan vähemmän. Samoin kun AI otetaan käyttöön, kun se sukupolvia, joka on tottunut koneisiin tulee hoivaikään. Mieti kuka vai mikä sinua hoitaa kun et enää itse pysty?
Ei ehdi nyt autella, kun on tämä kahviaika tässä, sanoo hoitaja, kun pyysin apua, jotta mieheni voisi levätä. Hän istuu pyörätuolissa kaksin kerroin, silmät kiinni, väsymyksestä hervottomana. Lopulta sivusta tilannetta seurannut toinen hoitaja tulee auttamaan, mutta minä ehdin miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ollut paikalla juuri oikealla hetkellä
***
Haavahoidon tarvikkeet ovat talossa, mutta kukaan ei tunnu ottavan vastuuta niiden käytöstä. Haavanhoito on kuin sattumanvarainen vieras: joskus sitä on, joskus sitä ei ole. Joudun itse ottamaan sidokset pois, desinfioimaan haavan ja asettamaan uudet sidokset.