Lue keskustelun säännöt.
Koko elämä menee ohi kun istun vaan sisällä, en käy muualla kuin töissä
21.03.2026 |
Joku mt-ongelmahan tässä varmaan on mutta en saa itsestä irti että lähtisin selvittämään asiaa. Eikä se kai nyt niin vakava olekaan kun töissä pystyn käymään ihan hyvin. Ja en halua mielenterveysongelmaisen leimaa itselleni enkä terveystietoihin.
Vihaan poistumista mukavuusalueeltani. En esim uskalla ajaa autoakaan enää vaikka kortti on, muitakin outoja pelkoja on, asioiden tarkistusta yms. Joskus mietin että miten tää elämä meni tällaiseksi.
Kommentit (20)
Sinun pitää poistua mukavuusalueeltasi,siis kotoa,onko hyvää ystävää Kenen kanssa lähtisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin töissä, ihan kuin keljuilun vuoksi aina tehtaalla töissäollessa ulkona oli mitä parhaat kelit. Sitten vapaa-ajalla kelit oli ihan paskoja, rupesi aikaamyöten muutenkin vtuttamaan tehdashommat kertakaikkiaan niin kokonaisvaltaisesti että lopetin ne.
Olisko terapian paikka? Mökkihöperyys pilaa elämän. Toinen vaihtoehto on aloittaa elämä pikkuaskelin. Googleta bucket list ja mieti mitkä kaikki kiinnostaa ja siten hommiin matalalla kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää poistua mukavuusalueeltasi,siis kotoa,onko hyvää ystävää Kenen kanssa lähtisit.
Ystäviä ei ole. Naimisissa olen, vuosien mittaan kaikki ystävät jääneet kun en ole pitänyt yhteyttä. Ei niitä montaa ole kyllä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko terapian paikka? Mökkihöperyys pilaa elämän. Toinen vaihtoehto on aloittaa elämä pikkuaskelin. Googleta bucket list ja mieti mitkä kaikki kiinnostaa ja siten hommiin matalalla kynnyksellä.
Varmaan tekisi hyvää mutta tiedän etten sellaiseen hakeudu. Kunhan tänne mammapalstalle joskus kitisen.
Vierailija kirjoitti:
No siinähän istut.
Joo, niin istun. Mulla on ollut lomaviikko, olen ulos pistäytynyt ehkä kolme kertaa roskia viemään. Taas havahduin siihen kuinka vinksallaan tää kuvio on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inseleiden yksinäisyyden itku on musiikkia korvilleni.
Mä teen joskus niin, että lähden kaupungille. Teen pitkän lenkin kävellen ja ostan jotain pientä puuttuvaa vaikka 7 tai 8 kaupasta, kaukana toisistaan. Kotiin tullessa on kiva tunne, että oli edes jossain käymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa ero on että olen työtön. Käyn vain kaupoissa kun lähellä on useampi niin koitan hyödyntää tarjouksia. Kaikki on niin nähty ettei jaksaa kiinnostaa enää. Sama ottaa hyvä asento ja odottaa loppua.
Vierailija kirjoitti:
Mä teen joskus niin, että lähden kaupungille. Teen pitkän lenkin kävellen ja ostan jotain pientä puuttuvaa vaikka 7 tai 8 kaupasta, kaukana toisistaan. Kotiin tullessa on kiva tunne, että oli edes jossain käymässä.
Ei onnistu sekään kun asutaan täällä jumalan selän takana, kauppoja lähimaillakaan😄😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paljon mt-kirjauksia. En enää häpeä niitä. Ei työnantajia ole tuntunut haittaavan. Eivät he kai niihin käsiksi pääsekään. Olen sentään työt selvittänyt. Kotona mäkin. Tissuttelen. Ikäväksi mennyt.
Mulla vähän samaa vikaa, mutta mulla ei ole töitä. Autoa ajan kyllä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylös ja ulos! Ala tekemään kävelylenkkejä. Piristää kummasti mieltä. Katso mikä keli ulkona on nytkin! Itse pistäydyn aina kävelylenkillä paikallisessa. Kahvilakin kävisi. Mutta hieman räkälämpi baari on parempi, niin sieltä löytyy juttuseuraa. Jos ei olut maistu, niin kahvinkin voi ottaa ja turista vaan. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ja tarvitsee sosiaalisuutta.
Et ole ainoa. Samoja oireita, kaikki ahdistaa ja aiheuttaa suunnilleen paniikkia nykyään. Autoa tykkäsin ennen ajaa, sekin jäämässä.
Hlö koht elämän pettymykset ja ikävät yllättävät tapahtumat mm useamman läheisen paljastumiset ihan muuksi sekä maailman tilanne mulla syynä. Ikä ja herkkä mieli.
Ottaa päähän, ennen olin reipasotteinen. Nyt en jaksa mitään. Tsemppiä sulle !
Ymmärrän ap:ta ja muitakin ketjuun osallistuvia. Olen itsekin muuttunut tuollaiseksi kaupunkizombieksi krs-talossa asuessani. Kannattaa vuokrata vaikka talviasuttava mökki meren rannalta tai Lapista ja asua siellä, jos on työtön, yhtä halvaksi tulee - kattokaa vaan oikotieltä. Kaupungissa kun viettää vapaa-aikansa yksin, tulee pöperöksi. Muistan yhden helvetillisen kesän kunyritin itseäni viihdyttää ja käydä pyöräilemässä etten olisi tappanut itseäni.
Ihminen tarvitsee ympärilleen eläimen/eläimiä, saadakseen hyväksyntää ja rakkautta, jos on rakkaudessa pettynyt. Ja työn vastapainoksi täysin vapaan aarniometsän, jossa vaeltaa - joen jossa uida, pihan, johon istuttaa. Ei meistä ketään ole luotu asumaan jossain a-, b- ja c-sisäänkäynnein varustetuissa sardiinilaatikkopinossa
olen asunut krs-talossa sekä työssä käydessäni että työttömänä ja sanon, että masentavaa touhua on. Ylipäätään kaupungissa asuminen - varsinkin yksinäiselle ja keski-ikäiselle/ vanhenevalle ihmiselle
Yleistyneeltä ahdistyshäiriöltä vaikuttaa, se alkaa juuri noin vuosien kuluessa.
Kaikki on aina lapsuuden ongelmien syytä! Aina mutta ei hätää terapia auttaa kaikessa! Sw on ihmehoitomuoto! Jopa jeesus on turha paska hullujen horina sen rinnalla!
- leivo itsellesi jotain hyvää
- päätä käydä kävelylenkillä tai kuntosalilla, ja katso valmiiksi illaksi ohjelma
- kun olet treenannut kunnolla ja käynyt suihkussa, palkitse itsesi leffalla ja pullalla
Ihan tämmösillä pienillä olen saanut alkavan masisahdistuksen kuriin. Eli lopettamalla dieetit ainakin ja liian terveellisen syömisen, sillä elämä on lyhyt ja ketä varten sinä täällä elät, ellet itsesi kanssa viihdy. Pitää uskalla ajatella vähän "omaan pussiin" - lääkäreittein ohjeista välittämättä.
Itse muutin myös maalle. Täällä kun käy kävelyllä järven rannalla aamusta, tuntuu elämä elämältä. Kaupungissa oli vanhenevalle naiselle - olen lapseton - jotenkin poikkeuksellisen tappavan masentava tunnelma. Ihan kuin vain nuoruudella ja menestymisellä olisi väliä. Jokaisella meistä on väliä. Pidä puolesi!
Sinulla on sentään töitä. Olisin onnelinen työpaikasta.
T. varaton monisairas (kallis lääke)