Mitä tehdä masentuneen äitinsä kanssa?

Hän potee yksinäisyyttä, juo ja istuu asunnossaan kaikki päivät. Välillä maanisempia vaiheita, jolloin tekee jotain hiukan repäisevämpää. Syyllistää meitä lapsiaan pahasta olostaan: kuulemma meidän etäisyyden ja kiireisyyden vuoksi elämänsä tällaista. Itse yritän soittaa ja joskus käydä. En vain jaksa aina, kun koen olevani vain pahan olon roskasanko. Minullakin omia vaikeuksia elämässäni, en voi olla äitini "onnen seppä". Pohdin, että hakeako apua jostain omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistyksestä vai mitä. Olen todella ahdistunut tästä tilanteesta.