Lue keskustelun säännöt.
Perheen vähävaraisuus ja tulevaisuudesta stressaaminen
19.01.2024 |
Omassa perheessä on ollut vähävaraisuutta ja kädestä suuhun elämistä, niin kauan kuin muistan. Olen 21-vuotias ja asun vielä vanhemmilla ja on alkanu tulemaan mitta täyteen siitä, kun stressataan kovaan ääneen laskujen maksamisesta ja valitetaan miten kaikki on niin kallista. Välillä oon pyytäny vanhemmilta rahaa, esimerkiks elokuviin tai ulos syömään kavereiden kanssa, ja ne kohtelee sitä kun hirveetä taakkaa. (Käyn osa-aikatyössä nollasopparilla, eikä vuoroja ole nyt melkeen yhtään. Maksan muutenki lähes kaiken ite, enkä ole mikään ylikuluttaja tai osta turhuuksia.
Rahahuolet on vaikuttanu pahasti omaan mielenterveyteen ja itsetuntoon, ja etenkin korkeakoulussa opiskellessa on tullut ilmi, miten monien kanssaopiskelijoiden kanssa en oo "lähtenyt samalta viivalta" ja joudun tekemään enemmän monien asioiden eteen. Jäin kans nuoremana monista asioista pois, mitkä on enemmän tai vähemmän itsestään selvyyksiä keski- ja hyvätulosten perheiden lapsille. Osittain siks en oo muuttanu omilleni, vaikka oon halunnu jo viimesen kahden vuoden ajan, koska pitäs joko ottaa paljon lainaa, tai sitten priorisoida työt, jolloin en valmistu ajoissa. Vaikka suhtaudun tulevaisuuteen myönteisesti, koen samalla ahdistusta, jos asiat menee mönkään eikä oo rahallista tukea. Köyhyys on ollut traumatisoivaa ja vasta jälkeenpäin oon tajunnu miten se on vaikuttanu muhun jo ihan päiväkoti-ikäisenä.
Kommentit (10)
Kasvoin myös köyhässä perheessä enkä pystynyt tekemään itse töitä, koska se olisi vaikuttanut vanhempien tukiin joiden varassa elettiin. Olin ihan äärettömän ahdistunut. 27-vuotiaana sain korkeakoulututkinnon valmiiksi ja nyt oon ihan reippaan keskituloinen ja välillä itsekin yllätyn, miten paljon elintaso on noussut omiin lapsuudenkodin oloihin nähden.
Oot 21, ehdit ihan mitä vaan mutta oot kuitenkin aikuinen. Kitkuttele vielä muutama vuosi ja kaikki ovet on sulle ihan yhtä auki kuin muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin myös köyhässä perheessä enkä pystynyt tekemään itse töitä, koska se olisi vaikuttanut vanhempien tukiin joiden varassa elettiin. Olin ihan äärettömän ahdistunut. 27-vuotiaana sain korkeakoulututkinnon valmiiksi ja nyt oon ihan reippaan keskituloinen ja välillä itsekin yllätyn, miten paljon elintaso on noussut omiin lapsuudenkodin oloihin nähden.
Oot 21, ehdit ihan mitä vaan mutta oot kuitenkin aikuinen. Kitkuttele vielä muutama vuosi ja kaikki ovet on sulle ihan yhtä auki kuin muillekin.
Kiitos🏻 tuntuu, että vaikka sillon kun oon hyväpalkkasessa työssä ja elän hyvin, niin muistan silti perheen taloudelliset ongelmat ja koko peruskoulun ja lukion kestävän kiusaamisen :( ne on jättäny jäljet. Kiusaamisesta syytän kans osittain vanhempia, koska kotona opitut käytösmallit oli sitä luokkaa, että muita pitää miellyttää ja olla kiltti, mikä vetää kiusaajia puoleensa
Muuta nyt pois jo,olet aikuinen .sun iässä olin jo 2 lapsen äiti ja asuin omassa kodissa, olen opiskellut 3 ammattia ja lapsia on yhteensä 4..ja teen töitä myös..p.s tulen myös köyhästä perheestä mutta en syytä vanhempia siitä..pää pois puskasta ja aika aikuistua!
Voin ymmärtää tuntemuksesi. Me ollaan pienituloinen perhe ja nuoret opiskelevat. Vanhemmalla lapsellani on nollatuntisopimus, eikä tunteja juuri tule. Nuorempi saa onneksi kuntoutusrahaa. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tiukkaa tekee välillä. Olen yrittänyt olla päivittelemättä lasten kuullen korkeita hintoja, mutta eivät he sokeita ole. Oikein mihinkään ei ole varaa ja joudun heiltä perimään rahaa asumisesta ja ruoasta, koska en pysty heitä elättämään eläkkeelläni.
Lapseni kyllä tietävät olevansa pahnan pohjimmaisia, kun vertaavat itseänsä ikätovereihin. Olemme olleet pienituloisia aina.
Pystyisitkö hankkimaan työpaikan, jossa saisit enemmän tunteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset stressaa tulevaisuutta valtavasti. Eivät uskalla muuttaa omilleen ja ottaa lainaa näinä epävarmoina aikoina. Jos voisikin luottaa siihen, että täällä on edes jonkinlainen sosiaaliturva ja työehdot tulevaisuudessa, niin tilanne olisi ihan eri. Ymmärrän heitä kyllä.
Joo, olen hakenut kesätyöpaikkoja ja ainakin yhteen haastatteluun pääsin. Pidän peukkuja pystyssä että saan paikan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannustan sinua ottamaan rohkeasti askeleen eteenpäin elämässäsi ja hankkimaan oman vuokra-asunnon, saat siihen asumistukea ja mahdollisesti muutto avustuksen. Tarvittaessa toimeentulotukea. Kukaan 21-vuotias ei ole pakotettu asumaan vanhempiensa nurkissa.
Laita hakemus kaupunkisi vuokra asuntoihin ja ota yhteys Kelaan ja kerro tilanteestasi ja mitä tukia voit saada.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kannustan sinua ottamaan rohkeasti askeleen eteenpäin elämässäsi ja hankkimaan oman vuokra-asunnon, saat siihen asumistukea ja mahdollisesti muutto avustuksen. Tarvittaessa toimeentulotukea. Kukaan 21-vuotias ei ole pakotettu asumaan vanhempiensa nurkissa.
Laita hakemus kaupunkisi vuokra asuntoihin ja ota yhteys Kelaan ja kerro tilanteestasi ja mitä tukia voit saada.
Tsemppiä!
Tsemppaava viesti, kiva, mutta valitettavasti opiskelijalle laina lasketaan tuloksi, jolloin oikeutta toimeentulotukeen harvoin syntyy.
Muuta omillesi ja ota elämä omiin käsiisi. Vähävaraisilta vanhemmilta rahan pyytäminen tuon ikäisenä on todella ikävää, et ole lapsi enää.
Suomessa on opiskelijoille opintotuki, asumistuki ja opintolaina. Niiden avulla selviät kyllä. Jos jatkat vanhempien nurkissa pyörimistä ja rasitat heidän muutenkin tiukilla olevaa talouttaan elokuvalipuilla ja illallisilla (eli kuvittelet saavasi ne ilmaiseksi, kun joku muu maksaa) niin jatkat vain köyhyyden kierrettä.