Miksi ystävyyteni loppuvat aina dissaamiseen ja haukkumiseen?
Kun muistelen päättyneitä ystävyyksiä niin yleensä minulle on tultu kertomaan suoraan että olen ruma, en ole ansainnut elämäni saavutuksia tai onnea tai persoonani ei miellytä. Pari kertaa joku ulkopuolinen on tullut kertomaan nämä asiat ns. ystävän tietämättä eli ovat puhuneet pahaa selkäni takana ja siihen se ystävyys sitten on loppunutkin. Olen perustavallinen, rauhallinen, en kuvittele itsestäni liikoja tai leuhki, olen sinnikäs ja siksi saanut jotain elämässäni aikaan (opinnot, työ, remontit, harrastukset) mutta tietty paljon tuuriakin ollut (puoliso, lapset). En ole kaunis ja yksi kasvojen arpi näkyvästi esillä mutta asia ei itseä haittaa kun on ollut lapsuudesta alkaen.
Näitä on ollut viidenkympin ikään jo reilun puolen kymmentä ns. ystävää, ja joskus ystävyys on kestänyt kymmeniäkin vuosia kunnes ystävä päättää avautua ajatuksistaan. En siis ole kuulemma heille tehnyt mitään pahaa mutta pelkkä olemiseni ärsyttää ja se tullaan yksityiskohtaisesti kertomaan.
Onko tämä yleistä ja tavallista? Mitä voisin tehdä toisin vastaisuudessa välttääkseni nämä purkaukset ja ystävyyksien katkeamiset?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
minä satsaan ystävissäkin laatuun, en määrään
minä satsaan ystävissäkin laatuun, en määrään
No ei määrät ole olleetkaan tavoitteena ja aina siihen dissaukseen asti olen luullut, että ihan laadukas ystävyys on kyseessä. Ihan puskista siis on aina tullut tuo purkaus. - ap
Kaikista puhutaan pahaa mutta joillekin tullaan se kertomaan kasvokkain. Miksi siis yhdelle erityisesti mutta joillekin ei koskaan?
Olen tuollainen, jonka pelkkä olemassa olo ärsyttää muita. Sinä ET ole, koska sinulla on työ, kumppani ja lapset. Mietipä mitä se on meille, joita ei haluta edes työpaikalle, koska pelkkä näkemisemme inhottaa muita.
Oletkohan liian nössö ja se ärsyttää. Sitten kun sinusta ei saa oikein mitään iloa irti, annetaan suoraa palautetta että edes jotain reaktiota saisi sinussa aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen, jonka pelkkä olemassa olo ärsyttää muita. Sinä ET ole, koska sinulla on työ, kumppani ja lapset. Mietipä mitä se on meille, joita ei haluta edes työpaikalle, koska pelkkä näkemisemme inhottaa muita.
Olen nyt tähän ikään ymmärtänyt että pelkkä olemassaoloni ärsyttää, myös työpaikalla. Ihan on sanottu suoraan, että kaikki työpaikalla olisi onnellisimpia jos en olisi siellä, olen niin vastenmielisen näköinen. Ja elämäni ei kuulemma ole elämisen arvoista eikä kukaan pidä minusta. Vaikka on puoliso ja lapset jotka väittävät rakastavansa minua. Eli ei työ, kumppani ja lapset suojele minua siltä että pelkkä olemassaoloni ärsyttää osaa ihmisiä. - ap
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan liian nössö ja se ärsyttää. Sitten kun sinusta ei saa oikein mitään iloa irti, annetaan suoraa palautetta että edes jotain reaktiota saisi sinussa aikaan?
Miksi pitää hakea jotain reaktiota?
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan liian nössö ja se ärsyttää. Sitten kun sinusta ei saa oikein mitään iloa irti, annetaan suoraa palautetta että edes jotain reaktiota saisi sinussa aikaan?
Miten jotkut kuvittelevat että me muut ollaan täällä maapallolla vain heitä varten vai mikä muu aiheuttaa tuollaisen idioottimaisen käytöksen
No onhan sussa jotain tosi pahasti vialla. "Ystävät" varmasti osaisivat kertoa enemmän.
Oletko ap ihmisissä roikkuja? Silloin sinua päin naamaa kritisoineet eivät oikeasti edes ole sinusta sitä mieltä mitä sanovat olevansa, vaan ovat ainoastaan päättäneet sanoa sinulle mahdollisimman rumasti päin naamaa, jotta ymmärtäisit vihdoin ja viimein ottaa etäisyyttä.
Ihmisiä pitää osata lukea, mutta joitakin ihmisiä on vaikeampi lukea kuin toisia. Ei ymmärretä jättää heitä rauhaan sitten.
Apn pitäisi katsoa syvälle peiliin. Koska sieltä voi näkyä asioita mitä ei vain haluaisi nähdä.
Minun monivuotinen ystävyys loppui siihen kun kerroin ystävättärelle että jos maalle haluat tulla niin otat omat eväät mukaan.
Toinen käänsi selän kun haukuin hänet siitä että minun siivellä ratsastaa ja yrittää pokata miehiä.
Entinen ihastus soitti ja kertoi kuinka halusi hänen seuraa.
Helsingissä oleva monivuotinen ihana ystävätär käänsi selän minulle kun ehdotin että asuu siskoni luona Ruotsissa, koska itse olen matkoilla ja tähän loppui meidän ystävyys. Siskoni puhunut pahaa minusta.
Olen myrkyllinen ihminen ymmärrän. Oisko kateutta, kun menestyn kaikessa hyvin, paitsi ystävyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen, jonka pelkkä olemassa olo ärsyttää muita. Sinä ET ole, koska sinulla on työ, kumppani ja lapset. Mietipä mitä se on meille, joita ei haluta edes työpaikalle, koska pelkkä näkemisemme inhottaa muita.
Olen nyt tähän ikään ymmärtänyt että pelkkä olemassaoloni ärsyttää, myös työpaikalla. Ihan on sanottu suoraan, että kaikki työpaikalla olisi onnellisimpia jos en olisi siellä, olen niin vastenmielisen näköinen. Ja elämäni ei kuulemma ole elämisen arvoista eikä kukaan pidä minusta. Vaikka on puoliso ja lapset jotka väittävät rakastavansa minua. Eli ei työ, kumppani ja lapset suojele minua siltä että pelkkä olemassaoloni ärsyttää osaa ihmisiä. - ap
Eu kukaan työpaikalla sano ketään vastenmielisen näköiseksi.
Miksi teet tällaisen ketjun?
Jos ihan kaikki ystävyydet ovat päättyneet ap:n kuvailemalla tavalla, niin peiliin pitää katsoa
Ei normaalit ihmiset kohtele toisiaan noin. Hyvä että pääsit eroon tuollaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen, jonka pelkkä olemassa olo ärsyttää muita. Sinä ET ole, koska sinulla on työ, kumppani ja lapset. Mietipä mitä se on meille, joita ei haluta edes työpaikalle, koska pelkkä näkemisemme inhottaa muita.
Olen nyt tähän ikään ymmärtänyt että pelkkä olemassaoloni ärsyttää, myös työpaikalla. Ihan on sanottu suoraan, että kaikki työpaikalla olisi onnellisimpia jos en olisi siellä, olen niin vastenmielisen näköinen. Ja elämäni ei kuulemma ole elämisen arvoista eikä kukaan pidä minusta. Vaikka on puoliso ja lapset jotka väittävät rakastavansa minua. Eli ei työ, kumppani ja lapset suojele minua siltä että pelkkä olemassaoloni ärsyttää osaa ihmisiä. - ap
Tuo kuulostaa enemmän siltä, että sinulle ollaan jostain kateellisia. Yleensä ihmisiä ei ärsytä rumuus, vaan kauneus tai joku muu asia, esim se että jollakin on enemmän ja helpommin asioita kuin heillä.
En ole huomannut että olisi tavallista. Olet ehkä vain sattunut saamaan huonoja ystäviä. Voi olla sattumaa. Voi myös olla, että ystäviksesi on jostain syystä valikoitunut sellaisia tyyppejä, joille itselleen ei ole mahdollista saavuttaa perhettä ja työpaikkaa, ja että uskot ihmisistä liian hyvää etkä huomaa kateuden ja toksisen käytöksen merkkejä ajoissa. Ehkä tuota asiaa kannattaa käydä pohtimassa terapeutin kanssa, koska jos se on nyt muutamankin kerran jo toistunut, niin siinä voi olla jokin kuvio, joka juontuu jostain ja jonka voi katkaista.
En nyt saanut aloituksesta kiinni oikein muuta kuin että ap on mahdollisesti masentunut. Jos ystävä on pitkäänkin hyväksynyt ap:n ulkoisen olemuksen (arpi?) niin että se ei haittaa (ja miksi pitäisikään?) niin miksi ulkoisista tekijöistä monien vuosien jälkeen tulee ongelma?
Pelkkää spekulaatiota tämä, mutta ehkä on jokin muu asia (liiallinen takertuvuus, vastavuoroisuuden puute, huono kuuntelija) joka on saanut ystävän sanoutumaan suhteesta irti. Läheisriippuvasta henkilöstä irtautuminen vaatii joskus kovia keinoja/ ylilyöntejä. (sanotaan rumasti ulkonäöstä, koska muuten ihminen ei vain usko.
minä satsaan ystävissäkin laatuun, en määrään