Voiko vanhemmat tuhota lapsen itsetunnon peruuttamattomasti
Olen jo vanhempi nainen. En ole koskaan toipunut mittavasta tuhosta.
Kommentit (17)
Kyllä. Vie aikaa, että pääsee ns. tolpilleen. Terapiaa?
Etsi vertaistukiryhmiä.
Esim. NUT.
On myös monia muita vertaisryhmiä. Et ole yksin.
Kyllähän vanhemmat ja ympäristö voivat tehdä aika pahaa jälkeä. Apua siitä toipumiseen voi tarvita paljonkin.
Jos lapselle sattuu labiili luonne niin varmaan kyllä. Minulla olivat julmat ja lannistavat vanhemmat jotka yrittivät mutta olen taisteleva luonne ja yksinäinen susi tavallaan. En antanut lannistaa ja riitoja oli paljon kunnes tuli tarpeeksi ikää niin häivyin ja olen oman tieni kulkija. Pärjännyt ihan hyvin. Lähdin kauas ulkomaille jonne jäin. Nyt olen jo eläkkeellä mutta hyviä muistoja on vain isovanhemmista ja veljestä, joka ei myöskään antanut lannistaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapselle sattuu labiili luonne niin varmaan kyllä. Minulla olivat julmat ja lannistavat vanhemmat jotka yrittivät mutta olen taisteleva luonne ja yksinäinen susi tavallaan. En antanut lannistaa ja riitoja oli paljon kunnes tuli tarpeeksi ikää niin häivyin ja olen oman tieni kulkija. Pärjännyt ihan hyvin. Lähdin kauas ulkomaille jonne jäin. Nyt olen jo eläkkeellä mutta hyviä muistoja on vain isovanhemmista ja veljestä, joka ei myöskään antanut lannistaa itseään.
Itse olin tuollainen labiili lapsi. Eivät sisaruksenikaan ilolla lapsuuskotiamme muistele, mutta minuun se vaikutti selvästi eniten ja aiheutti isoja ongelmia pitkäksi aikaa. Tarvitsin paljon ulkopuolista apua asian käsittelyssä.
Toki voi. Masentunut, vieraannutettu ja lopulta elämän väliinputoaja on kotomaan klassikko.
Aika pitkälti voi . Mutta koskaan en luovuta !
Tietysti voi. Kyllä todella mulkerot vanhemmat...
Voi tuhota, mutta ei peruuttamattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi. Päivä kerrallaan.
Voipas. Ei aivot ja hermosto kestä mahdottomasti.
Varmasti voiolla iso vaikutus, mutta lopunkaiken jokainen päättää itse oman elämänsä suunnan.
Voivat. Minun vanhempani onnistuivat tässä kiitettävästi.
Aika peruuttamattomasti kyllä. Kaksikymmentä vuotta olen nyt asiaa työstänyt, sekä ammattiavulla että itsekseni eikä valmista ole vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi. Päivä kerrallaan.
Voipas. Ei aivot ja hermosto kestä mahdottomasti.
Jos käy tuuria elämässä. Anteeksi, en vähätellyt. Pitkä tie kuljettu itsellä, nyt lähinnä ollut vaan. Voimia.
En usko. Voimia sinulle.